Sivut

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ukkosta odotellessa osa 2

Että osaa olla seisova keli. Lehtikään ei värähdä ja ukkonen kyörännyt järveä jo pari tuntia. Ei oo kyllä mun juttu tämmöset kelit ollenkaan, aurinkoa saa olla ja kohtuullisen lämmintä, mut tämmönen painostava tropiikki on jotain ihan hirveetä. Innolla odotan tulevaa viikkoa, kun luvassa on +30 useampanakin päivänä. Mun kämpässä on sitten siihen vielä rapiat päälle, jipii.
  
Ömm, unohdetaan se seisova ilma. Täällä meni hetki sitten tuulikone päälle kuin napista painamalla, joku laittoi valot pois ja järvi muuttui ihan harmaaksi. Ukkonenkin otti harppauksen likemmäksi ja tänne tuli syksy. Toivottavasti toi nyt sais ärjyttyä aika pikasesti, mun pitäis vielä hakee parit kantarellit ojajemmasta ja mustikkaakin pitäis kerätä. Sen poiminta ei oo kyllä mun laji ollenkaan, kauheeta pylleröintiä ja vartin päästä kasassa on ihan onneton rippunen. Sienestys on paljon palkitsevampaa, muutama kantsu tai suppis pussissa näyttää jo kunnon saaliilta.
  
Just. Äsken hosuttiin kaikki istuinpehmusteet sisälle ym., mut nyt siitä tuulikoneesta loppui puhti ja toi ukkonen vaan jymyää taustalla. Tulis nyt vaan kunnon mäiske, että puhdistuis ilma ja olis sit joskus ohikin. Evakuoiduin tähän verannalle grillin viereen lakkailemaan kynsiä, kun kuvittelin, että vettä tulee ku aisaa ja ihan just, mut nyt tää homma hyytyi taas tyystin.
  
Aamulla oli muuten vinkeetä herätä siihen, että repesin unessa ihan totaalisesti. Heräsin (kuten kuulemma siskokin) omaan nauruuni ja oli täys työ yrittää tukahduttaa se hirnunta peittoon. Rupes vielä naurattamaan lisää, kun tajusin miten epämääräiseltä se yhtäkkinen korskahdus ja sitä seurannut tukahtunut ähinä varmaan kuulosti toiselle puolelle huonetta. Ei ookaan pitkään aikaan tullut tollasta hervotonta kohtausta, joka naurattaa vieläkin. Ja nauratti aamullakin uusiks, kun nukahdin vielä ja selostin seuraavassa unessa työkamulle ko. episodia. Naurujatkumo.
  
Nyt ei kyllä ihan hirveesti naurata, kun mietin tulevaa työaamua. Mennyt ihan käsittämättömän nopeesti nää neljä viikkoa. Tuntuu ihan kuin kesä ois jo vahvasti loppusuoralla, kun yleensä oon vasta aloitellut lomaani näillä main enkä suinkaan palaillut jo töihin. Onneks ens viikko on vaan nelipäiväinen ja karkaan jo torstaina Ystävistä parhaimman hoiviin. Jeij.
Ei sieltä sit vissiin oo sitä sadetta tulossa ihan just eli mustikat ja kantarellit kutsuu. Johan tässä tulikin joristua säistä ummet ja lammet, vähän vähissä noi puheenaiheet täällä mökkikoomassa.


Edit: En oo edelleenkään ihan vakuuttunut tästä kännyappsista... Tsekkasin tän naputuksen eilen vaan kännystä ja asemoitui siinä ihan nätisti, mutta nyt koneelta totesin, että kappalejako oli joko tosi olematon tai puuttui tyystin riippuen selaimesta ja kuvakoko oli luokkaa megalomaaninen. Sori, nyt viilattu hiukan vähemmän silmää särkeväksi.
 

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ukkosta odotellessa

Mjaah... Hiukan taas hakusessa tän mobiiliversion toiminnot, ekan version vahinkojulkaisin ja sitten vahinkopoistin...


