Sivut

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukirje

Totesin viime viikolla, että näemmä ollaan nyt siinä iässä, että kavereilta alkaa tulla joulukirjeitä korttien sijaan. Perustoivotusten lisäksi mukana siis tulee kirje, jossa käydään läpi kulunutta vuotta ja kerrotaan kuulumisia. Sen ekan gaaah, miten keski-ikäistä -ajatuksen jälkeen totesin, että se ehkä onkin ihan kiva tapa, jonka taidan nyt pölliä tänne, kuulumisia kun ei oo hetkeen tullut naputeltua.

Vuosi on ollut toisaalta tasapaksu ja toisaalta vaiheikas. Tätäkin vuotta on leimannut pieni (okei, toisinaan aika suurikin) ahdistus nykyisestä ja jämähtämisen pelko. Oon toivonut pukilta keinoja niiden selättämiseen ja toisaalta hyväksymiseen siltä osin, kuin se tällä hetkellä on välttämätöntä. Tässä vuodessa on ollut kivaa se, että oon vähän haastanut itseäni enemmän ja koittanut kokea ja kokeilla uusia juttuja ihan iteksenikin. Joskus on ollut kyse ihan niinkin pienestä kuin päämäärättömästä hortoilusta vieraammassa kaupunginosassa, isoimpana juttuna sain aikaiseksi sen verran, että liityin vapaaehtoistyöhön itselleni tärkeessä asiassa. Siitä päätöksestä oon ollut tosi tyytyväinen ja se onkin työllistänyt vapaa-ajalla syksyn mittaan kivasti. On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja huomata, että on itse voinut olla oikeasti hyödyksi.

Vuoteen on valitettavasti mahtunut jonkin verran terveydellisiä haasteita, niin omia kuin rakkaiden. Omista krempoista aiheutuu vaivaa, rakkaiden vaivoista huolta. Lähipiirin kun on osunut valitettavan paljon menetyksiä ja tsunamimuisteloiden ollessa taas pinnalla, tuntuvat omat lähimmät entistäkin tärkeämmiltä ja oon yrittänyt muistaa aina toisinaan sen heille kertoakin. Ollaan oltu kaikista krempoista huolimatta onnekkaita ja säästytty suuremmilta murheilta, toivottavasti sama meno jatkuu tulevanakin vuonna. Toivottavasti pukinkonttiin mahtuu myös ripaus kärsivällisyyttä, se on ollut kortilla tänä vuonna useammallakin saralla, sitä toivon rutkasti lisää.

Kulunut vuosi on vahvistanut joitakin ystävyyksiä entisestään, muutamaa ystävää olen nähnyt aikaisempaa useammin ja se on ollut tositosi kivaa. Parissa ystävyyssuhteessa väsyin olemaan se ikuinen aktiivinen osapuoli, jonka myötä näitä ystäviä olen nähnyt todella vähän, se on vähemmän kivaa. Vuosi on tuonut tullessaan myös muutaman ihkauuden ystävän, näistä olen iloinnut kovasti. Ystävistä parhain on entistäkin rakkaampi ja ollut isona tukena tämän vuoden mäissä. Suuren ystäväkunnian sain eilen, kun yksi ihana ystävä pyysi häihinsä kaasokseen. Oon niiiiiin otettu. (Ja yritän muistaa tän sitten hiukan ennen H-hetkeä, kun paskarrellaan paniikissa hääkoristeita aamuyöllä tms.)

Vuoteen on mahtunut myös uusia tulokkaita ja on ollut ihana seurata tuoreiden vanhempien onnea. Erään perheen onnesta oon ollut erityisen onnessani, koska suurta onnea edelsi suuri epäonni. Onneksi heillä (ja kaikilla muillakin lähipiirin lisääntyneillä) perhe-elo on lähtenyt sujuvasti käyntiin ja on ollut hienoa olla siinä arjessa aina jollain tasolla mukana.

Kulunut vuosi ei ole ollut paras mahdollinen, mutta siihen mahtuu paljon hyviä, hienoja ja ihania hetkiä. Toivon pukilta tulevalle vuodelle uskallusta, heittäytymiskykyä ja voimaa, rohkeutta, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Niitä toivon myös sulle!





Törmäsin Snootyyn, kuvatiedon mukaan maailman vanhimpaan manaattiin yhtenä yönä, kun valvoin terveydellisistä syistä ja väsyin googlaamaan oireita ja keskustelupalstojen näkemyksiä niistä. Bongasin kuvan Twitteristä enkä nyt tähän hätään jaksa kalastella sen lähdettä, sori. Tää vaan on niin hyvän mielen kuva ja tyyppi jotain maailman suloisinta, joten halusin jakaa sen sullekin. Jos oisin eläin, niin oisin manaatti. 

5 kommenttia:

  1. Mä olen manaatti. En yhtä suloinen, mutta samaa sulavalinjaisuutta on meissä molemmissa.

    Hauskaa joulua sinulle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Nollis! <3

      Joo, muotokieli on tuttu pelistä, mutta noi partajouhet on vissiin tulossa vasta lähivuosina...

      Oikein ihanaa joulua!

      Poista
  2. Se tunne, kun sydän tuskaa raastinraudan lailla raastaen luen tekstiä tuntien villin halun rutistaa sua just nyt ja sitten....kuin vastauksena kaikkeen.... aivan yllättäen....

    ...näytön alareunasta....

    ...kuvaan lipuu....

    ...murrosiässä oleva hylje, jonka testosteroni ei ole vielä tajunnut pesiytyä muualle kuin kasvojen alueelle villistä parraskasvusta päätellen. Kaunista.

    Mä oon täällä takas, minä, Lady Puntti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutistukset on erittäin tervetulleita ja tarpeen, leidi vielä tervetulleempi! Iiiihanaaa, että oot bäk, laatunauta niin tykkää! <3

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)