So not worth it

Mun iholääkärillä on muhun jännä vaikutus. En tiedä mikä siinä on, mutta siihen tuoliin kun pääsen, niin huomaan pian tilittäväni ties mitä itku kurkussa ja sellasella vauhdilla, että sanat meinaa takertua toisiinsa. Ei se välttämättä ees henkilöidy tohon lääkäriin vaikka hän hyvä tyyppi onkin, joku siinä vaan saa mut ymmärtämään oman tilanteeni ja hetkeks itsesääli ottaa totaalisesti vallan. Edellisellä kerralla olin niin tehokkaasti pihalla, että poistuin kahden viikon sairaslomalapun kanssa ja tällä kertaa otettiin puheeksi biologiset lääkkeet*. Ehkä mä sit oon virallisesti pipi.

Ko. lääkitys vaatii B-lausunnon TYKSistä, mutta tää lääkäri meinas, että moiseen ois hyvät mahkut, kun pitkälti kaikkea on kokeiltu eikä oikein mikään auta. No, kattoos ny miten käy, mut täytyy myöntää, että pieni toiveikkuus taas nosti päätään. Oon tietoisesti koittanut karsia yletöntä optimismia mitä tulee uusiin lääkkeisiin, kun pettymykset on olleet melkoisia tulosten ollessa olemattomia, mutta kieltämättä hiukan innostuin taas tälläkin kertaa. Koitan nyt tolkuttaa itelleni, ettei oo varmaa ettäkö sen B-todistuksen saan tai että ees suosittelevat TYKSissä ko. hoitomuotoa tai vaikka näin käviskin, niin ei nekään lääkkeet välttis pelitä. Peestä siinä on se, että siinä vaiheessa on tullut investoitua siihen kokeiluun 700 euroa (lääkekatto), summa jonka laittaisin vaikka viisinkertaisena tohon jos ois ihan vissi, että siitä on apua. Tiedä sitten mitä tässä pitäis toivoa, sovitaanko, että toivon ees hiukan terveempää ihoa, päästiin siihen tavotteeseen sit millä keinolla hyvänsä.

Ja edelleen haluan korostaa, että tää tauti ei oo (allekirjoittaneen kohdalla kuin sosiaaliseks-) kuolemaks, ihmiset kärsii (ja selviää!) paljon pahemmistakin jutuista, mut koska mun napa on kuitenkin mua lähinnä, niin tosta on nyt kertynyt sitä napanöyhtää riesaks asti. Jotenkin onnistun aina välillä ton peen unohtamaan (kunnes taas herään lakanat veressä tai kengät hankaa kipeään ihoon tai kyynärpäitä ei voi pitää pöydällä kun sattuu tai tukka on pakko pitää auki, kun hiusraja on niin karmeen näkönen tai nenä hilseilee veke tai kulmakarvat on ihan valkoset tai rikkisheivattu psori sääressä ei vaan tyrehdy niin että myöhästyt töistä kun et voi laittaa farkkuja jalkaan ettei ne oo veressä tai eteisen musta matto pitäisi taas imuroida, kun siihen on eilisen jälkeen ilmestynyt niin paljon karstaa tai sohvalla ei voi olla kyljellään kun sattuu tai jalkapöytien iho, joka on ainoa mikä on kämmenselkien ja kasvojen lisäksi esillä, näyttää siltä kuin olisit viime tipassa pelastunut tulipalosta tai kun olkapäillä on ikuinen lumikerros tai korvat kutisevat koko ajan tai kaikkea tätä yhtäaikaa), mutta siinä vaiheessa kun lääkäri katsoo ymmärtäväinen hymy huulillaan ja antaa ymmärtää että tilanne voisi olla aika paljon parempi, huomaan sittenkin olevani aika paskana tästä. Niin pinnallista ja pientä kuin se onkin.

(Ja tässä vaiheessa on siis hyvä kertoa jos sattuu olemaan joku uusi messissä tai joku on ollut niin onnekas, että on mennyt joku aiempi rutina ohi niin kyse siis on psorista.)

