Päiväni murmelina

Hän, joka ei jaksa enää kahlata läpi mun marinaa, murinaa ja marmatusta voi suosiolla loikata seuraavaan blogiin ja palata tähän joskus 2013, jos vaikka oon saanut siihen mennessä vaihdettua työpaikkaa. No hard feelings, no offence, non taken, en itsekään jaksais enää naputella tätä ruikutusta, mutta muutakaan musta ei tällä erää irtoa. :(

Mulla on jotain hämmentävää tassuissa ja oon täältä.

Alkaa pikkuhiljaa toi työllinen malja ämpäri saavi täyttyä, kun hommaa puskee ovista ja ikkunoista ja esimiehen kommentti on vaan "Onks se X missä vaiheessa, on nyt kestänyt aika kauan." Joo, niin on, se ja moni muukin juttu, kun ihan kaikkea ei pysty suorittamaan kerralla. Oon melkoinen perfektionisti työsaralla (vain sillä, muuten tää meno ei oo mitään ihan täydellisyyden tavoittelua :D) ja syö ihan simona, kun ei pysty tekemään hommia niin hyvin kuin haluaisi / pitäisi. No, nyt en sorru siihen ylityörumbaan, jota ammoin suorittelin ihan urakalla, teen mitä pystyn (yritän noudattaa Fcookien äipän muistutusta 'Do your best and leave the rest') ja vastapainoksi nukahdan näköjään joka ilta ennen ysiä.

Krooh, pyyh, koisin täällä.

Eilen olin taas nukahtanut kirjan ääreen ja heräsin siihen, kun sisko soitteli. Räpelsin puolitajuttomassa tilassa jotain kännyn kanssa ja ehdin kuulla vaan siskon kysyvän ja epäröivän "Haloon", kun jo vahingossa iskin luurin kines. Koitin soittaa joku seitsemänsataa (okei, ainakin seitsemän) kertaa perään, mutta hää ilmeisesti yritteli aina tänne päin, kun oli koko ajan varattua. No, ajattelin, että venailen hetken ja yritän uudestaan ja seuraavaks sitten heräsinkin 04:20. Sori sys, palataan tänään! :)

Mur, m'oon murmeli ja täältä.

Oli muuten ihan sai-raan hyvä kirja, jota luin, eikä ollenkaan sen vika vaikka tipahdinkin kooman puolelle. Sisko ja isukki tätä jo kovasti kehuivatkin, eikä suotta, oli toooosiiii hyvä! Jos oot dekkarien ystävä, niin suosittelen tarttumaan Nigel McCreryn Myrkynkeittäjään. Sama tyyppi on loistavan Hiljaisen todistajan (YLE) takana. (En tosin tiedän kirjoittaako enää noita uusia jaksoja, vai oliko vain niissä Sam Ryan -jaksoissa, no enihou, ilmeisen pätevä kaveri joka tapauksessa.) Onneks on vielä toinen kirja hältä jäljellä, hyvää viikonloppua mulle! :)

Kiva sikspäkki mulla, täältä.

Mut hei viikonloppu, vähänkö oon odottanut. Oireilee toi hiirikäsikin siihen malliin, että ei tuu tauko yhtään liian aikaisin. Tuikkinut koko illan ja näköjään jatkaa nyt aamulla eli pitäis taas siirtää hiiri vasurille. Se vaan on sen verran hidasta, että harvoin jaksan sen kanssa pährystää kovin pitkään. Nöjöö, kai se on raijauduttava suihkun kautta sinne hiiren ääreen. :/ Illalla suunta kohti mökkiä ja siunattua todellisuuspakoa. Katotaan joskos saisin sieltä hieman positiivisempaa raporttia aikaiseksi, tää(kin) viikko mennyt vaan töissä tuskaillessa ja illat nukkuessa. Oon melko ihastunut mun uuteen sarastusvaloon, joka ainakin luo illuusion lempeämmästä herätyksestä. Toki oon pari viime viikkoa sammunut suunnilleen ysin pintaan tai jopa ennen eli ei ehkä oo niin erikoista, että öbaut yhdeksän tunnin unien jälkeen herää hiukan normaalia pirteämpänä. XD No, on ollut ilo kuiteskin, siinä on sellanen kivan hillitty sointi, jota voi vaikka hetken kuunnellakin eli herätys ei oo mallia sydänkohtaus. Hää oli tarjouksessa Prismassa, normihintaisena ei ois kyllä mun makkariin tietään löytänyt, mutta tolleen tarjouksessa tuli testittyä. En muuten oo ainoa, jolle aamut on hiukan vaikeita. Naapurin kepara herää aina itkien. Aina. Ihan joka aamu.