 

Ukkonen lähestyy kahdelta suunnalta ja mun pitäis ennen totaalirytinää putsata grilliparila, mut se ei jotenkaan nyt ihan kauheesti puhuttele.

Jäin päiväkahvin jälkeen istuksimaan tähän terdelle ja iski taas kauhee hinku omasta pienestä pihasta. Ois ihan parasta istuksia omalla läntillä, se partsi ei vaan aja samaa asiaa. Joku pikkuinen rivari kompaktilla pihalla ois ihan ihana, sinne vois sit iltaisin pesiytyä töiden jälkeen.

 


Oon ihan fiiliksissä mun toistaseks hengissä olevista mökkiyrteistä, vähänks ois mahtia leikkiä puutarhuria sillä omalla pläntillä. Mun partsi on niin pätsi, että siellä ei saa kuin aurinkokuivattuja tomaatteja ja rutikuivia yrttejä aikaiseksi. Mööh.

 


No mut mitä peetä, nyt tää appsi ilmoitti, että "julkaistaan". Julkaistaan mitä? Tää on vaiheessa ja edellisen poistin... Ehkä tää kännyversio ei oo ihan mun juttu. Ja nyt loppuu hermon lisäks akkukin. Kai se on käytävä kurkkaamassa mitä tuli julkaistua ja yritettävä sitten tän varsinaisen julkaisua. Moe!

Edit koneelta: Joo ei mun käpy kestä tämmöstä. Piti vaan äkkii ja näpsästi naputella pari riviä kännystä, mut palo totaalisesti kiinni ton kanssa. Mun logiikkaan ei vaan uppoo, miten ne kuvat pitäis saada tohon uppoomaan ilman hirveetä vääntöä. Höh, tulis varmaan vähän useemmin naputeltua jos olis enempi mun töppösormille ja ilmeisen rajalliselle kapasiteetille suunniteltu jutski.

Edit 2: Se ukkonenkin meni vissiin ohi. Buu.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Loma

Terkut mun kesäkonttorilta! Auringossa jotenkin niin painostavan tukalaa, että vetäydyin läppärin kanssa suosiolla verannalle varjoon. Nyt mietin miten saisin pomolle perusteltua ens viikon etäkonttorin tänne Pyhäjärven rannalle... Eiks sillon oo hyvä loma, jos päivällä ei ehdi tai malta naputella ja illalla on niin poikki päivän ihanuuksista ettei useimmiten ees jaksa avata konetta..? Olleet kyllä ihan parhaimmat kohta neljä viikkoa, mennyt vaan niin nopeesti, että oon jo pari kertaa tankannut kalenterista, että joko tässä tosiaan käydään sitä neljättä viikkoa.




Oon vakaasti päättynyt olla ressaantumatta loppuvasta lomasta, kattoos ny miten hyvin se ajatus kantaa maanantaiaamuun asti. Koitan kynsin hampain jatkaa mun lomaromanssia Turun kanssa ja ylläpitää tätä valitettavaa etäsuhdetta mökkiin aina viikonloppuisin. Viikon päästä tosin suuntaan Helsinkiin Ystävistä parhaimman hoteisiin, joten nyt täytyy vetää kunnon mökkiöverit, jotta pärjää vieroitusoireidensa kanssa pari viikkoa. 

Ennen lomaa ja sen alussa kartoittelin erinäisiä lomanviettovaihtoehtoja niin parin tunnin auto- kuin muutaman tunnin lentomatkan päässä. Nyt oon ollut äärimmäisen tyytyväinen, että niistä aikeista ei sukeutunut sen kummempaa, ollut tosi ihanaa ihan vaan näillä huudeilla. Reissuun toki on ikuinen hinku, mutta ihan hyvä, että sinne ei tullut suunnattua just nyt. Nyt on ollut oikeesti aikaa olla ja kuulostella, löytää se sisäinen aamuyöstä heräävä vanhuksensa ja vaan nauttia. 




