Tunnelmallista, tuoksuvaa ja taianomaista joulua!
maanantai 24. joulukuuta 2012
lauantai 15. joulukuuta 2012
♥
Voiiiiiii.... Ollut ihan mahtavin ystäväviikko. Tai oikeestaan pari viikkoa. Tai kai aina on enempi vähempi ystäväviikko, mutta nää pari viikkoa on olleet jotenkin erityisen mahtavat. Parhautta. ♥
Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:
Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥
Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥
Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥
Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥
Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥
Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥
Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥
Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥
Näillä erityisen ystävällismielisillä ja ystäväorientoituneilla viikoilla oon:
Juhlistanut itsenäistä Suomea seurueessa, josta olin suurimman osan nähnyt yli vuosi sitten. Voi kun lämmitti mieltä nähdä pari erityisen ilahtunutta ilmettä, kun saavuin (vain tunnin myöhässä, *köh*) paikalle. Oi. ♥
Tarjoutunut avuksi yhdelle ystävälle, jonka iloisen yllättynyt ilme tämän kuultuaan oli kerrassaan korvaamaton. Itse nakkikaan ei ollut paha, päinvastoin, mutta erityisen hyvä mieli tuli siitä, että pystyi olemaan avuksi. Ystävälle. ♥
Liikuttunut huomatessani miten innoissaan ystävät ovat olleet yhdestä allekirjoittaneen kohdalle osuneesta hyvästä jutusta. Lämmittänyt melkein enemmän se myötäelo ja -ilo, kuin se itse juttu. Niisk. ♥
Tippaa on linssiin nostanut myös huomata miten vähän pienemmät ystävät, lempparitytsyt ja -poitsu juoksevat nykyään halaamaan ja sopottavat hengästyneen innostuneesti kuulumisiaan. Löööv. ♥
Räkättänyt tälläkin viikolla vedet silmissä Erittäin hyvän ystävän kanssa yhtä sun toista, hitto että se ihminen voi tuoda ihan loputtomasti iloa mun elämään. Eilen jouduin puremaan sormea melkoisella voimalla etten olisi ulvonut naurusta töissä. Se tukahtunut puhina varmaan tosiaan oli normaalimman kuuloinen ratkaisu. Heh. ♥
Seurannut lämmöllä miten tärkeän ihmisen ääneen tulee erityistä lämpöä tämän puhuessa itselleen tärkeistä ihmisistä ja asioista. Todennut olevani tärkeä myös. ♥
Melko varautuneena ihmisenä paljastanut itsestäni ystävälle jotain arkaa ja haavoittuvaa ja epätäydellistä ja selvinnyt siitä hengissä. Hitto että luottamus on pelottava juttu. Jumantsui. ♥
Fiilistellyt illan kesäisen Helsingin reissun kuvia kaihoillen. Ollapa siellä. Ystävistä parhaimman kanssa. ♥
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Plussaa ja miinusta
Tykkään...
... kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ja tästä viltistä.
... puoliarkillisesta talouspaperista. Suhtauduin siihen alkuun todella epäluuloisesti, mutta nyt en voi ymmärtää miksi kukaan käyttää ehdoin tahdoin tuplamäärän paperia, kun 99,9 prosenttiin paperitarpeista riittää se puolikas arkkia.
... siitä, että aamulla ei soi kello. Parhautta.
... mun uudesta neuletakista. Se on sellanen halittavan ihana, jonka sisään voi upota. Lähdin ostamaan pipoa, palasin neuletakin kanssa. Ja laukun. Ja huivin. Eiks ne nyt oo aika sama asia?
... kookosöljystä. Ei tunnu pakkasetkaan iholla kuivuutena, kun sutii tota pintaan säännöllisesti.
... tosta lumesta. Oli ihan huippukaunista, kun käpyttelin kamujen luota kotiin. Ja hiljaista. Ja vähemmän pimeetä.
... hymyilevistä ihmisistä. Ovat tosin valitettavan harvassa.
... 2,5-vee lempparipoitsusta. Parhautta, kun hää varta vasten roudaa tuolin viereen, katsoo kauniisti silmiin ja hymyilee ujosti. Lööv.
... siitä, että Cittarista saa piilarinestettä. On ehkä saanut jo kauankin, itse bongasin moisen putelin vasta tovi sitten. (Toki vasta sen jälkeen, kun olin kituutellut yhden viikonlopun mökillä minimaalisella nestetipalla, kun en ehtinyt ajoissa optikolle.)
... puhtaista lakanoista. Puuvillasatiiniset on ihanimmat.
... ystävän yllätyksenä ja pyytämättä leipomasta limpusta. Muuten vaan -lahjat on parhaita.
... kukista. Että voi yksi kimppu saada ihmisen hyvälle tuulelle. Vielä kun löytäisin jostain sellaisen leikkokukkaveitsen, niin sais nyrhittyä ne imupinnat hiukan ammattimaisemmin.
