Angry pötsi

Heh, tää on pakko jakaa:

Hyvä huomen!

Mulla on taas ollut kunnon hiljaiselo päällänsä, en käsitä mihin nää päivät oikein menee, kun arkena ei kykene tänne ollenkaan. No, tällä viikolla tuli suoritettua Gilmoren tytsyjen vimppa kausi eli koneelle ehtiessäni keskityin Lorelain ja Roryn kuulumisiin enkä naputellut omista. Hiukan toi on vieläkin paikotellen ylinokkela mun makuun, mut sinällään kivaa (ja opettavaista) sanailua, kun keskittyy siihen ja syynää tekstittä. Ja olihan mun pakko pikkasen poratakin, kun lopussa kävi just niinkuin pitikin. :)

Muutenkin viikko on mennyt mukavissa merkeissä, alkuviikolla treffattiin yhtä asiakasta ja tuli kirjaimellisesti ruusuja risujen sijaan, kun sain ihanan tulppaanikimpun kiitoksena hyvästä yhteistyöstä. Tällasta konkreettista palautetta kiitos jatkossakin. :) Tai siis niitä ruusuja, ei tarvi mitään karahkaa tai Koivuniemen herraa roudata paikalle, jos palaute on vähemmän positiivista.

Aivan ihanaa, kun alkaa aamut ja illat olemaan jo niin valoisia. Käytiin yks ilta kamun ja heitin koiruuden kanssa käpyttelemässä ja jaksoin äimistellä ihan loputtomiin miten pitkään piisas valoa. Muutenkin oli kivan leppeä ilma, vaiks melko tuulista olikin. Nyt täytyy pian suunnata lenkille täälläkin (=mökillä), ihan huikaiseva paiste ja äsken kun kävin rannassa fiilistelemässä, niin tuntui vallan lämpöiseltä.

Happihyppelyiden lisäksi on nautittu myös kulttuurielämyksistä, sillä kävin Linnateatterissa revittelemässä poskilihaksia virtuoosimaisen Ilmari Saarelaisen tahtiin. Ihan uskomaton tapaus, jonka parissa vierähti pari tuntia kerrassaan hulvattomissa merkeissä. Valitettavasti noi vierailuesitykset on tyystin loppuunmyydyt, muuten olisin ehdottomasti hankkinut vanhuksille liput. Vaikken itse oo ihan kohderyhmää, niin osui ja upposi - epäilemättä iskis vielä paremmin hiukan elämää nähneemmälle. Mut suosittelen lämpimästi kaikenikäisille, toi näköjään pitää kotiaan Tampereen Työväen Teatterissa ja oli tosiaan ihan ehdoton.

Mut juu, nyt ulos, aurinkoisen ihanaa sunnuntaita kaikille! Yritän kasailla hieman laveampaa ja johdonmukaisempaa kuulumista jossain välissä... :)

 

Mielihyvää, hyvää mieltä ja hyvän mielen haaste 2012

Nollis heitti mua Hyvän mielen haasteella jo viime kuussa, mutta saan vasta nyt toimeksi tarttua siihen. Kai mulla nyt on tarpeeks hyvä mieli, jotta voi moisen aiheuttajia listata. :) Idis siis on listata kymmenen hyvän mielen aiheuttajaa ja sen jälkeen haastaa viisi muuta bloggaajaa samaan savottaan.

Järjestys on satunnainen eli lista etenee sitä mukaa, kun näitä mieleen juolahtaa.

1. Perhe... on toki toisinaan pahin, mutta 99,9 prosenttia ajasta parasta maailmassa. Ei oo vanhuksia ja siskoa rakkaampia ja kukin heistä tuottaa loputonta iloa ja hyvää mieltä. ♥

 2. Itsensä ylittäminen... on harvinainen, mutta sitäkin palkitsevampi tunne. Allekirjoittaneen mukavuusalueeseen ei montaa neliötä mahdu, joten on todella poikkeuksellista, mutta sitäkin hienompaa, jos uskaltaudun kokeilemaan jotain ja huomaan siitä selviytyneeni. (Ja nyt ei siis puhuta mistään "pelasimme venäläistä rulettia lentokoneessa ja hyppäsin ehkä-toimivalla laskuvarjolla kuudesta kilometristä" -tyylisistä suorituksista, vaan meikäläisen mittapuulla itsensä ylittämistä voi olla esim. värillisen timangin valinta kynsikoristeluun kirkkaan sijaan tai muuta yhtä hurjaa. Jeah babe, I live on the edge... :D)

3. Ystävistä parhain... saa allekirjoittaneen aina hyvälle mielelle. YP:n seurassa saa myös tarvittaessa olla vähemmän hyvällä mielellä, ts. ei tarvitse esittää mitään. Mii laik!