Tjoo, mut nyt Turun sanoman kimppuun ja sitten töihin, oivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Viikonloppuna pakko päästä syynäämään kaikkien kuulumiset, oon ihan tipahtanut kuvioista. :(

Pirkan pähkinäjäde oli hyvää, slurps, oon täältä.

PS Jos syöt ketutukseesi jätskiä suoraan purkista, niin kannattaa käyttää purkkikädessä patakinnasta - ei händy jäädy.

Ärrin murrin

Voi himpu, jumpe, ahistus ja puhistus mikä päivä. Verenpaine varmaan huiteli jossain katonrajassa ja kerrankin oli hyötyä tästä ylipaksusta kuontalosta, kun sitä tuli raastettua oikeen urakalla. Ihan karmee päivä, jos en normaalistikaan oo ollut järin tyytyväinen yhteen palveluntarjoajaaan, niin nyt palo käämi ihan totaalisesti. 

Kuva täältä.

"Kokeiletko vielä viidennentoista kerran, nyt pitäisi toimia." "Ei toimi, tismalleen sama näkymä kuin neljätoista ekaa kertaa." "Ootko varma, että testaat oikeassa ympäristössä?" "Testaan antamasi linkin ympäristössä, en tiedä mikä se on..." "Ootko varma, että sulla on oikeat tunnukset?" "Mulla on ne antamasi tunnukset, muita en omista." "Jaa, no sitten en kyllä... mutta jos testaat taas, että josko nyt toimii." "Ei toimi."

AAAAAAAAAAAAAARGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHH!

Kuva täältä.

Töiden jälkeen oli pakko soittaa pieni paperipussipuhelu Ystävistä parhaimmalle, mutta siitäkin keuhkoomisesta tais mennä suurin osa reisille (kirjaimellisesti), kun hää oli joutunut maastouttamaan hands freettömän puhelimen kesken autoilun, kun vieressä autoili polliisi. Iso riemu siis siitäkin. ;D [Ja hyi, hands freettömyys (oi, tuli taas tuotettua pala kauneinta suomea) on ihan peestä, pitäis olla moinen kaikilla, ihan niin kuin pyöräilijöillä kypärä ja kaikilla heijastin. Mur.]

No, äsken sentään sain kuvun täyteen nakkeja ja raastetta (gurmeepäivät on täällä taas), hyvin löysivät suuta kohti lusikallakin. Oon taas käynyt täällä vaan nukkumassa (edelleen mysteeri kuka täällä käy sotkemassa) ja pitkälti koko astiasto koneessa (, joka apehdinnan aikaan oli parhaillaan käynnissä) tai odottamassa vuoroaan tiskialtaassa. Voisinkohan huomenna löytää sen sisäisen kodinhengettäreni?

Nöjöö, ei tää ajatus taida siitä sitten lähteä, siirryn keittelemään antistressiteetä (itsepetos ON avain onneen) ja pötköttämään piikimatolle. Hammmmmmmmmm. 

Kuva täältä.

Parempaa huomista mulle, myös sulle!

Muista pyhittää lepopäivä

Hellurei ja hengissä ollaan... Viikko on ollut lievästi sanottuna työpainotteinen, enkä sitten enää oo jaksanut avata illalla tätä masiinaa kaiken sen täydellisen työlle antautumisen jälkeen. Tänäänkin avasin, jotta pääsin tekemään pari kiireistä työjuttua, hipetihei... .. . No, onneks siinä lähti samassa syssyssä yks työhakemuskin. :) Toivottavasti ens viikolla inan helpottaa ja pystyn palamaan arkirutiineihin, blogissa läpinään, sohvalla koomailuun ja tän koneen sataprosenttiseen viihdekäyttöön.