... possuista. Syökää kanaa!
... Sokos Wiklundin alakerran kahvilan* take away -mukeista. Ei polttanut yhtään sormia ja kannen suutuntuma oli hyvä.
... Fröbelin palikoista. Palikoiden tuotantoon tänään varsin intensiivisesti tutustuneena täytyy nostaa hattua siitä, miten antaumuksella hommaansa tekevät. Lempparipoitsu on ihan fani.
En tykkää...
... löysistä sukista. Ei oo mitään raastavampaa kuin, että sukka lähtee kiertymään kengässä niin, että pian kantapää on jalkapöydän päällä tai koko kantapää paljaana sukan valuttua kohti varpaita. Argh.
... yli-itsevarmoista ihmisistä. Ei tarvi olla koko ajan äänessä ja aina ei voi olla oikeessa.
... mainosjakeluista. Selaan ehkä promillen luukusta tipahtavasta mainospeestä, mutten kuitenkaan pysty laittamaan sitä ei mainoksia -tarraa oveen, jos siellä kuitenkinjoskus ees kerran olisi jotain mielenkiintoista.
... aurajuustosta. Enkä vuohenjuustosta. Sitä raclette-juustoa en pysty ees maistamaan, haisee mädäntyneiltä jaloilta.
... saamattomuudesta(ni).
... huonosta käsihygieniasta. Nestemäisen käsisaippuan pitäis olla lakisääteinen juttu, ei oo kauheesti ällöttävämpää kuin henkilö, joka ei pese käsiään kunnolla. Kyllä vaan jaksaa loputtomiin hämmentää ne leidit**, jotka vessakäynnin jälkeen vaan käyttää kädet vesihanan alla sekunnin verran, mikä pointti siinä on?
... hämyreistä.
... siitä, että unohdan aina puhtaat pyykit koneeseen ja bongaan ne siinä vaiheessa, kun yritän silmät ristissä navigoida sohvalta sänkyyn. Gnrh. Eiks vois olla jotain ripustusautomaattia?
... pölyjen pyyhkimisestä. Kaikki pluttaus (tiskaus, vessan ja lattian pesu) menee, mutta pölyjen pyyhintä on kyllä niin arsesta. Imurointi myös.
... siitä, että mun vuorokausirytmi on just näin olematon.
*Näitä saattaa olla käytössä muuallakin, en vaan oo vielä bongannut.
**Ehkä miehetkin tekee näin, havainnointia tullut suoritettua pitkälti vain naisten veskissä.
... kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ja tästä viltistä.
... puoliarkillisesta talouspaperista. Suhtauduin siihen alkuun todella epäluuloisesti, mutta nyt en voi ymmärtää miksi kukaan käyttää ehdoin tahdoin tuplamäärän paperia, kun 99,9 prosenttiin paperitarpeista riittää se puolikas arkkia.
... siitä, että aamulla ei soi kello. Parhautta.
... mun uudesta neuletakista. Se on sellanen halittavan ihana, jonka sisään voi upota. Lähdin ostamaan pipoa, palasin neuletakin kanssa. Ja laukun. Ja huivin. Eiks ne nyt oo aika sama asia?
... kookosöljystä. Ei tunnu pakkasetkaan iholla kuivuutena, kun sutii tota pintaan säännöllisesti.
... tosta lumesta. Oli ihan huippukaunista, kun käpyttelin kamujen luota kotiin. Ja hiljaista. Ja vähemmän pimeetä.
... hymyilevistä ihmisistä. Ovat tosin valitettavan harvassa.
... 2,5-vee lempparipoitsusta. Parhautta, kun hää varta vasten roudaa tuolin viereen, katsoo kauniisti silmiin ja hymyilee ujosti. Lööv.
... siitä, että Cittarista saa piilarinestettä. On ehkä saanut jo kauankin, itse bongasin moisen putelin vasta tovi sitten. (Toki vasta sen jälkeen, kun olin kituutellut yhden viikonlopun mökillä minimaalisella nestetipalla, kun en ehtinyt ajoissa optikolle.)
... puhtaista lakanoista. Puuvillasatiiniset on ihanimmat.
... ystävän yllätyksenä ja pyytämättä leipomasta limpusta. Muuten vaan -lahjat on parhaita.
... kukista. Että voi yksi kimppu saada ihmisen hyvälle tuulelle. Vielä kun löytäisin jostain sellaisen leikkokukkaveitsen, niin sais nyrhittyä ne imupinnat hiukan ammattimaisemmin.
... possuista. Syökää kanaa!
... Sokos Wiklundin alakerran kahvilan* take away -mukeista. Ei polttanut yhtään sormia ja kannen suutuntuma oli hyvä.