4. Ystävät ylipäätänsä... ovat pääsääntöisesti hyvän mielen lähde. Se on uskomatonta miten nopsaan rankempikin työpäivä voi unohtua, kun pääsee sen päätteeksi ystävän kanssa sumpille ja miten paljon energiaa voikaan saada yhteisistä nauruista. Parasta.

5. Hyvä kirja... vie omaan maailmaansa ja saa hyvälle mielelle (toki hieman riippuen siitä mitä lukee). Ihan ykköstä on käpertyä hyvän kirjan, teekupposen (ja suklaan) kera viltin alle ja ahmia luku tai kaks lempparikirjailijan hengentuotosta (ja suklaata).

6. Hyvä ruoka... parempi mieli. Piste. (Yritin etsiä tähän sitä ammoista Heikki Hela/Hyvä ruoka, parempi mieli -mainosta, mutten löytänyt kuin ton kimaran, jossa ko. mainos on loppupäässä, 2:15->. Missähän noi Sotkan miehet on nykyään?)

7. Jaettu ilo... on ainakin kaksinkertainen, usein enemmänkin. On sitten kyse karkkipussin, elämyksen tai salaisuuden (oman, ei muiden) jakamisesta, on lopputulos kerrassaan palkitseva. Oon aina ihaillut ihmisiä, jotka saavat toimeksi reissata itsekseen ja nauttivat siitä. Itse oon (niin nössö, etten taitaisi kovin pitkälle uskaltaa lähteä) kokenut reissuilla nimenomaan antoisimmiksi ne jaetut elämykset ja kokemukset eli silmiä hivelevä ja sielua viiltävä auringonlasku, huippuillallinen, maailman yököttävin vessa tai halvaannuttavan kokoinen ötökkä on aina vaikuttavampi, jos sitä pääsee ihmettelemään yhdessä jonkun kanssa.

8. Blogit... niin oma kuin muidenkin. Oon jauhanut tästä ennenkin, mutta pistetään vielä kerta kiellon päälle: En olisi ikuna uskonut miten paljon tästä on iloa ja miten mahtaviin tyyppeihin täällä "tutustuu". Kommentit lämmittävät mieltä ihan hurjasti ja on mahtavaa päästä kurkistamaan muiden ilon (ja toisinaan surunkin) hetkiin. Ootte te ihania! Ja mulla niin hyvä mieli! :)

9. Lahjakkuus... oma tai muiden. No, omasta lahjakkuudesta (ai mistä?) ei loputonta mielihyvää ammenneta, joten sen suurempaa iloa tuottaa päästä nauttimaan muiden lahjakkuudesta. Loistava näyttelijä, hyvä musiikki, mukaansa tempaava kirja, herkullinen jälkkäri, neuvokas ystävä, hauska kaveri... Oijoi.

10. Koti... ja mökki ja kotikoti. Ei oo paikkaa parempaa päällä maan, ja oma soppi takaa hyvän mielen ja mielenrauhan. Mut toisaalta se matkustelukin on ihan ihanaa, höh, loppu (taas) kohdat kesken, mut jos olis pitänyt luetella 11 asiaa, niin toi reissaus olis ehdottomasti ollut mukana. Tahtoo maailmalle! (Ja sit taas kotiin.)

Tjoo, tossapa noita. Kylläpäs tuli hyvä mieli, kun moisia mietti - haaste siis ajoi asiansa. Toivotan vastaavaa mielihyvää kaikille, erityisesti seuraaville, jotka haastan omat hyvän mielen edesauttajansa listaamaan:

Pepper

Fcookie

Jenni

Toppis

LIAMK

:)

Zen

Öhöm... Mites hitsissä se on taas viikonloppu? Ei mitään käryä mihin toi viikko taas hujahti, vaiks joskus keskiviikon tienoilla olikin fiilis ettei tää (työ)viikko lopu ikuna. Nyt mökillä ja olo kerrassaan sees, näin zen en ookaan hetkeen ollut - mää ♥ mökki. Eilen tosin taas tuntui totaalisen ylivoimaiselta se töiden jälkeen ruokakaupan kautta mökille suuntaaminen, mut onneks mun ihanainen siskoni hemmotteli mua Kupittaan Cittarin salaatilla, niin pysyin yhteistyökykyisenä ja tajuissani tänne asti.