Nyt tää nappais kupin antistressiteetä, viritittelis sarastusvalon havaduttamaan mut vähän enempi tolkuissani (oi sitä lume-vaikutuksen voimaa ;D) ja painuis petiin. Jos vaikka pysyis hereillä ekan luvun romskusta... 

Jahdissa

Tänään on ulkoiltu oikein urakalla ja nyt olo on vallan raukea. <3 Tähtäys olis pyykkikoneen tyhjennyksen kautta ajoissa punkkaan, hiukan täytyy ehkä vielä lueskella sängyssä. Kerrassaan kiva viikonloppu takana, tänään oli ihan mahtia viettää laatuaikaa äipän kanssa suppisjahdissa. Aika hyvin ne kyllä yritti maastoutua,

mut onneks oli äipän kaltainen harjaantunut saalistaja messissä, joten saatiin ihan kiitettävä satsi. Huomisilta meneekin noita putsatessa:

Naapurin lehtipuhallin (eiks ne möykkärit vois oikeesti kieltää?) aiheutti siinä määrin agressioita, että kokosin lehtiä luomusti pari tuntia. Tuli haravoitua ihan urakalla, kattoos ny pääseekö huomenna sängystä ylös. :D Oli kyllä tosi kiva ilma, ei tuullut yhtään ja muutenkin aikas lämmintä vaiks pipo ja hanskat ei olleetkaan yhtään ylimääräiset. 

Nyt on pieni happikooma ja raittiin ilman yliannostus päällä, se lämmin pitkä suihku oli vimonen naula arkkuun... Taidan tosiaan luovuttaa ja lähteä laskemaan lampaita, oikein kauniita unia + mahdollisimman stressitöntä ja leppoisaa tulevaa viikkoa!

Eläimellistä menoa

Ihana laiskanlötkee lauantai, jonka oon käyttänyt vain ja ainoastaan akkujen lataamiseen. Puolen tunnin tirsat tais venähtää puoleentoista tuntiin ja muuten oonkin sitten vaan keskittynyt tankkaamiseen, täällä luuhaamiseen, Jilliane Hoffmanin Morfeuksesta (mulla oli mennyt totaalisesti ohi, että Cupidoon löytyy jatko-osa, tattis vielä Mungolifen Annalle vinkistä! :)) nautiskeluun ja yleiseen haahuiluun/haaveiluun - ihanuutta!

Eilen kun ajeltiin illalla kympin maissa mökille, niin tie tuntui vähän väliä ihan vieraalta. Siis mulle täydellisen navigointitaidottomana ja hahmotushäiriöisenä ihmisenä käy noin vähän jatkuvasti, mut nyt oli siskokin samaa mieltä. Tiedä sitten missä rinnakkaistodellisuudessa on huristeltu, mut siellä ainakin oli hurjan viileetä, paikoitellen puoltoista astetta pakkasen puolella. Kai se talvi sieltä sitten on tulossa, onneks löysin inun lämpösemmät kengät torstaina, niin ei tarvi enää täristä bussipysäkillä aamuisin. Hitto, että kengät on kyllä ihan törkykalliita. Noi oli halvimmasta päästä ja silti mun budjettiin varsin hintavat. Niissä on joku erikoispohja, jolla pitäis selvitä pikkasen vähemmällä sutimisella liukkaiden tullen. No, pitävät ainakin ihan järkyttävää narskuntaa sisätiloissa, oikeen hävetti narista niillä eteenpäin. Aamulla en niinkään huomannut moista, ehkä se märkä pohja ei pidä ihan niin pahaa mekkalaa, ja päivän hiippailin balleriinoissa, mut auta armias, kun iskin ne jalkaan kotiin suunnatessani! Teki mieli ottaa ne välillä pois, kipittää sukkasillaan ja yrittää uudestaan vasta ulko-ovella. Ziisös. En vissiin laita niitä kenkiä ens viikon Hkin työreissulle, kehtaa siellä narskua... :/ (Ja kaupassahan ne ei tokikaan narskuneet, vaan olivat täydellisen vaiti, kun varta vasten yritin niillä marssia ees-taas testatakseni josko erikoispohja pitää meteliä.)

