Mun ihka eka

Testailen taas tätä kännybloggausta, kun mun unet loppui jostain syystä jo tovi sitten, enkä saa konetta käyntiin herättämättä koko mökkiä... Viimeks testaillessa oli muistaakseni jotain haasteita kuvien asemoinnin kanssa, katotaan josko nyt onnais paremmin. 

Ei kyllä tää nyt vieläkin on jossain määrin ylivoimaista, paitsi jos tää asemoituu sittenkin kivasti, eikä silleen kuin miltä aluks vaikuttaa. Hirveen kätevää kyllä herätä puol kuudelta vapaapäivänä, ehtii esimerkiks latailemaan useammankin kuvankäsittelyjutskin puhelimeensa ja tekaisemaan yhdellä niistä tollasen kollaasin. Siinä ehtii myös löytää kännyn omasta kuvankäsittelystä sellaisen toiminnon, jonka on kuvitellut tyystin uupuvan tän reilun puolen vuoden omistussuhteen ajan. Samalla voi kuunnella, kun joku tintti konsertoi täysin palkein ikkunan takana ja sisko tuhisee toisella puolella huonetta.

Vähän tää on kyllä vielä arpomista tän appsin kanssa, äsken se päätti että mehän niin keskitetään tää teksti kuvan jälkeen halusit tai et, eli et. Sain se vahingossa pois, mut tuskin onnistuu enää tokan kuvan jälkeen... Testataan silti, pitää toi onnistumisenilo jotenkin kumota.

Ei nyt takerruta siihen, että noi kuvat on himpun verran erilaisia, meitsi on kuiteski noviisi. Mitä tulee tohon alempaan kuvakomboon, niin räpsäsin ton vihreevoittoisen just ennen kuin sammuin jumalaisille tunnin pihatirsoille. Jäi Räsäsen Päivin uskonahdistukset vielä arvoitukseks, kun sippasin ennen kuin ehdin lehteä ees avata. Oli kyllä niin suloista nukahtaa viltteihin kääriytyneenä auringonpaisteeseen, kun kimalaiset surisi sinivuokoissa ja linnut luritteli puissa. Parasta.

(Hehei, mä sain melko tiedostetusti sen keskityksen edellisestä kappaleesta veke, jeij!) Eilen päästiin ekaa kertaa tänä kesänä saunasta ja laiturista uimaan, kun iskä ja sisko operoi laiturin paikalleen. Oli aikas hyvä fiilis, muista millon viimeks saunonut. Mä en niin kaupunkisaunasta perusta, sauna on kunnon sauna vasta, kun siitä pääsee uimaan. Kai se muutenkin menettelee, mut eipä oo itekseen tullut hommattua mitään saunavuoroa. Viime kesänä jäi saunonnat tosi vähille ja laituri tyystin laittamatta porukoiden kropparemonttien takia, täytyy tänä kesänä rypee sit edellisenkin edestä.

Nyt täällä alkaa muutkin heräilemään, järveen siis. Verhojen raosta suoritetun kurkinnan perusteella näyttäis olevan aika huikee päivä luvassa - just passeli pingiskauden korkkaukseen!

Vähän jänskättää... Kaikki mun ihka ekan virallisen kännypostauksen kummalliset asemoinnit menee sit mun piikkiin.

Jeba

Noni, päästy pääsiäisen puoliväliin ja mä oon ihan piipussa. Hiton sitkeessä kyllä tää tauti, pari päivää ollut taas yltiötukkoinen olo ja krooninen pääjomotus. Okei, torstai-illan YP-treffit saattoi hitusen vaikuttaa eilen asiaan, kun piti hiukan kippistää jälleennäkemisen kunniaks, mut eilisillan olin niin maltillisesti kamuilla, että mikään jomotus ei kyllä enää tänään selity sillä. Eilen illalla iski grillikauden korkkauksen päätteeks hiipumus ihan puskista ja hyvä, että pysyin kotimatkan hereillä. Välitön piristyminen toki löi päälle heti, kun mun ahteri tapas sohvan ja siinä sitten muhinkin aamuun asti torkkuen, kääntyillen ja vääntyillen - tolkuttoman laadukkaat yöunet takana siis. Nyt on vahva luotto tuleviin uniin, oon viime aikoina nukkunut mökillä tosi hyvin, toivottavasti olis taas luvassa täydellinen tajuttomuus aamu-uintiin asti.