... Fröbelin palikoista. Palikoiden tuotantoon tänään varsin intensiivisesti tutustuneena täytyy nostaa hattua siitä, miten antaumuksella hommaansa tekevät. Lempparipoitsu on ihan fani.
En tykkää...
... löysistä sukista. Ei oo mitään raastavampaa kuin, että sukka lähtee kiertymään kengässä niin, että pian kantapää on jalkapöydän päällä tai koko kantapää paljaana sukan valuttua kohti varpaita. Argh.
... yli-itsevarmoista ihmisistä. Ei tarvi olla koko ajan äänessä ja aina ei voi olla oikeessa.
... mainosjakeluista. Selaan ehkä promillen luukusta tipahtavasta mainospeestä, mutten kuitenkaan pysty laittamaan sitä ei mainoksia -tarraa oveen, jos siellä kuitenkin
... aurajuustosta. Enkä vuohenjuustosta. Sitä raclette-juustoa en pysty ees maistamaan, haisee mädäntyneiltä jaloilta.
... saamattomuudesta(ni).
... huonosta käsihygieniasta. Nestemäisen käsisaippuan pitäis olla lakisääteinen juttu, ei oo kauheesti ällöttävämpää kuin henkilö, joka ei pese käsiään kunnolla. Kyllä vaan jaksaa loputtomiin hämmentää ne leidit**, jotka vessakäynnin jälkeen vaan käyttää kädet vesihanan alla sekunnin verran, mikä pointti siinä on?
... hämyreistä.
... siitä, että unohdan aina puhtaat pyykit koneeseen ja bongaan ne siinä vaiheessa, kun yritän silmät ristissä navigoida sohvalta sänkyyn. Gnrh. Eiks vois olla jotain ripustusautomaattia?
... pölyjen pyyhkimisestä. Kaikki pluttaus (tiskaus, vessan ja lattian pesu) menee, mutta pölyjen pyyhintä on kyllä niin arsesta. Imurointi myös.
... siitä, että mun vuorokausirytmi on just näin olematon.
*Näitä saattaa olla käytössä muuallakin, en vaan oo vielä bongannut.
**Ehkä miehetkin tekee näin, havainnointia tullut suoritettua pitkälti vain naisten veskissä.
torstai 22. marraskuuta 2012
Ihastunut* omppu
Uh. Oon niin täynnä. Oikein ahistaa. Mut silti toi omppupannari huhuilee mua keittiöstä. Onneks oon niin täynnä etten jaksa lyllertää keittiöön. Win-win.
Sain viime viikolla kamun luona ihan yltiöhyvää pannaria ja tänään sain toimeksi tehdä sitä itsekin. Äärimmäisen simppeli homma, jos onnistuu multa, niin onnaa taatusti sultakin:
Omppupannari
muutama omppu (öbaut 4-6, riippuu koosta)
sokeria + kanelia omppujen päälle
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl (tai hiukan reilummin) suolaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
2 munaa
8 dl maitoa
70 g voita
vispikermaa
vaniljasokeria
Fazerin Wiener Nougat Crush -seosta (*hence ihastunut, crush, juu nou)
Sulata voi mikrossa ja anna jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää maito, munat ja jäähtynyt voi. Anna taikinan turvota jonkin aikaa. Viipaloi omput pellille, ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kippaa turvonnut taikina pellille omppujen päälle, paista 200 asteessa kunnes muistuttaa pannaria. Yritä malttaa antaa pannarin hiukan jäähtyä. Vatkaa sillä välin kerma ja mausta se vaniljasokerilla, ripottele sekaan Nougat Crushia. Leikkaa pannarista kohtuullinen pala ja levitä päälle nougat-kerma. Ahmi. Santsaa isompi pala. Lyllerrä sohvalle urahdellen haavoittuneen karhun tavoin ja jää sille tiellesi.
PS Lupailin sitä canneloni-ohjetta... No, niitä viimeks kokatessa innostuin sitten räjäyttämään vanhentuneen tomaattipyreen silmäni kautta kattoon ja ympäri kämppää, pikkasen jäi tekovaiheet kuvailematta, kun koitin huljutella simmua vähemmän verestäväksi. Tulossa siis jahka innostun niitä taas tekemään / luovun kuvaideasta ja vaan naputtelen sen tänne jahka henki taas kulkee ton pannarin jäljiltä. Kannattaa tosiaan tsekata pyreen päivämäärä, lähtee aika äpäkästi se vuoden vanha töhnä purkista jahka saa vähän ilmaa itseensä...
