Meni jo

Koneen avatessani ajattelin, että täytyy kehasta miten paljon sitä saakaan virtaa ystävistä. No, siitä on jo tovi ja se virtapiikki meni jo. Mulla on taas se kasvohalvausfiilis ja kaikki tuntuu to-del-la ylivoimaiselta. Myös se nukkumaan meno eli näköjään helpompi nököttää tässä kuin navigoida makkarin puolelle.

Aamulla posautin taas komeesti pommiin, ei sitten minkäänmoista käryä kellon soimisesta. Tarviin selkeesti sen parisuhteen, edelleen ei muuten, mut ois kauheen kiva jos joku herättäis mut töihin... Ihan vaan hiukan hävetti taas hipsiä sinne tänään(kin) puol kympiltä. Ainoo mikä ees hiukan lämmittää, on se fakta että piikkejä on työaamukammassa jäljellä enää 12 piikkiä. Ei sillä että laskisin.

Töiden jälkeen treffasin yhtä ystävää ja käytiin piiiitkääästä aikaa Blankossa apehtimassa. Oli kovasti hyvää ja huomasin ilokseni, että yks mun Turun lempparitarjoilijoista on siirtynyt sinne eli palvelukin oli parasta mahdollista. Tulee kyllä aina niin hyvä mieli, kun häntä vuoden, parin välein näkee, ilo seurata ihmistä, joka on ihan hitsin hyvä siinä mitä tekee. Kaiholla muistelen omaa ravintolakesääni, niihin aikoihin kun pääsis takas, niin ei olis huolta huomisesta. Mut ei, onneks mä pääsen huomenna mm. vääntämään yhden toimittajan kanssa siitä, miten olis kauheen kiva jos heitin lasku vastais tarjousta. Jännää kyllä toi asiakaspalvelu joissakin paikoissa, kun voi vaan todeta, että "I´m sorry for the inconvenience but you have to pay this fee.", kun on itse kämmännyt tarjouksen. Hrng. Sanoinko jo, että 12 työpäivää jäljellä.

Mut juu, näin siis tosiaan kamua ja hää sai mut piristymään hetkeks oikeenkin kivasti, kunnes taas solahdin tähän koomamoodiin. Siskon soittaessa olinkin taas jo suunnilleen taju kankaalla ja (sori sys!) vähemmän pirtsakka puhekumppani. No, huomenna taas luvassa kamuterapiaa, kun päästään parantamaan maailmaa stressilomalla olevan työkamun kanssa. Hää teki sen, mistä moni meistä haaveilee ja kävi työterkassa ilmoittamassa, että tarvii aikalisän. Naurettiin just toisen työkamun kanssa, että ehkä pieni stressin merkki sekin, kun ilmoitin etten nyt kyllä ehtis pitää mitään saikkua, mut jotain piristeitä voisin ottaa etten ois näin helkkarin väskä.

 
Ehkä yks lomatarpeen merkki on se, etten näköjään voi olla ruikuttamatta noista töistä. :/ Hmmm, nyt koitan aktiivisesti keksiä jotain muuta naputeltavaa.

...

           ... 

..

Hmmm, no, voin vaiks kertoo, että toi brownie jädellä ja vadelmakastikkeella oli aikas herkkua ja että ostin ihanaa Kuolleenmeren suolaa Ruohonjuuresta ja se jalkakylpy tuntui tosi hyvältä ja ois pitänyt pestä pyykkiä, mut unohduin muhimaan tähän koneelle ja musta on tullut ihan hirvee, kun en oo oikein yhtään jaksanut kommentoida vaiks oonkin käynyt väijymässä kaikkien ihanien blogeja ja se ei ollenkaan tarkoita etteikö ne jutut ois olleet mielenkiintoisia, ostin suolan lisäksi ihania hunajavohveleita ja söin ehkä äsken muutaman ja nyt on aika ällö olo ja pitäis tehdä eväät huomiseks, mut en kyllä millään jaksais, kun koitan kerätä voimia että jaksan kerätä itteni sinne makkariin, toivottavasti huomenna olis ees pikkasen parempi sää, kun tänään on taas satanut vähän joka välissä ja nyt mulla on nenä tukossa mikä toivottavasti ei oo esimakua mistään kesäflunssasta. Hmmm, oiskohan siinä työrutinassa kuitenkin enemmän sisältöä...?

Okei, nyt on todellakin aika painua nukkumaan, kun työjutut alkaa vaikuttaa vähemmän huonoilta kuin muu narina. Öitä, pitäkääs peukkuja, etten ihan kauheesti nukkuis pommiin huomenna.