Viime päivien kuvasaldon mukaan oon lähinnä syönyt läpi pääsiäisen ja täytyy kyllä todeta, että äärimmäisen hyvin. Tänään tekaisin niin onnistuneet lohkoperunat täällä mökillä, että olin ihan otettu itekin. Siskokin oli ihan rikki, että eikö oo tarpeeks perunoita toiseen satsiin vaikka huomenna, mut yritin lohdutella, että ei ne toiste noin hyvin onnais... Ainakaan mulla. 

YP:n kanssa testailtiin paria uutta reseptiä ja maidossa ennen pannulle päätymistään uinut ahven oli oikein onnistunut kokemus. Eilisessä kyläpaikassa taas emäntä oli loihtinut ihan jumalaisen kookoskakun ja YP:n kanssa tehtiin (= YP teki, tällä kertaa en tosiaan tehnyt mitään muuta kuin ojennellut kippoja koko kokkauksen ajan) ihanan raikasta sitruunarahkaa. Eilinen grillikauden startti oli oikein onnistunut ja huomenna pitäis päästää grilli kesälaitumille täällä mökilläkin. Olis jo huominen.

Eilen näin kummipoitsuakin ihan liian pitkän tauon jälkeen, ollaan sairasteltu vuoron perään ja peruuteltu näkemisiä puolin ja toisin. Voi kun toinen oli taas niin kasvanut ja oppinut vaiks mitä uutta. Esim. sytyttämään ja sammuttamaan valot, sitä taitoa sit kelpaskin esitellä. Toistuvasti. Herran kutrit oli myös kasvaneet kerrassaan hurmaavaan mittaan, yhdessä syynättiin niitä äitinsä kanssa ja todettiin ettei niitä missään nimessä voi leikata, pitää nyt kunnon pelimiehellä hurmauskiehkurat olla. Onneks ens viikolla pitäis päästä näkemään ihan ajan kanssa, jos ei taas iske joku tauti jollekin osapuolelle.

Ens viikosta näyttäis muutenkin olevan rakentumassa aikas kiva, mulla on niin hirveet ihmisviekkarit päällä, että pian varmaan soittelen kaikki random-tututkin läpi, jotta saan tätä vajetta paikattua. Alkoi kyllä olemaan ihan hitsin yksinäistä siinä sairasloman loppuvaiheilla, kun muhin siellä sohvalla ties monettako viikkoa. Se saikku siis ei kestänyt kuin reilun viikon kaikkinensa, mut piti peruutella menot ties moneltako viikolta, kun kunto loppui heti työpäivän päätteeks, tai jo ennen sitä. Hrngh.

No, toivottavasti tää olo nyt kohenis lepäilemällä, saatoin ehkä innostua tuuttaamaan siinä seinät kaatuu -syndroomassani tän viikon turhankin täyteen kaikkea. Ens viikolla en kyllä enää suostu potemaan, tää tauti on niin nähty. Mut jos nyt sitä unta, niin jaksaa huomenna sit taas kokkailla ja syödä. Jeba.


Edit: Eikueiku, kyllähän mä huuhtelin kikherneet! Ja hämmensin yhtä keitosta ainakin kerran. Ja lisäsin keitinvettä! Joo, täysin mun ansioo ne kolme onnistunutta ruokalajia. 
   

Iih

Nyt pitäis olla kiivaasti imuroimassa, joten tää blogi alkoi kummasti vetää magneetin lailla puoleensa... Mut pakko tulla hihkumaan muutenkin, niiiin kiva pääsiäinen luvassa! Ja niiiin tarpeen, toi saikkukaranteeni tarjos sitä omaa laatuaikaa liiankin kanssa. Eilen käynnistin tän torstaisen talviloman väkertelemällä vielä akuuteimpia työjutskeja puolenyön tienoilla - oli ihana fiilis herätä puol kympiltä sohvalta ja todeta, että niin tosiaan, mullahan oli ne pari työjuttua. Uuh. Mut oli kyllä niin ihana nukahtaa siihen sohvalle, kattelin hömppää koneelta ja se on niin parasta, kun ne äänet alkaa haipua taustalle ja silmät vaan painuu väkisin kiinni. Voi vetäistä vilttiä vähän tiiviimmin ympärille ja vaan upota. Se pulahdus todellisuuteen olikin sit tosiaan vähän karumpi, mut oli kyllä sen arvoista.