Toki lomaan on mahtunut muutama pinnan kiristys tai totaalikatkeaminen, mutta pääsääntöisesti oon ollut tosi lungisti. Nyt oon vielä saanut olla pari päivää ihan itsekseni päivät mökillä ja se on ollut ihan parasta. Suurin ongelma on ollut päättää meenkö eka laiturille lukemaan vai pitäisikö sittenkin käydä ensin vähän pyöräilemässä. Vai söiskö sen lounaan sittenkin nyt vai käviskö eka uimassa. Aika taivas.

Alkuviikosta piipahdin ystävien mökillä ja oli niin parasta vaan nauttia hyvästä seurasta ilman minkäänmoisia aikatauluja. Ainoa hoppu tuli syömisten kanssa, kun räpätettiin niin alvariinsa, että meinas unohtua herkuttelut tyystin. En oo mikään maailman luonnikkain kyläilijä ja toisten nurkissa muhija ja isäntä toteskin mulle heti alkuunsa, että nyt ei sit ujostella. Kerrankin pystyin noudattamaan sitä neuvoa täysin palkein, heidän kanssaan oli tosi helppo ja rento olla - piirre, jota arvostan kanssaihmisisssä äärettömän paljon. 

Ovat muutenkin ihan mun lempparipariskuntia, molemmilla ollut terveydellisiä haasteita ja muita vastoinkäymisiä vaiks muille jakaa, mutta se ei oo juuri tahtia hidastanut. Sopivat toisilleen ihan älyttömän hyvin ja ovat niin omia itsejään koko ajan. Mää tahdon kans just semmosta.



Näillä nurkilla on siskon kanssa otettu vähän lähiympäristöä haltuun ja noloa kyllä vierailtiin viime viikonloppuna ekaa kertaa Kauttuan Ruukinpuistossa. Aivan ihana paikka ja taivasteltiin vaan, että miten hitossa ei olla koskaan aiemmin eksytty sinne. Meillä kävi munkki ja Ruukinpuistossa asustavalla Annette Juuselalla oli taiteilijakodissaan avoimet ovet. Aivan huikea tapaus, jonka persoonaa 'valovoimainen' kuvailee vain kalpeasti. Kun olisi itsellään edes kolmasosa hänen karismastaan ja itsevarmuudestaan. Ja lahjakkuudesta, aika kadehdittavan monipuolinen taiteilija, jolta syntyy niin maalaus-, tekstiili- kuin veistostaidetta. Taiteilijatar esitteli suloista kotiaan ja tuotantoaan hengästyttävällä tahdilla ja räpyteltiin vaan siskon kanssa pöllämystyneinä tuosta hurmaavasta kohtaamisesta.

Toinen hurmaava kohtaaminen oli Jokisaunalla, jossa päästiin nauttimaan turhankin houkuttelevan designmyymälän ja hyvän kahvin lisäksi aivan loistavasta palvelusta. Mainio paikka ihanassa jokimiljöössä oli niin houkutteleva, että täytyy varmaan huomenna piipahtaa siellä lounaalla. Joskus mullakin on vielä se oma pieni paikka, jossa on takuupuhtaat veskit, ilmainen santsi ja asiakas toivottavasti kuin kotonaan.


Tää mun toimisto on muuten ihan loistava, mut pikkasen alkaa äässi puutumaan tässä portailla. Täytyy kysyä josko töistä mökkiytyneellä siskolla ois uinti-inspiraatiota ja sit voiskin aloitella päivällistä. Oon ihan tohkeissani, kun kaikki mun yrtit on vielä hengissä ja maailman söpöin chilipaprika alkaa olla syöntikunnossa. Niiden seuraksi ribsejä, uusia perunoita runsaan voin kera ja maissia, niin voikin sitten taas viettää loppuillan autuaassa tajuttomuustilassa pötsinsä vieressä.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Huomenta

En ois varsinaisesti pahastunut, vaiks unta oiskin riittänyt pikkasen pidemmälle kuin varttia yli viiteen... Tässä aamu-unettomuudessa on se huono puoli, että ehtii tulla nälkä monesti ennen aamupalaa. Se puoli kuudelta nautittu rahka ei tuntunut enää missään, äsken kävin nyysimässä kylmälaukusta banaanin. Tai sit tää onkin taas vaan "nälkää" eli niitä mun epämääräisiä mahaoireita, nykyään enää oikein tiedä että onks oikeesti nälkä vai mikä sen kaiherruksen aiheuttaa. Gnrh.

