Sivut

torstai 15. syyskuuta 2011

Vainoharhakutka

Huhuu? Vieläkö täällä ollaan messissä? Määäää oon ihan puhki. Siis vielä enemmän puhki, kun oon ollut viimiset, ööö, paljos siitä kesälomasta onkaan aikaa, siis viimiset viis viikkoa. Tän puol viikkoa sen päälle oon ollut erityisen seis. Koneelle en oo tainnut päästä sunnuntain jälkeen, ei vaan oo riittänyt virtaa avata masiinaa enää illalla + oon pitänyt niiiiiin hianosti kiinni nukkumaanmenoajoista, että on jääneet surffailut senkin takia. Siis mieti, menin tiistaina sänkyyn YHDEKSÄN jälkeen. Siis reilusti ennen kymppiä. Ou. Mai. Gaaad. (Silleen Frendien Janicemaisesti.) Oon siis posotellut sellasta seitsemää tuntia / yö (keskiviikkona oli herätys hitusen aiemmin), mut silti tuntuu olevan univajetta. Krääh. Toi kerrassaan jumalainen sää ei ihan hirveesti oo nostanut tunnelmaa tän totaalikooman ohessa + tänään olo oli epäilyttävän kipee, mut ehkä se puhkee kunnolla vasta huomenna klo 16:00, just sopivasti viikonlopuks. ;)

Rutiruti, valivali ja märimäri. Onpas mulla nyt kaikki huonosti. Ei oikeesti ees oo. Oon itseasiassa tosi huojentunut ja onnellinen siitä, että tiistaina leikattu ystävä on jo päässyt kotiin ja voi olosuhteisiin nähden hyvin. Tulin niiiiiin iloiseksi tiistai-illalla saamastani tekstarista ("Hengissä ollaan ja kahvitkin jo juotu."), että tirautin siitä onnesta pienet itkutkin. Sillon vasta tajusin miten huolissani oon ystävän puolesta ollut, paljon on vielä edessä, mutta ainakin yksi operaatio takana. Juu, siitä ässällä alkavasta pirulaisesta puhutaan. :(

Vähemmän dramaattisia (= toooodella pinnallisia) ilonaiheita on pari muutakin: 1) Eilinen iso palaveri meni toooosiii hyvin, vaiks jännitin sitä etukäteen aikas paljon. 2) Nyt on jo torstai. 3) Toppikselta on mystinen tuotepaketti tulossa. (Jaiks.) 3) Viikonloppuna on lättykestit. (Jos en tuu kipeeks.) 4) Ens viikolla nään Ystävistä parhaimman piiiitkäääästä aikaa. 5) Huomenna on perjantai. 6) Sain ihan loistavaa palvelua yhdestä liikkeestä, siitä ja tuotteesta lisää myöhemmin jahka testattu. 7) Siirryin suht kivuttomasti syyskenkiin, yritti rakkoa vaan oikeaan kantapäähän. 8) Sain toimeks kastella huonekasvit ja äkkiseltään näyttäis siltä, että kukaan niistä ei oo aikeissa ihan just hylätä mua. [Mut älkää kertoko niille, niillä on taipumus kupsahtaa aina, kun joku hiukan kehasee, että näyttääpä hyvältä. Vähän sama ku määä esim. sulkkiksessa: jos pelataan siskon kanssa ja hää kehasee jotain lyöntiä (oon innostunut lyllertämään puol metriä pallon perässä tms.), niin eiks mulla seuraavat 29 lyöntiä mee ihan päin hitsiä.] 9) Ihan just on viikonloppu. 10) Auto on roiskassut kurat mun päälle tällä viikolla vasta kerran. So far.

Nyt mun täytyy varmaan painella suihkuun, kun mulla on joku vainoharhakutka. Öbaut tunti sitten yhtäkkiin nipisti vasemmasta pohkeesta ihan ku joku ois purassut. En reagoinut siihen ekaa näykkäsyyn juur mitenkään, mut sit tuli pari lisää ja mieleen muistui se siskon lukema juttu jostain Suomessakin tavatusta purevasta hämyristä. Sit rupeskin jo tuntumaan, et kummassakin puntissa vilistää joku ja sijoittelin taas läppärin sylistäni pikavauhtia sohvalle, ampaisin valonnopeudella pystyyn ja tempaisin verskat veke. Ei siellä ketään näkynyt, mut varoiks heitin verskat pyykkikoppaan ja nappasin puhtaat tilalle (siis kaapista, ei pyykkikopasta). Nyt on kuitenkin sellasta pientä vainoharhakihelmöintiä ilmassa eli taidan suosiolla deletoida ne olemattomatkin hämpit suihkussa. Öitä siis ja ihan mahtavaa viikonloppua!!! Luvassa mökkikuulumisia tai räkäset terkut sängynpohjalta, toivotaan jookos tota ekaa vaihtoehtoa...! :)

2 kommenttia:

  1. Mä kävin kerran kylässä perheessä, jossa OLI ollut täitä. Pidin päätä irti kaikesta koko illan. Kotiin tullessa alkoi kutittaa... Ihan kamalasti. Mulla oli pitkä tukka jo silloin ja varmasti ne ötiäiset oli hypänny jostain paneliverhosta riippuliitimellä mun lettiin ja siitä mönkineet päänahkaan.

    Kotiin tultua harjasin hiuksia pääalaspäin valkoisen paperin päällä. Ainoa, mitä tippui, oli muutama hius. Seuraavana päivänä kutina vaan yltyi, tunsin miten täiden armeija valtaa itselleen reviiriä päänahastani. Imuroin vauhdilla kaikki kohdat, mihin pääni tai päällä olleet vaatteet oli osunu. Tarkastin tyynyn (ei ollut mitään erikoista tyynyliinalla), laitoin hiusharjat ja kaikki pampulat tiukasti muovipussiin ja tungin pakastimeen vuorokaudeksi. Pesin kaikki vaatteet, joita olin pitänyt kahden päivän aikana. Pakastin vaatteita, joihin päällä olleet vaatteet oli osunu. Menin apteekkiin ostamaan kalleinta täishampoota, mitä löysin. Hankasin sen päähän. Sen piti antaa olla 15min. Minä pidin varmuuden vuoksi 40 minsaa. Hyi että mun kuontalo lemus! Kampasin sillä sikatiheällä kammalla hiuksia monta päivää ja lopulta oli vaan todettava, että mielikuvitus saa mut a. siivoamaan b. antamaan hirveet summat rahaa paikalliselle apteekille.

    VastaaPoista
  2. Voi sua. Kyllä sitä vaan voi rikkaalla mielikuvituksella saada melkosen rumban aikaseks. Olin itsekin kerran kamulla kylässä niin, että siinä kun heitin jälkikasvua palluttelin sylissä, niin kamu tokas, että jälkikasvun tarhassa on tavattu täitä. Yritin sitten huomaamattomasti hivuttaa jälkikasvun sohvalle ja poistua paikalta pikaisesti. Melko vainoharhaisissa merkeissä meni pari päivää ja kai sitä vainokutkaakin ilmeni, muttei siinä määrin, että oisin joutunut ryhtymään samanlaiseen rumbaan kuin teikäläinen.

    VastaaPoista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)