Mut siis se mun iiiih-kiva pääsiäinen... Oon buukannut nää pari päivää aika täpölle, alkoi jo olla pientä tuplabuukkaustakin ilmassa, mut eiköhän nää tästä lutviudu. Tänään käyn kutittelemassa hymyjä yhdestä nuoremmasta herrasta päivällä ja illaks saan vähän vanhemman herran luokseni Ystävistä parhaimman muodossa. Parasta! Huomenna ois eka luvassa laatuaikaa kummipoitsun parissa ja illaks grillailemaan toisille kamuille. Huippua! Lauantaina sit suunta kohti mökkiä ja grilli- + saunakauden starttia, uintikausi korkattiinkin jo viimeks. Ihanaa!

Viikko on muutenkin ollut kiva, kun tiistaina pääsin taas räkättämään kasvolihakset kramppiin Kiviä taskussa -vierailuesityksen muodossa. Kyllä ne pojat vaan jaksaa, oon nähnyt ton nyt kolmesti ja vieläkin jaksoi hirnua ja hakata kätensä kipeiksi. Jos vaan suinkin tulee joskus tilaisuus, niin käy nauramassa! Ja kun nyt vinkkaillaan, niin Parasta ennen -vierailuesitykseen Turun kaupunginteatterissa näyttäis vielä olevan lippuja, on todella hauska, suosittelen! 

Ja kun nyt mehutellaan kivoja juttuja, niin kuvissa vilahteleva Tårgetin brunssi ei ollut ollenkaan huono kokemus viime sunnuntaina. Meinas osoittautua hiukka haasteelliseks koko brunssi, kun erinäisiin paikkoihin yritettiin, mutta olivat täynnä tai tarjoilivat brunssia vain lauantaisin. No, onneks näin, niin tuli testattua toi. Tosi kivat ja ihanan väljät tilat ja ruoassa ei tosiaan moittimista, täytyy piipahtaa ihan suunnitelmallisesti toistekin.

Mut nyt on kyllä pakko hiukan heilauttaa sitä imuria ettei YP saa jotain pölykeuhkoa. Sit torilta lounastarpeet ja kamun luo lounassalaatille, nuori herra tilas kukkakaalia ja bataattia. ♥

  

Auttakee

... Ja edelliseen postaukseen liittyen... 

- Siinä pisteessä, että postaan kahdesti päivässä... :D

No mutku tuli hirmutärkeetä asiaa. Tai siis kyssäri:

Mun poskipuna/aurinkopuuteri vetelee jossain määrin viimeisiään (no en nyt tiiä...) ja nyt olis tarvetta uudelle. Mut onks millään sarjalla tollasta komboa, tota kyseistä ei vissiin enää tehdä? Oon pari kosmetiikkaosastoa haahuillut läpi, mutta ei oo osunut tota / vastaavaa silmään. Ois hirveen näpsä, kun ois molemmat samassa eikä haittais, että sais ikään kuin kaks yhden hinnalla. Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

Samaan syssyyn voi vinkata hyvästä hiuslakasta. Pätkäsin tätä moppia aika roimasti ja nyt hän tuntuis vaativan hiukan tuhdimpaa pitoa kuin edeltäjänsä. Joku hyvällä pidolla ja tuoksulla varustettu ois kiva, mut sellanen, että lopputulos ei kuitenkaan oo mikään rapsakka. Ennemmin sieltä marketti- kuin kampaamopuolelta, jos saa toivoa. Kiitos. :)

Ja kun nyt kysellään, niin sopii kertoo myös, että kun toi on tänään lauantaina julkaistu horoskooppi, niin saapuuko se kaipaamani (?) selkeys tänä, vai tulevana viikonloppuna? Ei oo vielä näkynyt. Hmph.

  

Liian mones päivä

Nyt mennään siinä vaiheessa sairaslomaa, että oon:

- Lakannut kynnet useampaan otteeseen. Myös niillä miks mä en oo käyttänyt tätä sävyä -lakoilla. (Vastaus on just siks.)