Toi business-zen on vielä saavuttamatta, ollut taas melkoista myllytystä, mut hiukan helpotti, kun oksensin työtilanteen mun esinaiselle - jaettu vastuu on puolitettu sellainen tai jtn. Pari yötä mennyt sen jälkeen töittä eli en oo paiskinut hommia myös unissani, ainakaan ihan kauheesti. Ja oli kyllä niin ihana herätä täällä mökillä (tosin ihan hirveeseen veskihätään, mikä tälleen ulkohuussillisessa residenssissä ei oo paras mahdollinen herätys, mut kuiteski), iiiiiiihan liian pitkä tauko oli tässä välissä.

No, mahtui viikkoon sentään jotain muutakin kuin sitä itteään, yks ilta näin pitkästä aikaa hyvää ystävää ja käytiin Rocassa apehtimassa. Pöperöt oli kaikin puolin jees, mutta erityisen mainitsemisen arvoista oli siellä tarjottu leipä. Se oli jotain rosmariinifocacciaa ja ihan älyttömän hyvää. Päällä vielä suolakiteitä ja kylkeen kun sipas ihan ehtaa voita, niin jo vaan kelpas. Jostain syystä en oo tonne osunut aiemmin ja myönnettäköön, että nytkin menin sinne pitkälti Cityshopparin kannustamana. Shopparilla sai kaks pääruokaa yhden hinnalla ja sehän meille passas. Annokset oli ilo silmälle ja vallan maistuviakin, mutteivät ehkä ihan lunastaneet miljöön ja tosiaan sen visuaalisen viehättävyyden aikaansaamia odotuksia. Laskun tullessa olin kieltämättä tyytyväinen, että pääruoan hinta puolittui, mun maissikana oli kyllä lähempänä sitä yhtätoista kuin kahtakymmentäkahta euroa. Mut tosi kiva miljöö ja eri herkkua leipää siis! :)

Mitäs sit muuta? Pari iltaa tais mennä töissä ja yks ilta yritin hiukan ulkoilla ja päädyin liukastelemaan jäisillä kaduilla. Ihan yliarvostettua joku hiekoittaminen, kauheen paljon siistimpää oli edetä noin kilometrin tuntivauhtia, jalat jännityksestä kipeinä ja selkä kaikesta nytkähtelystä nokkiinsa ottaneena... Oli niin virhe oikasta yhden omakotitaloalueen poikki, siellä kun hiekotus on asukkaiden vastuulla, niin ei ollut monikaan sitä velvollisuudekseen kokenut. Mur.

Mut pysyin silti pystyssä, tolle yhdelle tytsylle ei käynyt ihan yhtä hyvin. Niin feel for her, mä en saa korkkareilla kuin nilkkani hajalle. Mut way to go Suvi Koponen, to-del-la esimerkillisesti toimittu, hyvä Suvi, hyvä Suomi, hyvä me!

Nyt taidan painua laittelemaan perheelle apetta ja sen jälkeen käyn vihdoin kurkkaamassa mitä tänne kuuluu, kauhee uutispimento päällä. :/

Oikein oivaa lauantain jatkoa, olkoon se kaikin puolin zen!

PS Kuis siistii: Kaks uutta lukijaa! Ollos sydämellisesti tervetulleet Tahdon Kokoon ja (uus-vanha) Jenni! ♥

PS2 Kuvat täältä ja täältä.

