Sivut

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Köyhän naisen versio

"Koko aivastustapahtuma on monimutkainen pallean, äänihuulten sekä rintakehän, nielun ja kurkunpään lihasten yhteistyönä syntyvä tapahtumasarja, jonka seurauksena saadaan ilma virtaamaan nopeasti nenän kautta ulos, ja siten yritetään tyhjentää nenäkäytävät niihin kuulumattomasta materiaalista. Aivastus syntyy aivojen ohjaamana automaattisesti, eikä sitä pysty yskän tavoin tahdonalaisesti synnyttämäänkään."

Osmo Saarelma, Hyvä Terveys 11/2009


Viimeisen vuorokauden perusteella oon vetänyt herneitä nenääni enemmänkin tai jotain sinne kuulumatonta materiaalia sieltä ainakin on kiivaasti ja vähemmän tahdonalaisesti pyritty poistamaan. Siis miten paljon ihminen voi aivastella? Ja mistä sitä niistettävää settiä oikein riittää? Tänään piti hälyttää huoltojoukot kauppareissulle, kun niistin säästöpaketin Nessuja puolessa vuorokaudessa. Oon niin harvoin flunssassa, että sen iskiessä musta tulee ihan mies. Sitä itsesäälin ja voivottelun määrää, onneks ei ollut kukaan todistamassa. Niinku ei sitäkään miten hoivasin muodottomaksi turvonnutta nenänseutua jääkaappiviileillä rahkapurkeilla. Niin hyvältä kuin tuntuukin painaa kaks viileää rahkapurkkia silmiä vasten ja haukkoa samalla happea suun kautta, niin epäilen jottako se näyttää ihan yhtä hyvältä. Mut kannattaa testiä, on sellanen köyhän naisen versio viilentävästä silmämaskista. 


Ja kun nyt jaetaan vinkkejä, niin hunaja on tosi hyvä pikalääke kurkkukipuun. Siinä vaiheessa, kun heräät yöllä tunnin välein järkyttävään kurkkukipuun koristuasi sen edellisen tunnin happikadon vuoksi suu auki ja ajatus nielemisestä saa esim. juurihoidon tuntumaan ihan kivalta ajanvietteeltä, kannattaa nielaista lusikallinen hunajaa. Ja toinen heti perään. Voitelee kipeää ja kuivunutta kurkkua välittömästi ja on nopsa suorittaa klo 03:25 totaalisessa tokkurassa. Aiheuttaa epäilemättä happohyökkäyksiä, nälänhätää, kasvihuoneilmiöitä ja ties mitä, mutta se ei voisi siinä kivussa ja sillä kellonlyömällä vähempää kiinnostaa.


Mitäs sit muuta? No on tässä sairastelussa hyvääkin, saa esim. delegoitua hommia ihan näppärästi ja suorastaan nollaefortilla. Olin ilmeisesti niin toistaitoisen oloinen eilen palaverissa, että esinainen tarjoutui itse koostamaan yhden esityksen asiakkaalle. Käy. Iskä taas ei kehdannut ihan hirveästi närästyä yhdestä jutusta, joka on jäänyt hoitamatta ihan vaan allekirjoittaneen saamattomuuden johdosta, ja josta olis ihan aiheesta saanut sanoa. Käy myös (joskin se keskustelu epäilemättä käydään myöhemmin...).


Mut noista huolimatta ollaan kyllä vahvasti miinuksen puolella, on tää sairastaminen niin persiistä. Vaikka nyt ehkä jäänkin henkiin tästä flunssasta, niin ois kyllä saanut jäädä kokematta. Se on jännä, miten normaalisti on suorastaan jumalaista lötköttää sohvalla ja möllöttää jotain aivotonta hömppää koneelta, mutta sitten kun se on ainoa tapa viettää (erittäin aurinkoista ja keväistä) viikonloppua, niin kyllä se vaan äkkiä kypsäksi käy. Varsinkin, kun rillit ei oikeen istu tähän kaksinkertaiseksi paisuneeseen nenänvarteen ja koitan suurimman osan aikaa siristellä ilman. Siitä ne väsyneet silmät onneks tykkää. Nenän ja huulien lisäks multa irtoo pian iho myös käsistä, kun pesen ja desin niitä jatkuvasti ettei olis tää lainakone ja kaikki muutkin pinnat ihan jossain ektoplasmassa. Oon niin neuroottinen rasvaaja ettei mulla ikinä rohdu mikään, joten tätä(kin) on tosi vaikea sulattaa. Räyh. 





Niin mitä mä sanoin siitä itseni säälimisestä...? Joo, jos jatkan sen parissa, kun tää niin luonnikkaasti sujuu ja se aivoton hömppäkin jäi jännään no daa, tottakai ne saa toisensa, mut nyt vai heti -vaiheeseen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)