- Päivittänyt kaikki mahdolliset paikkavahdit ja selannut lukemattomia työpaikkailmoituksia. Miettinyt alanvaihtoa alalle jos toiselle.

- Katsonut kaikki mahdolliset hömppäleffat.

- Lukenut kaikki mahdolliset naistenlehdet.

- Katsonut kaikki mahdolliset söpöt eläinvideot. Tää mäyristen pentukamera on myös aika koukuttava. Iltaisin on enemmän äksöniä (= näkee paremmin, kun ne nukkuu), nyt niillä on yö.

- Testaillut yhtä sun toista keittiössä. Osa testeistä paremmalla ja osa vähän vähemmän hyvällä menestyksellä. Persikka/chili/halloumi oli kyllä onnistunut testikombo salaatissa, seuraks vihreää salaattia, pinjan siemeniä, mustapippuria ja avokadoöljyä. Persikat siis ihan purkista ja tuoretta chiliä maun mukaan halloumin kanssa samaan pannuun tirisemään.

- Ottanut useammat tirsat sohvalla. Saattanut viettää siinä myös jokusen yön.

- Käynyt kolmesti työterveyslääkärillä puolentoista viikon sisään.

- Tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen kulutettujen nenäliinojen määrässä.

- Tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen sosiaalisten kontaktien olemattomuuden määrässä.

- Tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen tylsistymisen määrässä.

   

Kelistä huolimatta

Uuh, kauhee tyhjän näytön blokki. Ei mulla kyllä taida mitään asiaakaan olla, mut kauheesti tekis mieli jotain naputella. Tai ainakin ennemmin naputtelis jotain, kuin lähtis tonne roikkuvaan harmauteen ulkoilemaan. Mulla on taas jotenkin niin hitsin kylmä, ei riitä ees villasukat, tuplapaidat ja viltit, kun koko ajan paleltaa. Toi uinti ei selkeestikään vaikuta mun verenkiertoon vilkastuttavasti tai sit ääreisverenkierto ei kuulu sen piiriin, nenä ja varpaat pian jossain kuoliossa. Guh.

Eilen sinne järveen sentään pääsi auringonpaisteessa, mut tänään oli vähemmän paisteinen keli. Toisaalta kaunista, kun on tollasta hiukan suhmuista ja tosi hiljaista, mut ois mulle se paistekin kelvannut. Eilenkin oli ihana käpsytellä tolkuttomasta tuulesta huolimatta, kun aurinko värjäs ympäröivät metsät ja kevät tuntui olevan ihan kohdalla. Toivoin vaan siellä mettätien reunassa nessuvarastoani kuluttaessani, ettei kukaan muu (hirvi, peura tms.) oo ihan kohdalla ja tulkitse mun törinääni keväiseksi kut(s)uhuudoksi. Sitkee sissi kyllä tää mun flunssa, ei tunnu olevan moksiskaan vaiks oon yrittänyt jo useamman kerran upottaa sen tonne Pyhäjärveen ja eksyttää maailman hitaimmilla käpyttelyreissuilla. Ois kyllä mun puolesta voinut jäädä perjantaina Turkuun, ois mennyt tää viikonloppu ilmankin.

Ihan hyvää vastapainoa tää mökkeily kyllä, tulevasta viikosta taas muodostumassa melkoinen. Maanantaina viikko korkataan neljällä paltsulla, joiden jälkeen voi sit taas miettiä missä välissä ne varsinaiset työt kuuluis tehdä... Ens viikolla vois vaikka jo koittaa nähdä jotain ihmisiäkin, tulis sitä vastapainoa sit vähän iltoihinkin muutenkin kuin sohvalle sammumisen muodossa. Vissiin lupaillut ainakin alkuviikoks vähemmän hehkeetä keliä, höhbuu, oisin niin halunnut suunnata taas Ruissaloon kuuntelemaan aaltojen kohinaa tai jokirantaan käpyttelemään ja korkkaamaan irtojätskikauden. Möh. 