Sain viime viikolla kamun luona ihan yltiöhyvää pannaria ja tänään sain toimeksi tehdä sitä itsekin. Äärimmäisen simppeli homma, jos onnistuu multa, niin onnaa taatusti sultakin:
Omppupannari
muutama omppu (öbaut 4-6, riippuu koosta)
sokeria + kanelia omppujen päälle
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl (tai hiukan reilummin) suolaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
2 munaa
8 dl maitoa
70 g voita
vispikermaa
vaniljasokeria
Fazerin Wiener Nougat Crush -seosta (*hence ihastunut, crush, juu nou)
Sulata voi mikrossa ja anna jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää maito, munat ja jäähtynyt voi. Anna taikinan turvota jonkin aikaa. Viipaloi omput pellille, ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kippaa turvonnut taikina pellille omppujen päälle, paista 200 asteessa kunnes muistuttaa pannaria. Yritä malttaa antaa pannarin hiukan jäähtyä. Vatkaa sillä välin kerma ja mausta se vaniljasokerilla, ripottele sekaan Nougat Crushia. Leikkaa pannarista kohtuullinen pala ja levitä päälle nougat-kerma. Ahmi. Santsaa isompi pala. Lyllerrä sohvalle urahdellen haavoittuneen karhun tavoin ja jää sille tiellesi.
PS Lupailin sitä canneloni-ohjetta... No, niitä viimeks kokatessa innostuin sitten räjäyttämään vanhentuneen tomaattipyreen silmäni kautta kattoon ja ympäri kämppää, pikkasen jäi tekovaiheet kuvailematta, kun koitin huljutella simmua vähemmän verestäväksi. Tulossa siis jahka innostun niitä taas tekemään / luovun kuvaideasta ja vaan naputtelen sen tänne jahka henki taas kulkee ton pannarin jäljiltä. Kannattaa tosiaan tsekata pyreen päivämäärä, lähtee aika äpäkästi se vuoden vanha töhnä purkista jahka saa vähän ilmaa itseensä...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Roisi repeämä ja pilkettä vasemmassa nimettömässä
Voi oon niin fiiliksissä! (Ja ihan hiton väsynyt, mut yritän pitää noi fiilikset voitolla. :D) Ihan mahtavin viikonloppu, kakskolmasosaa suoritettu ja vielä saan rakkaat isänpäiväsyömingeille luokseni hetikohtapian. Ihanuutta. ♥
Perjantaina pääsin sukulaisiin herkuttelemaan ja ihastelemaan ihan mahtavaa kotia. Tädin miesystävällä on ihan huikea satavuotias kämppä keskustassa ja kuolasin sen suppiskeiton lisäksi niitä loputtoman korkeita huoneita, olkkarin erkkereitä, kaikkia jänniä koloja, mutkia ja ulokkeita sekä sinne tänne ripoteltuja ikkunoita. Ja se sisustus! Sellanen kadehdittava sekoitus uutta ja vanhaa, muistoja ja tunnelmia, kombo jossa mikään ei oikeastaan sovi yhteen, mutta kaikki kuitenkin mätsää ihan nappiin. Tahtoo.
Oli muutenkin tosi kiva istua iltaa vähän harvinaisemmassa seurassa, oikein harmitti, kun jouduin poistumaan paikalta aikaisemmin. Muut tosin taisi olla ihan vaan huojentuneita, olin ehkä niin fiiliksissä, että räpätin melko taukoomatta. Hups. No, niillä hyvillä fiilareilla olikin hyvä siirtyä jatkamaan illanviettoa yhden ystävän kanssa, muista milloin viimeksi ollut Turun yöeloa haistelemassa. Olihan sen ihan kiva huomata, että vielä joku jaksaa mullekin hymyillä ja kohdistaa silmäkulman pilkettä, vähemmän viehättävää vaan, että sen silmäkulman lisäksi kaikilla (siis oikeesti IHAN KAIKILLA) kimalsi myös vasemmassa nimettömässä. Mun puolesta sitä silmää ei niin tarvis iskeä, jos parin päivän päästä on aikeissa viettää isänpäivää hyvällä omatunnolla. Mur. Mut muuten siis oikeinkin kiva ilta, vaikka toki onnistuin repäisemään uusiin farkkuihin ihan kohtalaisen holen heti pöytään istuessani. Lahkeeseen sentään, ei tullut mitään sen roisimpia repeämiä...
Eilen sitten sainkin Ystävistä parhaimman ihan liian pitkästä aikaa luokseni. Parasta. Ollaan viimeks nähty joskus elokuussa mun työreissun yhteydessä turhan pikaisesti ja nytkin loppui aika ihan kesken vaikka hää vasta hetki sitten poistuikin. Meillä oli kunnon herkkumenyy, kun veresteltiin Budapestin muistoja langoksien ja valkosipulikeiton muodossa. Niin herkkua. Ja Ruokahommien munakoiso-halloumitornit oli ihan törkyhyviä, kannattaa testiä! Simppeliä ja niiiiiin maukasta. Jälkkäriksi piti vielä puuhastella banoffee, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa, olis päästy sen kimppuun vasta joskus aamukolmelta, kun ihan vaan pikkasen taas venähti se kokkailu.