Oon ilmeisesti skipannut keski-iän kokonaan ja hypännyt suoraan vanhuuteen, mitä tulee aamulla nukkumiseen. Herään nykyään viikonloppuisin (ja näemmä erityisesti lomalla) tosi aikaisin ja ihan turhan vaatimattoman tuntimäärän jälkeen. Arkeahan toi ei koske eli työaamuina unta kyllä piisaisi vaiks puolille päivin. Ei muuten mitään, mutta vähän toi tuppaa kostautumaan jossain vaiheessa päivää ja sitten alkaa pinna kiristyä, jos ei löydy päikkäriväliä.




Se raparperisiirappi muuten onnistui yli odotusten! Ohjehan (alla) siis oli ihan sairaan simppeli, mutta se ei vielä mun kohdalla takaa onnistumisprosentin suhteen mitään. Ripsasin sekaan vielä suunnilleen ruokalusikallisen kookossokeria (ja ehkä inan vähemmän varsinaista sokeria, noi mun mitat on aina vähän niin ja näin), tiedä sitten vaikuttiko makuun suuntaan tai toiseen. Oli ihan älyttömän hyvää ja oon jo maustanut sillä useamman kipollisen jogurttia. Siitä siirapista jäi jämäksi sellanen ihanan vaniljainen raparperimössykkä, joka ei sen siirapin, tuoreiden mansikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa ollut ollenkaan huono yhdistelmä. Toki unohdin tänne mökille aiotun siirappipurnukan kotiin, joten keittelen tänään uuden satsin täällä ja testin sen jämämössykän mansikoiden, rahkan, kermavaahdon ja marengin kera, toiminee niinkin. Pahoittelut ohjeen kuvanlaadusta, napsasin sen vaan kauppalistaksi mukaan (, kunnes tajusin, että raaka-aineet oli aika simppelit ja kaupasta tarvittiin vain vaniljatanko), on vähän epätarkka räpsäisy.




Mulla on käynyt hämmentävän hyvä munkki lomasäiden suhteen. Siis joo, keli ei oo ollut järin kesähelteinen, mutta vaiks Esteri on väijynyt nurkilla vähän väliä, niin ei oo ikinä tupannut seuraksi piknikille, puistohengailulle tai jokihortoilulle. Taivas on voinut roikkua koko päivän harmaana, mutta sade on joko jäänyt tyystin tulematta tai sitten ekat pisarat on ilmaantuneet, kun oon ollut jo kotimatkalla bussissa. Aika jeij, eli niin paljon kuin noita kelejä onkin parjattu, niin mun lomailua ne ei kyllä oo himmentäneet. Toki se aurinkokin on ihan tervetullutta ja nyt siitä toivottavasti päästään nauttimaankin, mutta ihan täydestä tää kesä on muhun näinkin mennyt.




Viikolla tuli hortoiltua jokirannassa ekaa kertaa tänä kesänä ihanaan Piccola Cantinaan ja kyllä se pähkinäjäätelö vaan osaa olla täydellisen hyvää. Jätskiä edeltänyt RantaKertussa nautittu lounas oli oikein passeli ja terassin täysin aidattu leikkipaikka keräsi kehuja kummipoitsun äidiltä. Sai hänkin haarukoitua muutaman suullisen rauhassa, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä, että toinen juoksee kadulle tai jokeen. Kerttu on yks lemppareista muutenkin, ruoka on konstailematonta ja annokset tosi reiluja, tunnelma rento ja kesäterassille yleensä mahtuu, kiitos sen mittavan koon. 