Joo, se mun puhelimen zuumi on pitkälti vaan koristeena.

Tänään kävin hemmottelemassa hipiää järvivedellä, valitettavasti vaan saunassa, kun meiltä on laituri veks eikä mulla edelleenkään oo uimakenkiä (pohja siis perattu vaan siitä laiturin päästä eteenpäin). Voi kun sais kotonakin pestä järvivedellä, on toi iho melkoisen erilainen järvikylvyn jälkeen ja hiukset myös. Oli vielä superihanaa, kun mun pyyhe oli ollut lämmityksen ajan narulla saunassa ja sit sai lopuks kietoutua lämpimään pyyhkeeseen ihan kuin paremmassakin hoitolassa. Ei mun pyyhkeenlämmitin vedä vertoja tolle ollenkaan. Muutan siis mökille. <3

Muuten on tänään kateltu koko perheen voimin Avaraa luontoa, ihasteltu söpöjä eläinmaailman palleroita ja meikäläinen taas ollut ihan tippa linssissä sen 'survival of the fittest' -faktan edessä. Niisk. :( Mulle pitäis ehdottomasti näyttää vaan sellasia sensuroituja versioita, joissa loppu hyvin kaikki hyvin ja pallerot kasvaa ihanassa satumetsässä, jossa kaikki elukat maamyyristä leijoniin on kavereita keskenään. Itsepetos on avain onneen.

Mjooh, eipä tässä sit tän ihmeempiä. Taidan kallistua vaaempaan tasoon ja ottaa ton kirjan kauniiseen käteen. Huomenna äipän kanssa sienimetsään, siskon otarin parturointi + sarastus/herätys/mikä hitsi sen nimi ikinä onkaan/valon tarpeellisuuden perustelua isukille. Bisi dei siis.

Piinaviikon pitkäperjantai

Puh! Onhan se työviikko ohi, vaiks puolivälissä meinas jo iskee epätoivo. Mun kooma vaan jatkuu ja aamulla torkuttaessani totesin, että ilmeisesti mun puhelin lopettaa torkun puolen tunnin jälkeen. Tänään en ollut ihan niin pihalla (, koska olin sammunut jo hyvissä ajoin sohvalle ja siten nukkunut ihan plenty) ja sain jopa hahmotettua siinä puolen tunnin paikkeilla ettei tarjolla enää ollutkaan "torkku" ja "lopeta" vaihtoehtoja, vaan pelkkä "lopeta". No, tää selittääkin monta pommiin nukkumista, kun oon silmät ristissä kuvitellut painavani torkkua, mut pistänytkin koko homman kines. Yks aamu tällä viikolla oli kovasti kivaa, kun näyttö jämähti kesken kellon soinnin ja sitä pilinää piti kuunnella ihan tovi. :/ Pitäis varmaan hankkia tollanen karkuun juokseva kello, ehkä mun töihin saapumisajatkin hiukan paranis. Tätä nykyä mun ETA on 8:30-9:00, onneks on liukuva työaika...

Hyviä rasvoja myös ulkoisesti.

Kiertelin eilen hiukan kaupoissa töiden jälkeen (BTW, jos joku hakee epätoivon vimmalla kuuden jälkeen aukiolevaa optikkoa Turussa, niin se Stockan optikko on auki kasiin, toteaa nimimerkki 'Piilarineste totaalisen lopussa') ja hätkähdin melkoisesti, kun mun kertakaikkisen nuupahtanut olemus piirtyi Halosen kenkäosaston peiliin. Ziisös! Kuka toi vanha ja erittäin väsähtäneen näköinen eukko pussittavien housujen kera on??? Jos nyt en normaalistikaan oon järin huumaantunut peilikuvastani, niin toi nyt oli jotain ihan järkkyä. Kai sitä sitten vaan peiliin tieten tahtoen katsoessaan aina pikkasen "poseeraa", joten toi vahinkovilkaisu on melkoinen shokki kaikessa megalomaanisessa silmäpussissaan ja lässähtäneessä tukassaan / ryhdissään / housuissaan. Niin tarttis tehrä jotain, jos vaikka taas lupaan nukkua ja liikkua enempi ja syödä hiukan vähempi, eik jeh?