Hyytyi sohvalle - RIP

Tolleen kivan pirteesti taas korkkasin viikon 12 tunnin työpäivällä. Hrngh. Mut niin päätin, että jotain tänne naputan vaiks väkisin, etten taas havahdu viikonloppuna toteemaan, että oho, siinäpä taas hujahti viikko blogitta. Ei se laatu, vaan se määrä... ;D

Aamulla oli taas kertakaikkisen ylivoimasta se tyynystä luopuminen ja torkuttelin kevyet puoltoista tuntia. Sen hienompi olikin hampaita harjatessa tajuta, että katos vaan juu, tänäänhän olikin se palaveri heti kasilta. Ei muuta kuin köyhät kyykkyyn ja taksilla töihin. Kauheen kiva oli siinä vaiheessa todeta, että yks sun toinenkin oli ko. paltsun unohtanut ja vimpat saapuivat yli puoli tuntia mun (, joka siis olin melkein kymmenen minuuttia etuajassa) jälkeen eli ihan oisin ehtinyt bussillakin paikalle. Hmph.

Meillä oli siinä pari kansainvälisempää vierasta ja kyllä taas osoittautui toi mun Suomi / Turku -tuntemus heikoksi, kun jotain yleispätevää kyselivät. Ei kyllä ollut kollegallakaan ihan hanskassa (, kun nyt hiukan googlettelin), melko kummalta kuulostivat parit jutut jo aamulla, mut ilman Googlea en tohtinut suutani aukaista... No, täytyy googlailla vähän lisää ja verestää muutenkin tota kotimaa-tuntemusta, jotta voi ottaa seuraavaks vähän enempi kantaa.

Nyt alkaa hiukka kone hyytyy, taidan könytä makkarin puolelle ennen kuin taas tipahdan tähän sohvalle. Sitä ennen vielä yks vinkki, jonka parissa meni lauantai-ilta vallan kivasti. Olin jo päivällä miettinyt josko menisin leffaan, mutta se sitten hiukan kariutui, kun hyydyin sohvalle (ton voi sitten joskus kaivertaa mun hautakiveen "Hyytyi sohvalle. RIP"). Kello rupes olemaan turhan paljon, jotta olis ollut järkeä enää suunnata vuokraamoonkaan, mutta surffailin silti Makuunin sivuille, vissiin ajatuksena tsekata mistä jäin vaille. No, sielläpä olikin mainos Makuunin uudesta 24h-palvelusta, kui siistii! 

Valikoima (oletan että toistaiseksi, kai se tosta kasvaa jos homma ottaa tulta alleen) ei vielä ollut huima, mutta kyllä sillä mun lauantai-ilta saatiin pelastettua. Onneks valkkasin hömpänpömpän, sillä siinä yhteydessä oli ihan tarpeeks jännittämistä. Alkuun näytti aika heikolta, kun filkka jäi koko ajan junnaamaan paikoilleen, mut sit mun kiroukseni rukoukseni ilmeisesti kuultiin ja homma pelas ihan ongelmitta loppuun asti. (Tässä vaiheessa toki olin siirtynyt sohvalta vähemmän ergonomisesti ruokapöydän ääreen, kun siinä tuntui olevan inan parempi yhteys). Mut siis palvelu itsessään on tosi jees, katselukoodi pasahtaa sähköpostiin ja leffaa on aikaa katsoa 24 h. Toi mun filkka kustansi 2,95 € eli ei tossa kauheesti köyhtynyt. Ainoo jännitysmomentti on tosiaan se yhteys, Makuunin mukaan nopeuden tulis olla vähintään 2 Mbit/s ja Saunalahti lupaa mun liittymän nopeudeksi "jopa 15 Mbit/s", mutta "tyypillinen vaihteluväli 3G-verkossa on 0,4 - 6 Mbit/s", Makuunin testin mukaan nopeus oli 0,5 Mbit/s eli jippajei. Tässähän vaiheessa olin jo sen leffan lunastanut eli tokikin testailin sitä nopeutta vasta, kun katsomisesta ei meinannut tulla mitään. :D No, onneks tuli joku buusti ja se takkuilu lakkas, vaiks en tosiaan sitten enää uskaltanut keikuttaa venettä ja siirtyä mukavampaan asentoon sohvalle / sänkyyn vaan istuin siinä ruokapöydän ääressä vähemmän lökösästi. Mut siis suosittelen lämpimästi testaamaan, eri näppärä!

Juuh, mut nyt petiin, jos huomenna sit vaikka töihin ihan perinteisesti bussilla...

