Phuuuuuuuuuuuaaaaaaaaaaahjjjjjrrrrrrrrrnnnnnnnnnhhhhhhhhhhhhhhhggggggggggggggggh.
Siinä se viikko sitten tulikin raportoitua, ei mulla muuta, kiitti moi.
Nooo, voin mä sen verran avata tota puhinaa, että viikko on ollut pitkä, jos se ei tosta tullut selväksi. Toi aloitus kuvaa sitä puhkuntaa, huokailua ja pöhinää, jota nykyään tiedostan pitäväni töissä melko jatkuvasti, en varmaan oo ollenkaan raskas kämppis kollegoille, kaatuu pian sermit välistä... Eilen päätin (työ)päiväni (mulla ei oo tarpeeks energiaa mihinkään itsetuhoiseen) iltaysiltä ja olin bussissa niin koomassa, että tajusin istuneeni jossain märässä vasta bussia vaihtaessani. Vasen kankku oli ihan märkä, enkä todellakaan halua tietää miksi. Yritän vaan vakuutella itelleni, että joku oli vaan pitänyt märkää sateenvarjoa siinä penkillä tms., että kyse ei oo mistään sen intiimimmästä eritteestä. Oli paidan helma, farkut ja pikkarit vasurista ihan märät ja kuorin ne jo tossa eteisessä suoraan pesukoneeseen. En välittänyt sen lähemmin perehtyä kosteuden lähteeseen, mut sovitaan jooko että se oli vaan vettä tai korkeintaan penkille läikkynyttä mehua. Mut siis oikeesti, miten seis saa ihminen olla, ettei tajua istuvansa noin märässä penkissä, että tulee kolmen kankaan läpi? Phuuuuuhnnjjgggnnhhhhh...
Osa koomasta sai selityksen myöhemmin illalla, kun suihkun jälkeen (jynssättyäni, kuorittuani ja puunattuani vasenta kankkua erityisen hartaudella) keskityin hengittämään ja räpyttämään silmiä sängyssä grilliltä haetun sämpylän ja karkkipussin kera (kaupat ei olleet enää auki, muutenhan oisin syönyt vain salaattia ja hedelmiä), niin alkoikin yhtäkkiä ukkostaa. En ollut yhtään tajunnut, että oli ukkosta ilmassa ja meitsi siitä(kin) syystä niin flaati. Oon tosi ukkosherkkä ja aina ihan jyrän alle jäänyt, kun on ukkosta ilmassa. Olo helpottaa heti ukkosen purkauduttua, mutta siihen asti pää on raskas, ajatus ei kulje (oli tosiaan taas ihan my finest work tossa ylitöissä... ;D) ja hengittäminenkin on jotenkin hankalaa, joskus oikein painaa rintaa. Onks kellään muulla tällasta vaan oonko ainoo outo? Oon joskus töissä tätä yrittänyt selittää, mut en oo oikeen saanut vastakaikua.
Oli kyllä muutenkin aika ukkosta tää koko viikko. Oon taas käynyt äärimmäisen hedelmällistä keskustelua kiinalaisen, ei ihan niin kielitaitoisen, toimittajan kanssa ("If you feel is fine.."), oppinut kansainväliseltä vieraalta, että halppislennot ovat kuin bussimatkailua, mutta kaikki jäävät pois vasta päätepysäkillä ("RyanAir... It's like a bus with wings...") ja reklamoinut toimittajaa huonosta laadusta ("Blokkasimme itse neljä huonoa pois, on mahdollista, että sinne jäi vielä öbaut kahdeksan huonoa." "Ymmm. Kävimme koko erän läpi ja näitä huonoja on 358. Tuhannesta.").
No joo, sepä siitä. Peruspeen lisäksi oon vaihtanut monia yhdistäviä silmien pyöräytyksiä kollegoiden kanssa, nauranut paljon, viettänyt laatuaikaa kerrassaan hurmaavan melkein 2-vuotiaan herran kanssa ja syönyt Kupittaan Cittarin salaatin. Plussan puolella ollaan siis. :)
Tänään pitäis räjäyttää tää kämppä atomeiksi ja illemmalla koittaa vähän aktivoitua pyörän selkään, jäänyt taas kaikki ulkoilu ihan ajatuksen tasolle tällä viikolla. :( Maanantaina luvassa reissupäivä Hki:ssä, Ystävistä parhain ja yks toinenkin sinne muuttanut kaveri - parhautta! Sit voin taas seuraavat pari kuukautta nyyhkiä miten niiiiin haluan muuttaa sinne - mahtavuutta!
No, sitä odotellessa käyn kurkkaamassa muiden kuulumiset ja jatkan omien unelmien toteutumisesta haaveilua täällä sängynpohjalla. Jossain välissä kauppaan, olis sit ees LKHM vuorossa, niin olis jotain iloa. Viimeks käytiin henkevä keskustelu mun ostamasta Pirkan sitruunapestosta (on hyvää!), nyt vois koittaa osuttaa koriin jotain eksoottisempaa ja kattoo mitä siitä saa aikaseks. Siis keskustelua. ;)
