Gou mii!

Sairasloman ja lomaloman välisestä viidestä työpäivästä on suoritettu yksi. One down. Ei ehkä liehuvin lipuin, mutta tulipahan puudutettua persusta ja syötyä askillinen Sisuja pahimpaan nälkään (virhe!). Ja kehuttua yllättäen paikalle pöllähtäneen pomon uusia pokia. Ja bongattua yks aika melkoinen (ei oma) kämmi ennen kuin ehti tapahtua vahinkoa. Ihan hyvin käytetty minuutti pomon seurassa siis. ;D

Venähti kotiutuminen taas turhan pitkään, kun jotenkin onnistuin muhimaan töissä lähemmäs kuuteen ja sitten näppärästi missasin kaks bussia, niin siinähän se ilta sitten kivasti menikin... Oli ihan törkynälkä, kun pääsin kotiin ja kiskoin apetta ilmeisesti sellasella kiukulla, että tulin ihan ökytäyteen hämmentävän pienestä kohtuullisesta määrästä. No, kai se oli se ruoka loppuu maailmasta just tällä sekunnilla kaikki mulle heti nyt -tahti, mistä pötsi oli hiukan näreissään. Sen operaation jälkeen olin taas perinteisen pellit kiinni, mut kerrankin (iso ruksi seinään, tää tuskin toistuu) sain vyöryttyä pihalle haistelemaan heinäkuista hyvinkin kauniiksi muuttunutta iltaa sen sijaan, että oisin sammunut ton massuni viereen tähän sohvalle ja herännyt parin tunnin päästä ihan hirveessä pöhnässä. Gou mii, vähänks oon hyvä!

Vielä kun saisin repästyä huomiset eväät kasaan (kauhee annoskateus tänään tauoilla, kun muilla oli vaiks mitä ja mulla joku ennen saikkua jääkaappiin unohtunut pähkinäjuoma), niin sit vois hyvillä mielin navigoida makkariin. Puuuh. Nyt älä hyydy, jaksaa jaksaa... .. .