No, kynnet saa ainakin olla keväiset kelistä huolimatta. Oon yleensä erittäin nuden linjan kannattaja, mut nyt on joku kevätbuumi menossa ja sävyt French manicuren sijaan Hong Kong, Cotton Candy ja Gumdrop - näyttää just yhtä hillityn tyylikkäältä kuin kuulostaakin... :D Alkaa noi Hong Kongit vähän rapisemaan ja vaiks sellanen repaleinen lakkaus olis miten trendikäs tahansa, niin taidan päivittää tohon Cotton Candyyn. Siinä on valmiiks sellanen sokerisen epätasainen pinta, maailman huonoin lakkaaja kiittää, näkyy ne oho/mutku/eiku-kämmit ees vähän vähempi. 

Huh, onneks sain nyt nää päivän polttavat ja elämääkin tärkeemmät sydämeltäni, nyt voi rauhassa ja kevein mielin keskittyä siihen lakkaukseen. Mo!
  

Oikeesti äärellä

Jos päivän kohokohdat oli homeisen tuorepastan reklamointi ja kynsien lakkaus, niin saaks silti blogata? Oon miljoonatta päivää ihan itekseni ja alkaa hiukan noi seinät huojumaan. Ensin peruuttelin kaikki menot, kun oli kiirettä töissä. Sitten peruuttelin kaikki menot, kun olin ihan koomassa ja vaan nukahtelin sohvalle. Sitten iski tää flunssa ja taas piti peruutella. Mä en oo niin hyvää seuraa, että jaksaisin itteeni ihan loputtomiin ja tää sairasloma oli jo totaalinen antikliimaksi, olin jo ihan yltiöhersyvä Siwan kassalle tänään ja eilen yritin rupatella hammaslääkäriä varatessani sen varaustyypin kanssa enemmänkin. Missä on kaikki puhelinmyyjät ja Jehovan todistajat silloin, kun niitä tarvitaan?

No ei vaan, on tässä hengailussa ollut puolensakin, tänään oli jotenkin niin seesteinen olo, kun kävin ulkoiluttamassa tätä lenssua. Oli (/on) sellanen hetkellinen kaikki järjestyy -fiilis, tosi hyvä mieli ja olo. Okei, olo enempi henkisesti, kun fyysisesti meinas nessut loppua kesken reissun, mut kuiteskii. Tuli jotenkin vahva luotto siihen, että kyllä kaikki hoituu parhain päin. 

Mun flunssa ei kylläkään tainnut ihan tolkuttomasti tykätä siitä ulkoilusta, nyt olo on taas vähemmän häävi. Tai sit se on vaan toi lähestyvä työaamu, joka aiheuttaa vilunväristyksiä, oli eilen niin ihana mennä nukkumaan, kun ei ollut kello soimassa. Toki siis heräsin puol kasilta, kun ois saanut nukkua, mut kiva ettei joutunut havahtumaan kellonsoittoon. Oli kyllä huomattavasti parempi olo päivällä, tuli vissiin vähän ahnehdittua sitä raitista ilmaa. Eilen nautin siitä ihan vaan partsilla, oli ihan hitsin lämmin ja niin ihana hörppiä kahvia ja selata rästiin jääneet naistenlehdet parin kuukauden ajalta. 

Muuten oon vaan kuunnellut ripiitilla Noisettesia (tässä biisissä on ihana alku, ollapa ton leidin ääni), katsonut jopa oman kiintiöni yli hömppää Viaplaystä, onnistunut jotenkin liikuttamaan suunnilleen jokaista tavaraa tässä kämpässä onnistumatta kuitenkaan laittamaan niitä takaisin paikoilleen ja tuumiskellut yhtä sun toista. Keksin mä vihdoin itselleni jonkin sortin unelmankin. Mua on aina vähän jotenkin rassannut se, ettei mulla oikeen oo mitään sellasta suurta haavetta, sellasta sit joskus kun ja kaikki likoon tän edestä -juttua. Tai rassannut aina sillon, kun oon muistanut ettei mulla oo sellasta. Mut nyt mulla vois vaikka olla. Ei nyt ehkä hillittömän rumpujen päristyksen arvoista, mut tajusin edellisviikonloppuna kuunnellessani pitkästä aikaa aaltojen kohinaa, että hitto kun on ollut ikävä sitä ääntä. Oli kuin ois kotiinsa tullut. Päätin, että joskus vielä asun veden äärellä. Silleen oikeesti äärellä, eikä kahden bussin päässä äärellä. Siihen asti kuuntelen sitä Pharrellin biisiä, jossa on aaltojen kohinaa minuutin verran välissä.