Aijuu: Kommenteissa esittäytynyt Someday ollos eri lämpimästi tervetullut mukaan! :)

Bad breakup - it's not you, it's me

Oi oi, olipas siellä kerrassaan mahtava keli! Rannassa oli väkeä liikkeellä enemmänkin ja oli ihan mahtia käpytellä ekaa kertaa tänä vuonna arskat päässä auringon lämmittäessä nenänpäätä. (Mennessä toki paistoi aurinko vastaan eikä tuullut ja takaisin tullessa melkoinen vastatuuli, perinteistä...)

♥

Oli muuten melko harvakseltaan tolla reitillä roskiksia tai mä en ainakaan nähnyt siinä vaiheessa, kun toi sumppi oli hörpitty. Roskikset on lähinnä siellä ei talvikunnossa pidettävällä ihan joen viereisellä kaistaleella ja sinne en viitsinyt lähteä möyrimään, joten kanniskelin sitten tota tonkkaa mukanani tovin jos toisenkin. Olikin sitten hyvä syy piipahtaa terassille roskiksen perässä eli nyt on sitten terassikausikin virallisesti korkattu tältä vuodelta. Kai se lasketaan jos hörppii vissyä?

Ei se joki tuolta kauheesti kimalla, mutta rantaterassi siis kyseessä.

Oli kyllä ilmeisen tehokas annostus raitista ilmaa, sillä kotiin palatessa oli ihan hirmuinen nälkä. Kiskasin Kokkikartanon kana-kookos-keiton (parasta!) ens hätään kitusiin ja sit iskikin sippi eli simahdin tähän sohvalle ja iltapäivä/alkuilta-osuus lauantaista tuli tehokkaasti tuhistua. No, tuli ehkä ihan tarpeeseen, kun viime yö tuli taas vietettyä tässä sohvalla ja heräsin jo kuudelta, kun oli jäänyt automaattihälytys puhelimeen päälle ja se pirisi sitkeesti kassissa. Nyt oonkin sitten tällasessa ihanassa tokkurassa ja mietin miten sitä hyötykäyttäis loppuillan. No ainakin syömällä, se keitto ei enää kauheesti lämmitä...

Mulla on näköjään taas ollut melkoista hiljaiseloa blogin suhteen tää viikko... No, siellä töissä on taas tullut istuttua tovi jos toinenkin, mutta mahtui viikkoon sentään pari muutakin juttua. Yhtenä iltana sain mieluisia vieraita, kun kahvipöydän ympärille kerääntyivät yksi nykyinen, yksi entinen ja yksi pitkällä sairaslomalla oleva työkaveri. Oli kyllä ihan mahtia parantaa maailmaa ja purkaa stressiä. Toki perhe ja "nokukamutkin" ovat isona tukena, mutta kyllä noi työkamut ymmärtää ihan eri tavalla jos töissä on haastavaa. Tuli vallan hyvä mieli ja puhuttiin me sentään muustakin kun vaan töistä. Sain yhdeltä kamuista jättimäisen tulppaanikimpun ja tulee ihan hurjan hyvä fiilis aina kun osuu silmät siihen. ♥

Valitettavasti jouduin vähemmän kivaan tilanteeseen ton oivan lisäksi, sillä jouduin tekemään bänät mun kynsi-ihmisen kanssa. Oon maailman huonoin tollasissa tilanteissa, kun pitäis antaa ihan naamakkain huonoa palautetta (sähköpostireklamoinnissa taas oon ihan guru). Meillä on ollut hään kanssa hiukan laatuongelmaa + oon tosi niuho mitä tulee kynsiin (Ai mitä tulee kynsiin?! Heh, ihan mihin vaan... Esim. pomo on joskus sanonut yhdelle työkamulle, että oon liian tarkka. :D) ja nyt aattelin, että pakko testata jotakuta toista, kun en voi jatkuvasti juosta siellä korjauttamassa ilmenneitä ongelmia. Kauheeta vaan, kun se tekijä on tosi suloinen tyttö ja yrittäjyytensä alkumetreillä, joten mua kävi sitä todella surku. 

