In process

Mähän en siis tossa viimeviestissä määritellyt, että minä sunnuntaina palaan asiaan. Ei kai sen nyt niin nuukaa onko kyseessä seuraava sunnuntai 27.5. vai ihan pikkasen myöhemmin 10.6. Eik?

Oli oikeesti tosi liikkistä huomata, että oli kaivattu ja olin jumantsui saanut yhden lukijankin lisää (tervetuloa!) - mun pitäis varmaan useemminkin pitää tahatonta ja suunnittelematonta blogihiljaisuutta, kun saa moista aktiivisuutta aikaan. Joo, nimenomaan tahatonta, ei ollut missään nimessä tarkoitus näin mykistyä, mutten vaan muka jotenkaan ehtinyt koneelle aiemmin. Ei siis etteikö olis ollut hinkua, mutta koitin olla viksu ja jättää koneen avaamatta iltamyöhällä ja silmät ristissä. Hitsi kun tän kanssa vois naputella partsilla (häikäisee niin ettei voi), oisin voinut tällä viikolla päivittää vaikka kahdesti / päivä, siinä määrin tiiviisti oon muhinut siellä illat. Muuten en ookaan kauheesti ehtinyt kotoa muhia, eka olin tosiaan reissussa (, josta lisää myöhemmin), sitten viime viikonlopun opiskelukamuja moikkaamassa Keski-Suomessa ja tän viikonlopun toipumassa perjantain maailmanparannuksesta porukoiden hoteissa. Hmmm, sit olin taas äsken ehkä tovin partsilla. ;D

Töissä jatkuu sama meno ja oli aika pysähdyttävää todeta, että kun näkee vanhoja kamuja harvemmin kuin kerran vuodessa, niin silti mulla ei tunnu olevan vuodesta toiseen muuta kerrottavaa kuin että oon tosi väsynyt ja stressaantunut. Toi asiantila ei valitettavasti muutu kuin paikkaa vaihtamalla (working on it!), joten oon nyt yrittänyt panostaa töiden ulkopuolisen elon laadukkuuteen ja mielekkyyteen. Silläpä oonkin kehrännyt ilta-auringossa partsilla kuin laiskin mahdollinen kissa, lukenut romskua ja syönyt jätskiä. Hengaillut porukoilla, ulkoillut ja nukkunut ihan hitosti (koskee vain sitä nukkumista, ulkoilu ollut melko maltillista). Tästä syystä se tänne naputtelukin on valitettavasti jäänyt, kun oon suosiolla mennyt nukkumaan toooosiii aikaisin (tai käytännössä mennyt seiskalta hetkeksi tirsoille ja herännyt aamukolmelta). Jotenkin tuntuu siltä, että koska työ vaatii multa liikaa, niin nyt en sitten todellakaan vaadi itseltäni mitään sen ulkopuolella. Ei sillä, että tossa olisi mitään varsinaisen uutta, oon maailman mukavuudenhaluisin ja laiskin ihminen ihan 24/7, mut nyt ajattelin olla sitä ilman sitä ainaista huonoa omatuntoa.

Nyt vaan lasken päiviä lomaan (33) ja yritän jotenkin saada hommaa parempaan balanssiin. En vaan halua olla näin loputtoman uupunut ja ottaa oikeesti pattiin, että mun iho (=psori) on huonommassa kunnossa kuin ikinä kiitos kaiken stressailun ja jatkuvan väsymyksen aiheuttaman itseni laiminlyönnin. Kauheesti hotsittaa noi T-paitakelit, kun kyynärpäät on ihan ruvella. Not. Ja menee vaikeeks se loputon laiskottelu, kun lonkat on niin rikki, että sattuu maata kyljellään. Joo joo, tää ei oo kuolemaks (paitsi ehkä sosiaaliseks kuolemaks) ja ihmisillä on ihan hirveesti kauheesti paljon kamalampia sairauksia, tiedän kyllä. Nyt vaan alkaa mun itsesäälimittari vetää punaselle ja ruikutan nyt näköjään jo tästäkin tänne(kin). Jiihaa.

Käsi ylös, kellä siis oli ikävä? :D Hmmm, ehkä tää mun self healing process on still in process... No, toivotaan että onnistun jossain välissä tekemään muutakin kuin ruikuttamaan, mut nyt oli näköjään tarjolla tätä. Nyt vaadin itseltäni poikkeuksellisesti jotain ja otan imurin kauniiseen käteen ja sitten hemmottelen itteeni oikein urakalla ja käyn lukemassa kaikki blogit - ihan ikuisuus viime päivityksestä silläkin saralla! Mur.

Aijuu, osui tossa yks merkkipäiväkin matkan varrelle, mut meni jotenkin ihan ohi. :( Mut jei silti, ONNEA mun vuos ja risat vanhalle blogille! :)