Kertusta saa myös tosi ystävällistä palvelua ja kiittelinkin tarjoilijaa perusteellisesta lounasohjeistuksesta. Ärsyttää sellaiset paikat, joissa lounasmaksua lunastava on kykenemätön kertomaan mitä kaikkea lounaaseen kuuluu ja mistä mikäkin löytyy. Monissa paikoissa salaattipöytä ja kahvitarjoilut on ripoteltu minne sattuvat mahtumaan ja jos moiset eivät osu silmään, niin saattaa salaattipöytä jäädä tyystin hyödyntämättä. Mur.

Näistä muisteloista provosoituneena mun pötsi on taas sitä mieltä, että banaanin ja rahkan lisäksi sinne sopis tuutata jotain muutakin. Aamu-uinnille siis ja sitten tän aamun kolmannen aamupalan kimppuun. Jiihaa.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Röyhyskabaa ja raparperia

Myönnettäköön, että tää lomapäivä ois voinut alkaa pikkasen paremmin kuin tolla pötsin tähystyksellä, mutta jahka siitä kakomisesta päästiin, niin päivästä sukeutui oikein oiva. Nyt on siitä letkukurkkauksesta muistona vaan kipee kurkku ja noin 428 litraa nieltyä ilmaa massussa. Se sisään koristu ilma pyrkii samaa tietä ulos ja naapurit varmaan kuvittelee mun pokanneen jonkun kunnon karjun, kun harjottelen täällä aakkosten röyhtäilyä. Jos siis ikinä on röyhtäilykisaa tiedossa, niin (ylä-)tähystyksen kautta skabamaan, voitto on taattu...

Jos muuten mielii jotain tohtorismiestä pokailla, niin en suosittele mitään nenä/korva/kurkku- tai pötsiosaston tyyppejä, ainakaan jos heidän kanssaan viettää aikaa poskiontelopunkteerauksen tai ton tähystyksen tiimoilta. Kummankaan toimenpiteen yhteydessä ei kyllä oo ollut mikään ihan naisellisin mahdollinen fiilis. Tai tietty jonkun eriteinnostuneen mielestä se nenästä punketeerauksen myötä puskeva vihreä setti voi olla tosi jees ja tähystyksen aikaansaamat kakoäänet ja muu korina musiikkia korville. Itse en kuitenkaan kokenut olevani ihan hehkeimmilläni.




Onneks se operaatio oli nopsasti ohi ja olo koheni yllättävän pikaisesti. Kävin nauttimassa sämpyläaamiaisen jokirannassa ja haahuilin siitä linnan puistoon arpomaan mahtaako Esteri liittyä mun puistoseuraksi vai ei. Onneksi hän vaan piipahti ja just, kun olin jo tekemässä lähtöä. Sain toteutettua mun muka ex tempore -lounastelunkin vähän viiveellä ja kävi munkki, kun kamun aikatauluun passasi lyhyen varoitusajan apehdinta. Oli ihan tosi kivaa lounaalla ja tuli hurjan hyvä mieli, kun sain tuumasta toimeksi. Toivottavasti treffataan samoissa, tai joissakin muissa, merkeissä pian uudestaan.

Lounaan jälkeen hortoilin toiseen suuntaan jokea ja päädyin käpyttelemään melkein kotiin asti, kun symppis hiekkatie jatkui aina vaan ihanassa jokimaisemassa. En oo (daiju) ennen mennytkään kyseistä reittiä, täytyy toi virhe korjata tän kesän aikana monesti.




Otin pienet välikuolemat sohvalla ja lopettelin ton Slaughterin dekkarin, niisk. Tuli ihan orpo olo, kun se loppui, täytyy pian ottaa joku uus opus työn alle. Tykkään kyllä hänen tuotannostaan, jos ei oo vielä tuttu, niin kannattaa lukea ensin Grant County -sarja, ja sitten vasta tarttua tohon Will Trent -sarjaan, ovat jatkumoa ja hyviä kaikki.