Nyt pitäis jatkaa tätä hyvän ruoan ja juoman teemaviikonloppua ja siirtyä keittiön puolelle kokkailemaan canneloneja pian paikalle pärähtävälle perheelle. Katotaan josko saisin aikaiseks naputella sen reseptin tännekin, huippuherkullinen ja niin simppeli, että onnistuu multakin. :)
Perjantaina pääsin sukulaisiin herkuttelemaan ja ihastelemaan ihan mahtavaa kotia. Tädin miesystävällä on ihan huikea satavuotias kämppä keskustassa ja kuolasin sen suppiskeiton lisäksi niitä loputtoman korkeita huoneita, olkkarin erkkereitä, kaikkia jänniä koloja, mutkia ja ulokkeita sekä sinne tänne ripoteltuja ikkunoita. Ja se sisustus! Sellanen kadehdittava sekoitus uutta ja vanhaa, muistoja ja tunnelmia, kombo jossa mikään ei oikeastaan sovi yhteen, mutta kaikki kuitenkin mätsää ihan nappiin. Tahtoo.
Oli muutenkin tosi kiva istua iltaa vähän harvinaisemmassa seurassa, oikein harmitti, kun jouduin poistumaan paikalta aikaisemmin. Muut tosin taisi olla ihan vaan huojentuneita, olin ehkä niin fiiliksissä, että räpätin melko taukoomatta. Hups. No, niillä hyvillä fiilareilla olikin hyvä siirtyä jatkamaan illanviettoa yhden ystävän kanssa, muista milloin viimeksi ollut Turun yöeloa haistelemassa. Olihan sen ihan kiva huomata, että vielä joku jaksaa mullekin hymyillä ja kohdistaa silmäkulman pilkettä, vähemmän viehättävää vaan, että sen silmäkulman lisäksi kaikilla (siis oikeesti IHAN KAIKILLA) kimalsi myös vasemmassa nimettömässä. Mun puolesta sitä silmää ei niin tarvis iskeä, jos parin päivän päästä on aikeissa viettää isänpäivää hyvällä omatunnolla. Mur. Mut muuten siis oikeinkin kiva ilta, vaikka toki onnistuin repäisemään uusiin farkkuihin ihan kohtalaisen holen heti pöytään istuessani. Lahkeeseen sentään, ei tullut mitään sen roisimpia repeämiä...
Eilen sitten sainkin Ystävistä parhaimman ihan liian pitkästä aikaa luokseni. Parasta. Ollaan viimeks nähty joskus elokuussa mun työreissun yhteydessä turhan pikaisesti ja nytkin loppui aika ihan kesken vaikka hää vasta hetki sitten poistuikin. Meillä oli kunnon herkkumenyy, kun veresteltiin Budapestin muistoja langoksien ja valkosipulikeiton muodossa. Niin herkkua. Ja Ruokahommien munakoiso-halloumitornit oli ihan törkyhyviä, kannattaa testiä! Simppeliä ja niiiiiin maukasta. Jälkkäriksi piti vielä puuhastella banoffee, mutta se jäi odottamaan seuraavaa kertaa, olis päästy sen kimppuun vasta joskus aamukolmelta, kun ihan vaan pikkasen taas venähti se kokkailu.
Nyt pitäis jatkaa tätä hyvän ruoan ja juoman teemaviikonloppua ja siirtyä keittiön puolelle kokkailemaan canneloneja pian paikalle pärähtävälle perheelle. Katotaan josko saisin aikaiseks naputella sen reseptin tännekin, huippuherkullinen ja niin simppeli, että onnistuu multakin. :)
 |
| Onnea kaikille isille, erityisesti mun omalle ihanalle! ♥ |
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Ihania miehiä ja halvaustilaa
Uh. Mulla oli maaaailman kypsintä eilen. Oli jo töissä sellanen fiilis, etten millään haluaisi vaan mennä kotiin, mutten jotenkaan saanut toimeksi soittaa kellekään ja päädyin sitten kotiin. Virhe. En saanut mitään järkevää aikaiseksi koko hitsin iltana, möllötin vaan koneella ja surffailin Oikotiellä etsimässä kotia. Kauheesti muuten arvostan jos kämpästä on kaikkiaan neljä kuvaa, niin on toki hyvä jos yks niistä on lähäri hellasta ja kaapin vetimistä. Oli tosin melko karu kämppä muutenkin, ehkä oli ihan peliliike siltä välittäjältä keskittyä niihin hellan nappuloihin... Ei mulle taaskaan ollut kotia tarjolla, joko mätti sijainti, kunto tai hinta tai sitten niissä kaikissa oli toivomisen varaa. Huoh.
