Hirvi, hirvimpi, hirvein

Ette kuulkaas tiedä missä lootusasennossa mää täällä sängyssä kökötän. Muu mökki nukkuu jo (mikä on to-del-la poikkeuksellista, aina oon se viiminen Höyhensaarille suuntaaja, mut kyl noi muut yleensä hiukka pidempään sinnittelee) ja allekirjoittanut yrittää naputella täällä ihan hipihiljaa. Korvatulpat on aika jees, nimittäin tolla viereisessä sängyssä punkkaavalla systerillä. :D Suunnattiin tosiaan möksälle ja sää oli mitä mainioin:

Oli vähän vähemmän kuuma toi moottoritie.

Ja lämpöäkin piisas, paukkuu varmaan pian noi hellerajat...

Väsytti viikon päätteeks ihan simona, on ollut jotenkin normaalia raastavampi työviikko ja olin ihan leipiintynyt jo alkuviikosta. Mökille suuntaaminen ja etenkin se viikonlopun menuun ostoskärryyn organisointi oli kerrassaan haasteellinen projekti, varsinkin kun oli pinna hiukka kireellä. ;D No, onneks oli menovettä matkassa, yleensä en noista energiajuomista perusta niin toimintaperiaatteen kuin varsinkaan maun puolesta, mut tää versio on eri jees: psykologinen vaikutus + äärimmäisen olematon maku samassa paketissa. Normaalisti tuntuu kuin perus-energiajuoman mukana nielis samalla hampaat, mut toi ei tunnu ollenkaan pahalta, kannattaa testiä, jos mielii ainakin kuvitella olonsa pirteemmäks. :)

Reissussa saikin olla särmänä, sillä sarvipäitä tuntui olevan liikkeellä enemmänkin. En nyt tarkoita niitä perjantairuuhkan myötä sarvet tai jonkun muun elimen otsalleen kasvattaneita autoilijoita vaan ihan tuota metsiemme kuningasta eli hirveä. (Vaik oliks karhu se kingi? Niitä ei onneks näkynyt.) Ensin oltiin siskon kanssa tulossa töistä (siis mun töistä, ei olla samassa duunissa, vaan hää ystävällisesti nappas mut kyytiin) ja ihan kilsan päästä meitsin lukaalista patsasteli komea hirvi-herra pienellä vihreällä saarekkeella vallan vilkkaasti liikennöityjen teiden välissä. En siis asu missään korvessa vaan yhdessä Turun suurimmista lähiöistä eli hää oli vähän sosiaalisempi kaveri. Onneks tultiin siinä määrin hiljaa kurvissa, että ehdittiin rauhassa tsekkailla mihin suuntaan herra jolkotteli. Herran kaveri taas oli ilmeisesti ollut asialla, kun mökkireitillä ohitettiin yks auto, jossa oli tuulilasi ottanut suurempaakin iskua. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut pahasti käynyt autossa olijoille, kun yks herra näytti kiikuttavan varoituskolmiota tien poskeen ja joku auto siihen oli apuun pysähtynytkin. Onneksi siinä oli ilmeisesti selvitty ihan säikähdyksellä, tiedä sitten miten sen hirven/peuran/tms. kävi. Sit vielä otettiin ylimääräisiä läpätyksiä parikyt kilsaa ennen mökkiä, kun yks vähän itsetuhoisempi kissa päätti testata montaks elämää on jäljellä ja ryykäs tien yli just meitin edestä. Säikähdyksellä selvittiin, katti myös, mutta sen jälkeen tulikin kyylättyä niitä tienposkia melkoisen kiiluvin silmin.

Huomenna olis tarkoitus suunnata lähipitäjään shoppailemaan. Ihan heti ei uskois että (oottakaas kun googlaan) 12 700 ja rapiat asukkaan kunnasta tekee yleensä kesän parhaimmat shoppailulöydöt. En tiedä mikä taika siinä on, mutta kun sen kerran pari kesässä suunnataan tonne vaan vähän kiertelemään, niin yleensä palatessa takapenkillä nököttää useampikin pussukka. Moni kauppa löytyy myös Turusta, mutta jotenkin tuntuu et just tuolta Tiimarista tai Vapaa valinnasta tekee ne parhaimmat löydöt ja huomaa niiiiin tarvitsevansa ehdottomasti jotain, mitä Turussa ei ole tajunnut kaivata. Niin kauan ihan jees, kun shoppailu keskittyy noihin edellä mainittuihin, mutta valitettavasti tuolta löytyy myös Marimekon myymälä ja se on melko tuhoisa juttu lompakolle... Mut täytyy kyllä sanoa, että yhtäkään sieltä ostettua esim. laukkua en oo katunut ja esim. yks ammoin lukioon hankittu kassi on edelleen reissukäytössä ja aivan priimakunnossa. (Vähän ehkä tässä pohjustan ja perustelen mahdollisia huomisia löytöjä itselleni...)

Shoppailun lisäksi luvassa on myös hieman haasteellisempi osuus, ainakin perhesovun kannalta. Tarkoitus olis pystyttää uunituore terassikatos paikoilleen ja kokemus on osoittanut, että noi projektit kuluttaa paitsi hermoja, niin myös äänijänteitä. Katotaan josko ollaan vielä puheväleissä siinä vaiheessa, kun päästään (toivottavasti) nauttimaan pystytetystä katoksesta. No, onneks tiedän oman paikkani eli mun funktio lienee sama kuin laiturinlaitossa eli olla tiellä. Ihan jäätävällä ja vuosi vuodelta pahenevalla korkean paikan kammolla varustettuna ihmisenä oon iso hyöty, kun esim. pingotetaan sitä katoksen kattoa paikoilleen... No, voin sit keskittyä ojentelemaan niitä just vääriä ruuveja ja muttereita muille yläilmoihin. Mut pitäkääs peukkuja, että huomisiltana meillä on paitsi a) ihan sikahieno katos pystyssä, pelkkä katoskin riittää, sikahienosta voidaan tinkiä siinä vaiheessa, kun ohjeet viimein otetaan käteen ja todetaan, että homma on mennyt ihan käteen ja b) ollaan vielä puheväleissä ja kaikki samalla tontilla eli kukaan ei ole lähtenyt raivopäissään ajamaan kohti Turkua ja reitille osuvia hirviä. Onks vastaavat projektit muissa perheissä yhtä hajottavia?

No juu, nyt täytyy ehkä alkaa keräämään voimia huomisia haasteita varten. Edellä mainittujen ohella saa peukuttaa, että löydän jonkun kivan kesäkassin. Oon edelleen äärimmäisen hämmentynyt siitä etten tuonut viime reissusta yhtään kassia, aikaisemmin niitä on reissun aikana saattanut siunaantua vaikka kolme. Nyt ei kuitenkaan löytynyt sellasta juuuust sopivaa eli pistän nyt toivoni sinne Marimekkoon ja toivon, että sieltä ale-laarista löytyis jotain ihkua. 

Oikein oivaa lauantaita, olkoon se ihan ihana!