Illemmalla polkasin vielä kotikotiin raparperivarkaisiin, löysin yhden lupaavan raparperisiirappiohjeen, jota aattelin testailla. Bongasin tänään Clas Ohlsonilta vaiks mitä ihanuuksia (miksei kukaan oon kertonut, et siellä on vaiks mitä härpäkettä), mutta jätin hyllyyyn, kun en muka keksinyt niille purkeille ja purnukoille käyttöä. No nythän sitä löytyi, haaveissa siintää sellaset ihanat kotikutoiset purkkilot täynnä jumalaista siirappia, jota voi sitten idyllisesti napata kyläviemisiksi tai antaa vieraalle matkaan mukaan. Käytännössähän tuun kämmäämään sen siirapin totaalisesti ja ne purkit makaa eka aikansa siinä tahmassa, kunnes vähin äänin heitän ne roskiin, kun se syömäkelvoton tankura ei lähde niistä enää millään. Toi on ihan tieto, mut hetken saan vielä haaveilla tollasesta epäluonteenomaisesta keittiöhengettäryydestä ja käydä ostamassa ne putelit Clasulta. 

Mut jos sit vähän unta, niin jaksaa huomenna taas lomailla. Sovitaanko, että tää mun kupu vois olla hiukan vähemmän tynnyri huomenna, burp.



torstai 26. kesäkuuta 2014

Simppeli tapaus

Oon (hetkittäin) aika simppeli tapaus. Just nyt mun onneen riittää höyryävä kupillinen teetä, villasukat, kynttilänvalo, leipäjuusto ja persikat, Groove Armadan tää biisi ja ihana suihkun jälkeinen raukeus. Ja se, että mun eka, aikalailla täydellinen, lomapäivä alkaa olla pulkassa.





Ihan helpolla ei tällekään lomalle päässyt ja taitaa mennä loppuviikko palautuessa. Mut mieli on hyvä ja se kai on tärkeintä. Oon aika paljon mietiskellyt viime viikkoina yhtä sun toista, istuskellut mökkilaiturilla ja hortoillut pitkin Turkua. Punniskelut tekemiäni valintoja ja päätöksiä ja niitä tekemättä jääneitä juttuja. Surrut jonkin verran, iloinnut enemmän ja tuntenut toisinaan tosi tyydyttävää tyyneyttä. Jotkut jutut ois voinut tehdä toisin, joissakin ratkaisuissa tuli hätiköityä, jotain ehkä voi jälkikäteen korjata, mut tärkeintä on se, että huomista en oo mokannut vielä mitenkään ja niitä huomisia on toivottavasti tarjolla vielä monia. Joojoo, menee vähän onnenkeksi/aforismikirja-asteelle, mut eiks näin lomalla saa zuumailla vähän ruusuisemmilla arskoilla..?





Oon ilahtunut monista pienistä jutuista ja toivottavasti onnistunut itsekin aina toisinaan ilahduttamaan. On se kyllä ihanaa miten pienistä jutuista voi tulla hyvä mieli. Jätin sille kaidemaalarille lapun, johon pyysin kuittausta homman valmistuttua ja toivottelin hyvää kesää. Se lappu on jäänyt pyörimään makkarin lipaston päälle ja mulle tulee aina sen ohittaessani hyvä mieli, kun luen sen maalarien kesätoivotuksilla varustetun "Tässä meidän näkemyksemme aiheesta 'parvekekaide'. Aika realistinen, toivottavasti kelpaa." -kuittauksen. Ystävä menetti äitinsä äkillisesti pari syksyä sitten ja kuulin pari viikkoa sitten, että isänsä on löytänyt uuden naisystävän ja vaikuttaa kovin onnelliselta. Tuun ihan hupsun iloiseksi, aina kun muistan sen. Oon menossa yhden ystävän mökille ja tänään löysin ihan mitättömän pienen, mut just täydellisen jutun viemisiksi. En malttais odottaa, että pääsen antamaan sen. Päätin kutsua yhden uuden kaverin ex tempore -lounaalle perjantaina. Siis tulee hälle ex tempore, mä oon suunnitellut sitä jo pari päivää. Hälle siis ei luultavasti sovi, kun tulee noin lyhyellä varoitusajalla, mut ainakin oon ottanut askeleen kohti ystävyyttä ja silleen kepeän kasuaalisti. Ja voin intoilla sitä ideaa monta päivää. Ei siihen hyvään mieleen ihan kauheesti tarvita.

