Kellahdus

Onneks tuli pilkottua toi talviloma osiin - jos yhden lomapäivän puitteissa on näin poikki, niin enhän mä ois selvinnyt viikosta putkeen millään... Nyt on ihan järkyttävä päikkäritarve, tekis niiiiin paljon mieli kellahtaa hetkeks tähän sohvalle, mut tunnin päästä kutsuu mökki enkä halua suunnata sinne erittäin äreänä kesken päikkäreiden. Joten, sen sijaan että ottaisin päikkärit, kellahdankin näppikselle ja marisen päikkäripuutteesta täällä. Toimii. 

Ollut melkosta haipakkaa tää toukokuu, töissä sen ei ois niin väliks, mut vapaa-ajalla erittäinkin tervetullutta. Viime viikonloppukin meni aika lennossa, kun kävi vaan välillä vähän nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita ja sit suuntas taas nauttimaan helleviikonlopusta. Tai no ei se ihan pelkkää nautintoa ollut, konserttitalossa kun hekotettiin Martin Luolamiestä (mä niiiiin tykkään noista vierailuesityksistä), niin en ois kyllä pahastunut pienestä ilmastoinnista salin puolella. Martti oli ihan mahtava ja tunnelma katossa, mut meinas kyllä välillä happi loppua. Sen lisäksi onnistuin saamaan molemmat jalat totaalisen auki vanhoilla kengillä. Ko. popot olleet ihan toimivat parina aiempana kesänä, mut ilmeisesti toi helle oli liikaa ja ulkoreuna päätti syöpyä sisään jalkaan kummaltakin puolelta. Onneks tuli siinä nättinä iltana käpyteltyä jokirannassa enemmänkin, lopuks sai jo vähän keskittyä, että pysyi ilme peruslukemilla. 

Sunnuntaina Turku esitteli hiukan kohtuullisemmissa lämpölukemissa parhaita puoliaan, oli ihana noljua jokirannassa, kun oli tosi paljon väkeä liikenteessä ja kaikki kovasti hymyileväisiä ja hyvällä tuulella. Cafe Artin terassi tuli korkattua ja kerrankin pääsi Tintåånkin ekalla yrittämällä apehtimaan, yleensä se on aina niin täynnä, että ilman varausta ei oo mitään toivoa. Keskiviikkona tuli pitkästä aikaa syötyä RantaKertussa, tarkoitus oli napsasta jotain pientä, mutta eihän se Kertussa onnistu, kun annokset on aina niin tuhteja. Toivottavasti sää suosii ulkoruokailua ens kerralla, terassinsa on myös kovasti kiva. 

Tuli tossa kelluttua 23 tuntia risteilylläkin ja todettua, että ei se oikeen edelleenkään oo mun juttu. Ei ollut huono reissu ollenkaan, kun seura oli Ystävistä parhaimman muodossa parasta mahdollista, mutta se itse risteily ei kyllä ollut kovin ihmeellinen. Mulle on tosi moni kaveri mohissut sitä miten upee se uus laiva on ja buffa ihan älyttömän hyvä jne., mutta ei kyllä oltu YP:n kanssa järin vaikuttuneita. Kaikki oli ihan ok, muttei meidän silmään ja suuhun mitään kovin spessua. Meillä oli se joku vähän "parempi" aamiainen, enkä sitten tiedä miten huonosti asiat sillä normiaamiaisella on, kun tolla paremmalla vadit oli jatkuvasti tyhjinä, kakku keskeltä jäässä ja pöytiin ohjaamassa yks tyyppi, jonka suorittaessa ohjaustehtäväänsä väki jonotti odottamassa varauksensa käsittelyä. Ehkä sieltä oli sakkia yllättäen sairaana tms., toivottavasti aamiaisrutiininsa on normaalisti hiukan sujuvampi. No, tulipahan tehtyä ja nähtyä, voi sit taas joskus kymmenen vuoden päästä kokeilla uudestaan...

Niin se vaan aika juoksee maristessa päikkäritarpeesta ja tyhjistä vadeista, tarttis vissiin lyödä ne mökkikamat kasaan. Katotaan jos vielä ehdin narisemaan jostain toukokuun puolella vai säästyykö seuraavat jorinat kesäkuulle. Oon ollut viime ajat luppohetkeni niin koomassa, että oon vaan katsonut Nannyja Netflixistä - ihan loistavaa huttua siinä tajunnan rajamailla, sekuntia ennen sohvalle sammumista.