Kädestäennustajaa in da house? Mitäs noi mun viivat meinaa?

Muuta shokeeraavaa ei tähän viikkoon taida mahtuukaan. Nyt pitäis lyödä kamat kasaan ja suunnata mökille, olikin jo ihan vieroitusoireita. Vielä kun jaksais tsempata ruokakaupasta jotain settiä perheelle, niin sit vois hyvillä mielin parantaa siskon kanssa tunnin verran maailmaa autossa ja sitten käpertyä sohvalle takkatulen ääreen. Mökki on kyllä ihan parasta. <3

Mut mikä myös on ihan parasta, ykköstä ja ihkua, niin se, että sain tunnustuksen myös Toppikselta ja Hiilarihirmulta. Vähänkö oon iloissani, kyllä mua nyt hemmotellaan. <3 Tunnustuksen edellyttämät asiat kävin jo aiemmin läpi täällä. Mut ihan ihkua, KIITOS vielä molemmille!!!

"Vältä silmänympärysihoa ja huulia." Jep...

PS Mulla on Twitterissä kaks ihka uutta seuraajaa! Jippijaijei! :) Nyt ei LIAMKin tarvi ainoona teeskennellä kiinnostunutta, tai siis onhan mulla myös se pennsylvanialainen tyyppi, hää vissiin odottelee mun suomenkielisiä twiittejä suorastaan palavasti. ;D

Wille skrattar

Uuh. Väsynyt, mutta vallan onnellinen. :) Vietin kovasti kivan illan kahden oikein hyvän ystävän ja yhden puoltoistavuotiaan hurmurin kanssa. Tän päälle vielä piiiitkä puhelu Ystävistä parhaimman kanssa. Parhautta! Nyt kyhnystän viltin alla villasukat jalassa ja silmät alkaa hiukan lurpsua.

Hämmentävän hyvä kombo: omppua, säilykepersikoita, hasselpähkinärouhetta + mansikkabalsamicoa. Go figure.

Oon ollut tän viikon ihan rätti, mikä on suora seuraus normaalia tapahtumarikkaammasta viime viikosta - kooma pitkästä ilosta. Tulinkin vaan sanomaan pikaisesti moi ja nyt meen kerrankin tyhjentämään pyykkikoneen vielä saman illan aikana ettei taas tarvi aamulla yrittää ennen bussinlähtöä survoa sitä koneellista narulle. Melko hintsusti ollut vaatevalikoimaa tällä viikolla, kun viime viikolla en ehtinyt pyykätä kertaakaan. Ei noikaan aamuks kuivu eli huominen menee vielä melkoisen sovelletulla kokonaisuudella. (Tai siis ketä mä huijaan, sitähän se on aina, mut tällä kertaa siis syystä.) No, jos tänään sais vaikka sen naamion naamaan, kun jo useampana iltana ollut aikomus sutia moinen pärstään, kun hipiä ei ollenkaan diggaile tätä vuodenajan vaihtumista, mutta aiempina iltoina jo pelkkä naaman pesu on ollut työn ja tuskan takana (= vähän niin ja näin). Pesulle siis, toiveikasta torstaita, toivotaan että se on yhtä hupaisa kuin Willellä:

Joojoo, toi on ihan hiton vanha, mut tuli mieleen, kun muistelin tän illan hurmuriherran hupailuja.

Aijuu: Tänään ollut melkoisen vaihteleva sää eli on nautittu yhdestä sun toisesta ilmiöstä aina rakeista huikaisevaan paisteeseen. Tiedä sitten johtuiko säästä vai mistä, mutta osasta Turkua lähti myös sähköt veks aamulla ja puoli tuntia ihmeteltiin töissä miten pitkään tää mahtaakaan kestää. Oli aika söpöä, kun siinä vaiheessa, kun kaikki pasahti pimeeks, niin talossa vaan kaikui hurraa-huudot. :D