Pääsääntöisesti hää on tehnyt todella hyvää ja huolellista jälkeä, mutta valitettavasti on ollut aina jotain pientä ongelmaa + hällä menee siihen operaatioon nelisen tuntia (ei, mulla ei oo mitään ylenpalttisia koristeluja vaan hyvinkin pelkistetty linja), mikä jo alkaa käydä allekirjoittaneen aikatauluille ja etenkin persiille (neljä tuntia 45 minuuttia on melko pitkä aika istua paikallaan). Tämän johdosta kurkkaan josko nurtsi olis vehreämpää jossain muualla, mutta tänä kertominen oli kerrassaan sydäntäsärkevää, vaiks hää sen hirveen kivasti ja ymmärtäväisesti ottikin. Mulla oli niiiiiin huono omatunto, että selittelin asiaa parhain päin eteisessä varmaan vartin (en voinut paukauttaa sitä paljastusta heti kärkeen, kun aattelin että hiton kiusallista sit sen loppuajan, vaan säästin sen viimeiseen puoleen tuntiin ja siihen asti kiemurtelin kuin tulisilla hiilillä) ja koska mun kävi niin surku, niin ostinpa sitten vielä käsihoitolahjakortin äipälle, jotta ei asiakassuhde tyystin katkeisi. Ei nyt takerruta siihen, että meitin mama ei oo mikään hemmotteluhoitojen suurkuluttaja vaan tulee luultavasti olemaan tosta lahjakortista melko kummmissaan eikä siihen, että otin toki sen simokalliin version, kun ois ollut pari huokeempaakin vaihtoehtoa tarjolla. Mä oon niin huono tässä. :D

Oon siis maailman huonoin sanomaan kellekään mitään negatiivista ja tottunut sietämään milloin mitäkin epämukavuutta (fyysistä tahi henkistä), jotta ei vaan tarvi sanoa mitään vähemmän positiivista. Esim. joskus ala-asteella kun olin kampaajalla, niin se kampaaja ensin jynssäs päänahan kynsillä hiuksia pestäessä (ehkä se oli joku versio stimuloivasta juurihoidosta) ja sitten föönas mun kuontalon tulikuumalla puhalluksella ja se fööni parin sentin päässä päänahasta. Ei mikään varsinaisen rentouttava kokemus, mutten kehdannut sanoa, että voitko ottaa hiukan etäisyyttä ja vähän säätää lämpöä ennen kuin päänahka on ilmiliekeissä, ei, se oli paljon helpompi kärvistellä siinä tuolissa ja toivoa ettei tukka tipu tyystin moisen käsittelyn jälkeen. En myöskään oo vielä koskaan pystynyt sanomaan yhdellekään miehelle ettei mua kiinnosta (ei sillä, että joutuisin moisiin tilanteisiin turhan usein), vaan tempasen aina esiin jonkun mystisen eksän, joka on esim. palannut ulkomaankomennnukselta tai ihmeparantunut tappavasta taudista tai vapautunut jostain tropiikista, jossa ollut vangittuna vuosia ja haluaa vielä yrittää uudestaan tms. It's not you, it's me.

Eipä sit vissiin juur muuta. Oon taas vaan jotenkin tosi kypsä kaikkeen ja niin haluaisin jotain uutta. Aamu tuli taas surffailtua mm. Oikotiellä niin uuden kämpän kuin työnkin perässä. I wish. Oon vaan niin kertakaikkisen kypsä tähän sohvalla muhimiseen, mutta kun oma aloitteellisuus on luokkaa nolla, niin harvoinpa tästä saan persustani ylös jos ei oo mitään sen ihmeempää luvassa. Edelleen toivoisin, että ois sitten kiikkustuolissa muutakin muisteltavaa kuin jumittuneet niskat ja kroonisen krapulainen olo jatkuvasta sohvalla torkkumisesta, tää blogin nimi vaan on turhan osuva. :( No, jos huomenna vaiks käväsis leffassa ja hetken eläis jonkun muun elämää ja itsekin kuvittelis omaavansa moisen... 

Tjooh, taidan nyt jäädä pohtimaan syntyjä syviä ja jotain uusia kuvioita, jotain uutta, ihanaa ja ihmeellistä, kaikkihetimullenyt, kiitos!

Ylös, ulos ja...

... lyllertämään jokirantaan! Ihan mahtava sää, nyt vaan aamupalat naamaan ja pihalle!

Tahtoo ihmisten ilmoille, kohti keskustaa siis. Missä mun arskat on? Onkohan Wayne jo auki, karamellilatte vois olla aika kiva käpyttelykaveri... Noni noni, ulos jo, palataan!

Valoa myös sisäisesti.
Mut miks toi lappu aina haluu heittäytyy uimaan, kun kaadan vettä kuppiin?