Mulla on taas jokasyksyinen kaikkimullehetinytäkkiijotainuutta-oireyhtymä ja niiiiiin tahtoisin jotain vaihtelua. Oon ihan tyytyväinen niin kauan kun on jotain menoa ja tekemistä, mutta kotona kaatuu seinät päälle ja halvaannun vaan sohvalle. Tai sitten unissani sänkyyn, tuli taas jotain äärimäisen tärkeetä googlaillessani vastaan unihalvaus, josta kärsin valitettavan usein. Oon tosta joskus ammoin puhunut yhden ystävän kanssa, ja sain silloin häneltä selityksen oudoille kokemuksille, mutta nyt luin ekaa kertaa asiasta. Noi halvaukset on järkyttäviä ja niitä tulee ihan turhan usein. Siinä on aina se sama kuvio eli kämpässä on joku tunkeilija enkä pysty liikkumaan ja huutamaan apua. Melko ahdistavaa. Muistan vieläkin erittäin elävästi yhden kokemuksen lomareissulta yli kymmenen vuoden takaa. Otettiin kamun kanssa pienet päivätirsat ja "heräsin" siihen, että mun sängyn vieressä oli vieras tumma mies kyykyssä mun pään vieressä enkä pystynyt liikkumaan enkä päästämään ääntäkään. Kamu tuhisi viereisessä sängyssä ja mä huusin paniikissa pääni sisällä. Ihan hirveetä. Sinällään huojentavaa lukea asiasta, tekee jutusta tälleen valveilla vähemmän pelottavan, valitettavasti tää tieto tuskin seuraa sinne uneen asti. Kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Muuten ollutkin turhan eloisaa unissa, mistä hitosta ne kaikki ammoiset ihmiset kumpuaakaan? Sellaisia tyyppejä joita en oo nähnyt vuosiin, enkä kyllä mielestäni oo heitä miettinytkään. Aamulla aina herää jotenkin ihan totaalipöllämystyneenä, kun yön on huininut ihan kummallisessa seurassa. Mut eipä sillä, ennemmin vietän vaikka kaikki yöt satunnaisessa sakissa kuin yhtäkään hetkeä halvaustilassa.
Muuten viikko on mennyt oikeinkin oivissa merkeissä, keskiviikkona pääsin taas viettämään laatuaikaa mun 2,5-vee lempparipoitsun kanssa ja kyllä hää vaan taas niin sai sukat pyörimään jalassa. Äitinsäkin totes poitsun ihastuneen, kun hää niin mua lääppi ruokapöydässäkin. No, tunne on kyllä ihan molemminpuoleinen, toinen on niin hurmaava. Oli hoidossakin selittänyt, että "äidin ja minun ystävä tulee kylään". Lööv. ♥
Käytiinkuolaamassa katsomassa muitakin hurmaavia miehiä ja tais siellä pari aika komeeäänistä naistakin olla. Ei se Kakola ehkä mikään ihan tajunnanräjäyttäjä ollut, mutta ei ollenkaan huono. Ja Veeti on aika tikissä, laulaminen välittömästi ei ihan niin pienen punnerrussession jälkeen ei näyttänyt tuottavan minkäänmoisia ongelmia. Ainoo mikä tossa hiukan häiritsi oli se kerrassaan kökkö huumori, joka tosin tuntui uppoavan takana istuvaan tätiin ihan kympillä. No, kai se oli sellasta jokaiselle jotakin musikaalihömppää, ei vaan oikein toimi mulle sellanen höö höö höö, väännetään rautalangasta -huumori. Muuten kyllä siis arvostan, että mulle väännetään rautalangasta. :D
Nyt pitäis varmaan vetäytyä makkarin puolelle, kun muu mökki alkaa hiipua. Toivon, että tavoitan uniin ne iltapäivän seesteiset sienimetsätunnelmat eikä kukaan halua tunkeutua mun uneen mua halvaannuttamaan. Mökillä tosin en muista moista kokeneeni, ehkä täällä on parempi karma tai jotain. Mut nyt siis unta, öitä!
