Parkuyrkkä ja ihana ikkis

Aamun vois aloittaa huonomminkin kuin lorauttamalla tohon vähemmän kevyellä kädellä kinuskikastiketta.

Oi että, äsken tuli niin iso ikävä kolmatta viikkoa maailmalla reissaavaa Ystävistä parhainta, että tuli oikein tippa linssiin. Muuttuivat kyllä aika nopeesti onnenkyyneliksi, kun ajattelin miten ihanaa on, että on niin ihania ystäviä, että niitä voi tulla näin kova ikävä. ♥ 

Toisaalta tää vetistely kertoo siitäkin, että kulunut viikko on ollut aika rankka. Rankka, mutta toisaalta todella palkitseva ja mieluinen. Sen verran vauhdilla kuitenkin menty, että nyt täytyy vähän ladata akkuja. On jo monena iltana pitänyt katsoa joku ihana parkuleffa, jonka kanssa sais oikein kunnolla purettua ja sitten simahdettua silmät turvonneina ja kaikkensa antaneena kunnon unille. Eilen jo yrittelinkin moista Unelmien pelikirjalla (tsiisös, mikä käännös), mutta ei se ollutkaan ollenkaan niin paruttava. Vähän vaan kastui silmäkulma, kun Robert hiukan tihrusti. Muuten kyllä hyvä leffa ja niin iih kuin Bradley olikin, niin kiva ettei koko leffa perustunut siihen, että hän on iih.

Tänään uutta parkuyrkkää, taidan pelata varman päälle ja katsoa A Little Bit of Heavenin, ekalla kerralla ainakin vollasin niin, etten välillä meinannut nähdä mitä siellä ruudussa tapahtui. Taisi olla jotain taustavaikuttajiakin siinä aktivoimassa kyynelkanavia, mutta kova luotto tohon silti. Leffan siis ei tarvitse ees olla erityisen hyvä, että poraan silmät päästäni, joskus ajoitus vaan osuu kohdalleen ja se on menoa sitten. 

Nyt on jotenkin hyvä ja rauhallinen olla. Vaikka on paljon kaikenlaista meneillään, niin jotenkin luottaa siihen, että asiat menee niin kuin pitääkin ja on tarkoitettu, miten se sitten onkin. Sitä seuratessa voi juoda vähän lisää kahvia ja kuunnella lisää Evaa & Manua ripiitillä.




Edit: On muuten sitten tuoretta ananasta, eikä voikuutioita tossa kuvassa... #btw