Ja voiiii, nyt tuli vielä parempi mieli, sain just viestiä ystävältä, jonka esikoinen putkahti maailmaan maanantaina. Nimenomaan putkahti, hän ilmoitti aamukuudelta, kolme viikkoa etuajassa että nyt olis tarve päästä ulos ja kolme tuntia myöhemmin hän oli jo pihalla. Pieni kuin mikä, mutta voi hyvin ja viimeisimmän tiedon mukaan pääsee luultavasti huomenna VIP-seurannasta normiosastolle. ♥





Toisen ystävän laskettu aika on parin viikon päästä ja tänään lounastellessa hän harmitteli raskausaikana kohtaamaansa kovin töykeää hoitohenkilökuntaa. Hällä on ollut sokerit koholla ja sen myötä ylimääräistä lääkäri- yms. ramppausta ja kuulemma turhan suuri osa valkotakkisista on ollut nuivaakin nuivempia. Se on kyllä kurjaa, kun noissa terveydellisissä jutuissa sitä on lähtökohtaisesti aika haavoittuvassa tilassa ja voisin kuvitella, että raskauden myötä niistä hormoneista ei tossa oo varsinaisesti apua. Ammoin kun podin päreiksi mennyttä nilkkaa muutaman päivän sairaalassa, niin osa hoitsuista tuntui kyllä purkavan jotain patoutumiaan potilaisiin. Mulla ilmeisesti hyrräs hormoonit ihan jo sen nilkankin myötä niin, että kävin välillä salaa itkee tihrustamassa vessassa, kun joku ryhtyi oikeen ilkeeks. Osa hoitajista oli kyllä ihan huippuja, mutta osui sinne valitettavasti muutama työhönsä ilmeisen tympääntynyt tapaus. Mun mielestä omasta huonosta tuulesta pitäis töissä vaan koittaa päästä yli ja sen tärkeys vaan korostuu tollaisilla aloilla. Jos kiristää niin paljon, että täytyy potilaille tiuskia, niin sitten vois kurkata peiliin ja harkita alanvaihtoa. Ymmärrän kyllä, että ko. alalla työ on tosi rankkaa, mutta se ei oo sen potilaan vika. Mur.





Mjooh, nyt lasken noiden aatosten nostattaman verenpaineen, keitän toisen kupin ihanaa Clipperin uniteetä ja fiilistelen vielä hetken tätä alkanutta lomaa. Ja lakkaan kynnet mun uudella lakalla, joka sekin teki mut tosi iloiseksi. Iih.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Hortoilua helluntaiheilan kanssa

Siinä vaiheessa, kun on sipannut sohvalle muutamaksi tunniksi ja muistaa herätessään, että pitäisi mm. ripustaa pyykit, raivata parveke (ja sinne vievä reitti) kaidemaalaria varten + tehdä eväät, on ihan hyvä priorisoida ja lakata kynnet. Niitä kuivatellessa ei voi tehdä mitään edellä mainituista, joten nukkumaankaan ei tarvitse mennä ihan heti... Tässä vaiheessa on myös hyvä todeta, että illalla ihan hirveään ulkoilunälkään kokattu pinaattimunakas on muisto vain ja nälkä on taas kiljuva. Ja kynnet märät. Jeij.