Tää on ollut yhtä itsetutkiskelua viime ajat vuodet ja varsinkin viime aikoina oon miettinyt aika paljon mikä on tärkeetä ja mikä ei. Töissä menee ihan päin peetä, vapaa-aika on 90% yritystä pysyä hereillä, kavereilta tulee palautetta, kun en osallistu tarpeeksi ja perun menoja ja parisuhdetta mulla ei oo eikä tuu ennenkuin joku mut täältä sohvalta hakee. Mut onneks mulla on vakityö ja ihan kiva titteli. Jippajei. 

Lueskelin eilen viimeisimmästä Me Naisista (toi ei vaan taivu kivasti) Poets of the Fallin Marko Saareston burnoutista ja toivon, että mun ei tarvi mennä ihan niin pitkälle ennen kuin pääsen tosta oravanpyörästä veke. Marko muutti kolmekymppisenä unelmaansa tavoitellessaan porukoidensa kellariin, mutta sitä edelsi sarja rohkeita tekoja eli loppuunpalamisen myötä tapahtunut irtautuminen toisen palveluksesta ja oman firman perustaminen, siitä luopuminen ja uuden uran starttaaminen. (Välikommentti tohon "niin pitkälle menemiseen", niin toivon siis ettei tarvitse muuttaa porukoiden kellariin, kun se on öbaut metriXmetri luukku eteisen lattian alla. Ne itsetuhoiset ajatukset voidaan jättää väliin myös, jos ei lasketa sitä itsensä pikkuhiljaa hengiltä syömistä, se juna meni jo.) Jutun mukaan Marko kuvaa kahdeksaa vuottaan mainosmaailmassa sanalla ahdistava ja ihan voin samalla adjektiivilla summata omat viisi vuottani, ala tosin on hippasen eri. Markon tilannetta varmaan hitusen auttoi se, että hää on lahjakas ja hällä oli unelma mitä tavoitella, voiskohan loputtomasta saamattomuudesta luoda uran? Jos vaikka eka koittais Guinessin ennätystenkirjaan maailman laiskimpana ihmisenä ja siitä se ajatus sit lähti...? Eniveis, ton jutun mukaan Marko starttaa kiertueelle sinkkuna eli Marko jos kun luet tätä, niin sopii soitella, mulle kyllä kelpais tollanen personal urheiluhieroja/elämäntapavalmentaja/akupunktiohoitaja.

Ja mun pointti oli...? No vaikka se, että tälläkin hetkellä mahasta vääntää, kun on hommia niin hitosti rästissä, mut onneks oon menossa töihin puol kuudeks, jotta pääsen alottamaan mahd. aikaisin ja ennen kuin asiakkaat herää uusine pyyntöineen. Jos ahdistus on se kuvaava tunne, niin "So not worth it"* on se päällimmäinen ajatus.
 

* Biologisella lääkkeellä tarkoitetaan yleisesti valmistetta, joka on valmistettu bioteknologisesti käyttämällä eläviä soluja valmistusprosessissa. Psoriasiksen biologisessa hoidossa käytetään laskimoon tai ihon alle annosteltavia lääkkeitä. Niiden annostelutiheys vaihtelee kahdesta kerrasta viikossa yhteen kertaan kolmessa kuukaudessa. Biologiset hoidot ovat ns. täsmälääkkeitä, jotka vaikuttavat vaimentamalla immuunivastetta, joka on psoriasiksessa väärällä tavalla kiihtynyt. Koska ne vaikuttavat koko kehossa, niillä on usein myös suotuisia vaikutuksia mahdollisiin niveloireisiin. Biologista hoitoa käytetään keskivaikeaa ja erityisesti vaikeaa psoriasista sairastavilla potilailla silloin kun muut systeemiset hoitomuodot eivät tehoa riittävällä tavalla. http://www.imnotpsori.fi/index.php/psoriopas/#page_7

* Sori, kökköenkkua välissä, mutta toi ei vaan käänny niin hyvin suomeks.