Mulla on taas jokasyksyinen kaikkimullehetinytäkkiijotainuutta-oireyhtymä ja niiiiiin tahtoisin jotain vaihtelua. Oon ihan tyytyväinen niin kauan kun on jotain menoa ja tekemistä, mutta kotona kaatuu seinät päälle ja halvaannun vaan sohvalle. Tai sitten unissani sänkyyn, tuli taas jotain äärimäisen tärkeetä googlaillessani vastaan unihalvaus, josta kärsin valitettavan usein. Oon tosta joskus ammoin puhunut yhden ystävän kanssa, ja sain silloin häneltä selityksen oudoille kokemuksille, mutta nyt luin ekaa kertaa asiasta. Noi halvaukset on järkyttäviä ja niitä tulee ihan turhan usein. Siinä on aina se sama kuvio eli kämpässä on joku tunkeilija enkä pysty liikkumaan ja huutamaan apua. Melko ahdistavaa. Muistan vieläkin erittäin elävästi yhden kokemuksen lomareissulta yli kymmenen vuoden takaa. Otettiin kamun kanssa pienet päivätirsat ja "heräsin" siihen, että mun sängyn vieressä oli vieras tumma mies kyykyssä mun pään vieressä enkä pystynyt liikkumaan enkä päästämään ääntäkään. Kamu tuhisi viereisessä sängyssä ja mä huusin paniikissa pääni sisällä. Ihan hirveetä. Sinällään huojentavaa lukea asiasta, tekee jutusta tälleen valveilla vähemmän pelottavan, valitettavasti tää tieto tuskin seuraa sinne uneen asti. Kellään muulla vastaavia kokemuksia?
Muuten ollutkin turhan eloisaa unissa, mistä hitosta ne kaikki ammoiset ihmiset kumpuaakaan? Sellaisia tyyppejä joita en oo nähnyt vuosiin, enkä kyllä mielestäni oo heitä miettinytkään. Aamulla aina herää jotenkin ihan totaalipöllämystyneenä, kun yön on huininut ihan kummallisessa seurassa. Mut eipä sillä, ennemmin vietän vaikka kaikki yöt satunnaisessa sakissa kuin yhtäkään hetkeä halvaustilassa.
Muuten viikko on mennyt oikeinkin oivissa merkeissä, keskiviikkona pääsin taas viettämään laatuaikaa mun 2,5-vee lempparipoitsun kanssa ja kyllä hää vaan taas niin sai sukat pyörimään jalassa. Äitinsäkin totes poitsun ihastuneen, kun hää niin mua lääppi ruokapöydässäkin. No, tunne on kyllä ihan molemminpuoleinen, toinen on niin hurmaava. Oli hoidossakin selittänyt, että "äidin ja minun ystävä tulee kylään". Lööv. ♥
Käytiin
Nyt pitäis varmaan vetäytyä makkarin puolelle, kun muu mökki alkaa hiipua. Toivon, että tavoitan uniin ne iltapäivän seesteiset sienimetsätunnelmat eikä kukaan halua tunkeutua mun uneen mua halvaannuttamaan. Mökillä tosin en muista moista kokeneeni, ehkä täällä on parempi karma tai jotain. Mut nyt siis unta, öitä!
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Mää sydän Mami
Hops, mihis se on taas viikko vierähtänyt..? Mun niin piti aktivoitua blogin osalta ja päivitellä ahkerasti yhtä sun toista, mut johonkin nää päivät taas juoksi enkä ehtinyt kuin kääntymään koneella ja / tai sammumaan sen ääreen.
Talvi ainakin ehti tulemaan tässä välillä, yllättävän pitkäkestoinen ensilumi, kun on nautittu valkeasta maasta torstai-illasta asti. Tai mähän siis nukuin onneni ohi ja heräsin vaihtuneeseen vuodenaikaan vasta perjantaina, saatoin ehkä sipata turhankin kirpakan ulkoiluilman uuvuttamana ennen kuin maisema muuttui valkoiseksi. Aina se jotenkin tulee niin yllätyksenä miten paljon toi lumi tuokaan valoa maisemaan, perjantai-iltana ei ollut taskulampulla mitään virkaa mökille tullessa, kun hanki ja kuu hoiti hommat niin, että melkein häikäisi.
Aikaisemmin viikolla pääsin ihan liian pitkästä aikaa herkuttelemaan Mamiin ja oli kyllä taas niin mahtia! Sitä kurpitsakeittoa täytyy pian päästä lusikoimaan uusiks, oli ihan tolkuttoman hyvää. Eikä se kuha ja jälkkäriksi johonkin mahaan tungettu porkkanakakku appelsiini-mascarponejädelläkään olleet huonoja juttuja... Toi on kyllä jotenkin niin ihanan epäsuomalainen paikka, ihan kuin olis jossain kansainvälisemmässä kohteessa, kun käy tuolla apehtimassa. Ihanaa myös, että palvelu kulkee ruoan kanssa käsikädessä ja on aina viimeisen päälle sekin.
Nyt oon taas jo päässyt hyvästi luiskahtamaan mökkikoomaan, josta pitäis jotenkin kammeta ylös ja orientoitua alkavaan viikkoon. No, onneks siellä häämöttää mm. Kakola ja 2,5-vee lempparipoitsun treffaus, joten eiköhän tästä jotenkin selvitä. Tän viikon kulttuuriantia edusti Puhdistuksen leffaversio, josta täytyy valitettavasti todeta ettei ollut mun heiniä. Oon varmaan tolkuton juntti, mutta sekä kirja että leffa jätti mut aika kylmäksi. Kirjan kieli on todella rikasta, kuvaus hyvää, taustatyö vaikuttava ja tarina tempaava, mutten silti pitänyt kirjasta tai nauttinut sen lukemisesta. Leffan suhteen sama juttu eli hienot näyttelijäsuoritukset, upea kuvaus, hyvä käsikirjoitus, miljöö yms. toimii, mutta ei ollut mun juttu. M'oon juntti.