Mut olipas mulla kiva päivä. Tai oikeestaan koko viikko. En tiiä onko miten ohimenevää alkukesän huumaa, mut oon ollut tosi ihastuksissani Turusta pitkästä aikaa. Tai ehkä ekaa kertaa ikinä. Oon useampana iltana hortoillut päämäärättömästi millon missäkin ja löytänyt jo unohtuneita tai ihkauusia kivoja juttuja. Paitsi Turusta, niin myös itsestäni. Oon ehkä vähän tykästynyt itseenikin pitkästä aikaa, ollut tosi hyvä mieli ja helppo olla. Tänään oli melkein pakahduttavuuteen asti hyvä olo ja illalla pihisin ilmeisesti into niin piukassa, että sen piikin jälkeen sippasin tähän sohvalle tunneiksi. Rankkaa tämmönen onnellisuus.





Turku oli kyllä ihan paras helluntaiheila. ♥ Startattiin aamu taidebrunssilla, jota voin suositella erittäin lämpimästi. Todella symppis systeemi, ei mikään mättöbrunssi, mutta sai siellä kupunsa täyteen ja vielä kulttuurinnälän tyydytettyä kaupan päälle. Brunssin hinnalla pääsee myös näyttelyyn, 14.9. asti voi vaikuttua Esko Männikön Time Flies -valokuvanäyttelystä ja yläkerran Kootuista teoksista 2.11. saakka. Parhaimmillaanhan taide puhuttelee ja näissä näyttelyissä ainakin meidän seurueessa heräsi näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. Oon tosi tyytyväinen, että tuli vihdoin käytyä, tonnekin ollut menossa jo useamman vuoden... Onnistuin myös samalla reissulla refleksimoikkaamaan Kanervan Ilkkaa, joka käpytteli museolle saapuessa vastaan. Ike laskeutui portaita niin iloisesti hymyillen, että tajusin vasta tervehdittyäni, että eihän me tunneta.

Toinen mainio tuttavuus (eka oli siis se taidebrunssi, ei Ike) oli Latte Cafe, jonka oon yleensä aina onnistunut ohittamaan aukioloaikojen ulkopuolella. Nyt ovi oli kutsuvasti auki ja nappasin kerrassaan herkullisen karamellilaten matkalle mukaan. Ihan älyttömän suloinen paikka ja todella ystävällinen palvelu, tonne täytyy eksyä ihan ajan kanssa toistekin. Paikka on pieni kuin mikä, mutta tunnelmaa sitten senkin edestä.



Muutenkin toi hortoilu sujui oikein tunnelmallisesti, kun iskin kuulokkeisiin Barcelonan reissulta improvisoiduista katujameista bongatun rytmiryhmän cd:n soimaan ja fiilistelin aurinkoisen jokirannan ja urkkapuiston lisäksi ko. reissua. Tuntui se omakin jalka nousevan kevyemmin ja lantio liikkuvan letkeemmin heti, kun korvaan kaikuivat helteiset salsat. En kyllä liiku enää itekseni metriäkään ilman kuulokkeita, siivittää reissua kummasti, kun on hyvät musat mukana.

Jahas, siellä kuulemma alkaa linnut heräilemään, pitäisköhän mun ummistaa silmät hetkeks... Kynnetkin alkaa jo olla kuivat, jos nukkuis pari tuntia, niin voi sitten viideltä herätä tsekkailemaan sitä parveketta. Huikeet varoitusajat kyllä meidän isännöitsijällä, tosta kaideprojektista oli jaettu info postiluukusta viime keskiviikkona ja tää älä laita ovea tuplalukkoon, raivaa parveke, lemmikit pois -remppa alkaa maanantaina. Toivottavasti kovin moni ei oo parhaillaan kesälomareissussa ja autuaan tietämätön näistä viime tipassa ohjeistetuista toimenpiteistä... Sen lisäksi, että noi aikataulut on aina just noin ennakoituja, niin meidän isännöitsijällä on viehättävä tapa kirjoittaa kaikki tiedotteet capseilla. Asiaa kun on paljon, niin se on vallan miellyttävä lukea sitä "huutoa" aanelosen täydeltä. Peukku.

Mjooh, mun vireystaso alkaa olla sitä luokkaa, että isken pian ite epähuomiossa capsit päälle, joten öitä hetkeks ja suurimmalle osalle varmaan huomenta + oikein kesäistä alkavaa viikkoa!