Hortoilua helluntaiheilan kanssa

Siinä vaiheessa, kun on sipannut sohvalle muutamaksi tunniksi ja muistaa herätessään, että pitäisi mm. ripustaa pyykit, raivata parveke (ja sinne vievä reitti) kaidemaalaria varten + tehdä eväät, on ihan hyvä priorisoida ja lakata kynnet. Niitä kuivatellessa ei voi tehdä mitään edellä mainituista, joten nukkumaankaan ei tarvitse mennä ihan heti... Tässä vaiheessa on myös hyvä todeta, että illalla ihan hirveään ulkoilunälkään kokattu pinaattimunakas on muisto vain ja nälkä on taas kiljuva. Ja kynnet märät. Jeij.

Mut olipas mulla kiva päivä. Tai oikeestaan koko viikko. En tiiä onko miten ohimenevää alkukesän huumaa, mut oon ollut tosi ihastuksissani Turusta pitkästä aikaa. Tai ehkä ekaa kertaa ikinä. Oon useampana iltana hortoillut päämäärättömästi millon missäkin ja löytänyt jo unohtuneita tai ihkauusia kivoja juttuja. Paitsi Turusta, niin myös itsestäni. Oon ehkä vähän tykästynyt itseenikin pitkästä aikaa, ollut tosi hyvä mieli ja helppo olla. Tänään oli melkein pakahduttavuuteen asti hyvä olo ja illalla pihisin ilmeisesti into niin piukassa, että sen piikin jälkeen sippasin tähän sohvalle tunneiksi. Rankkaa tämmönen onnellisuus.

Turku oli kyllä ihan paras helluntaiheila. ♥ Startattiin aamu taidebrunssilla, jota voin suositella erittäin lämpimästi. Todella symppis systeemi, ei mikään mättöbrunssi, mutta sai siellä kupunsa täyteen ja vielä kulttuurinnälän tyydytettyä kaupan päälle. Brunssin hinnalla pääsee myös näyttelyyn, 14.9. asti voi vaikuttua Esko Männikön Time Flies -valokuvanäyttelystä ja yläkerran Kootuista teoksista 2.11. saakka. Parhaimmillaanhan taide puhuttelee ja näissä näyttelyissä ainakin meidän seurueessa heräsi näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. Oon tosi tyytyväinen, että tuli vihdoin käytyä, tonnekin ollut menossa jo useamman vuoden... Onnistuin myös samalla reissulla refleksimoikkaamaan Kanervan Ilkkaa, joka käpytteli museolle saapuessa vastaan. Ike laskeutui portaita niin iloisesti hymyillen, että tajusin vasta tervehdittyäni, että eihän me tunneta.

Toinen mainio tuttavuus (eka oli siis se taidebrunssi, ei Ike) oli Latte Cafe, jonka oon yleensä aina onnistunut ohittamaan aukioloaikojen ulkopuolella. Nyt ovi oli kutsuvasti auki ja nappasin kerrassaan herkullisen karamellilaten matkalle mukaan. Ihan älyttömän suloinen paikka ja todella ystävällinen palvelu, tonne täytyy eksyä ihan ajan kanssa toistekin. Paikka on pieni kuin mikä, mutta tunnelmaa sitten senkin edestä.

Muutenkin toi hortoilu sujui oikein tunnelmallisesti, kun iskin kuulokkeisiin Barcelonan reissulta improvisoiduista katujameista bongatun rytmiryhmän cd:n soimaan ja fiilistelin aurinkoisen jokirannan ja urkkapuiston lisäksi ko. reissua. Tuntui se omakin jalka nousevan kevyemmin ja lantio liikkuvan letkeemmin heti, kun korvaan kaikuivat helteiset salsat. En kyllä liiku enää itekseni metriäkään ilman kuulokkeita, siivittää reissua kummasti, kun on hyvät musat mukana.

Jahas, siellä kuulemma alkaa linnut heräilemään, pitäisköhän mun ummistaa silmät hetkeks... Kynnetkin alkaa jo olla kuivat, jos nukkuis pari tuntia, niin voi sitten viideltä herätä tsekkailemaan sitä parveketta. Huikeet varoitusajat kyllä meidän isännöitsijällä, tosta kaideprojektista oli jaettu info postiluukusta viime keskiviikkona ja tää älä laita ovea tuplalukkoon, raivaa parveke, lemmikit pois -remppa alkaa maanantaina. Toivottavasti kovin moni ei oo parhaillaan kesälomareissussa ja autuaan tietämätön näistä viime tipassa ohjeistetuista toimenpiteistä... Sen lisäksi, että noi aikataulut on aina just noin ennakoituja, niin meidän isännöitsijällä on viehättävä tapa kirjoittaa kaikki tiedotteet capseilla. Asiaa kun on paljon, niin se on vallan miellyttävä lukea sitä "huutoa" aanelosen täydeltä. Peukku.

Mjooh, mun vireystaso alkaa olla sitä luokkaa, että isken pian ite epähuomiossa capsit päälle, joten öitä hetkeks ja suurimmalle osalle varmaan huomenta + oikein kesäistä alkavaa viikkoa!