Jeps, mut nyt kahvia ja pullaa tai käytännössä siskon törkyhyvää kookos-ananaspiirakkaa, sit kamat kasaan ja kohti Turkua. Mun puolesta maisema saa säilyä valkeana, mutta toivotaan että hetken käy plussan ja harmaan puolella niin, että kesärenkailla reissuun lähteneet vanhukset pääsee jossain välissä kotiin...
PS Ei omakohtaista kokemusta, mutta sisko testasi kehutun Tangle Teezerin, kun ostin sen sille lahjaksi ja on kuulemma tooooosi hyvä! Tai sitten sanoo niin vaan mun mieliksi. :D Mut jos tukka on takkuuntuvaa sorttia, niin kannattaa varmaan testiä. Sisko: "Mä vaan näytän mun tukkaa sille harjalle ja..." sekä "Mun elämä romahtaa jos se harja joskus hajoo." Että näin. :)
Talvi ainakin ehti tulemaan tässä välillä, yllättävän pitkäkestoinen ensilumi, kun on nautittu valkeasta maasta torstai-illasta asti. Tai mähän siis nukuin onneni ohi ja heräsin vaihtuneeseen vuodenaikaan vasta perjantaina, saatoin ehkä sipata turhankin kirpakan ulkoiluilman uuvuttamana ennen kuin maisema muuttui valkoiseksi. Aina se jotenkin tulee niin yllätyksenä miten paljon toi lumi tuokaan valoa maisemaan, perjantai-iltana ei ollut taskulampulla mitään virkaa mökille tullessa, kun hanki ja kuu hoiti hommat niin, että melkein häikäisi.
Aikaisemmin viikolla pääsin ihan liian pitkästä aikaa herkuttelemaan Mamiin ja oli kyllä taas niin mahtia! Sitä kurpitsakeittoa täytyy pian päästä lusikoimaan uusiks, oli ihan tolkuttoman hyvää. Eikä se kuha ja jälkkäriksi johonkin mahaan tungettu porkkanakakku appelsiini-mascarponejädelläkään olleet huonoja juttuja... Toi on kyllä jotenkin niin ihanan epäsuomalainen paikka, ihan kuin olis jossain kansainvälisemmässä kohteessa, kun käy tuolla apehtimassa. Ihanaa myös, että palvelu kulkee ruoan kanssa käsikädessä ja on aina viimeisen päälle sekin.
Nyt oon taas jo päässyt hyvästi luiskahtamaan mökkikoomaan, josta pitäis jotenkin kammeta ylös ja orientoitua alkavaan viikkoon. No, onneks siellä häämöttää mm. Kakola ja 2,5-vee lempparipoitsun treffaus, joten eiköhän tästä jotenkin selvitä. Tän viikon kulttuuriantia edusti Puhdistuksen leffaversio, josta täytyy valitettavasti todeta ettei ollut mun heiniä. Oon varmaan tolkuton juntti, mutta sekä kirja että leffa jätti mut aika kylmäksi. Kirjan kieli on todella rikasta, kuvaus hyvää, taustatyö vaikuttava ja tarina tempaava, mutten silti pitänyt kirjasta tai nauttinut sen lukemisesta. Leffan suhteen sama juttu eli hienot näyttelijäsuoritukset, upea kuvaus, hyvä käsikirjoitus, miljöö yms. toimii, mutta ei ollut mun juttu. M'oon juntti.
Jeps, mut nyt kahvia ja pullaa tai käytännössä siskon törkyhyvää kookos-ananaspiirakkaa, sit kamat kasaan ja kohti Turkua. Mun puolesta maisema saa säilyä valkeana, mutta toivotaan että hetken käy plussan ja harmaan puolella niin, että kesärenkailla reissuun lähteneet vanhukset pääsee jossain välissä kotiin...
PS Ei omakohtaista kokemusta, mutta sisko testasi kehutun Tangle Teezerin, kun ostin sen sille lahjaksi ja on kuulemma tooooosi hyvä! Tai sitten sanoo niin vaan mun mieliksi. :D Mut jos tukka on takkuuntuvaa sorttia, niin kannattaa varmaan testiä. Sisko: "Mä vaan näytän mun tukkaa sille harjalle ja..." sekä "Mun elämä romahtaa jos se harja joskus hajoo." Että näin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)