Sivut

tiistai 12. heinäkuuta 2011

What a feeling...

Piti naputella tästä jo eilen, mut sammuinpa sohvalle ja heräsin sieltä 06:15. Loman ehdottomia etuja on se, että tossa vaiheessa voi vaan siirtyä sänkyyn ja posottaa puoleenpäivään asti, kuin että täytyisi todeta nippa nappa ehtivänsä töihin ja suunnata kauheella hopulla suihkuun (ja todeta suihkuun mennessään, että katos hitto mullahan on vielä eväätkin tekemättä ja nii-joo, jäi muuten toi pyykkikone sitten illalla tyhjentämättä kun sammuin sohvalle ja tän päivän asuvaihtoehdothan tosiaan on siellä märkinä...). Mut juu, back to alkuperäinen aihe eli mahtifiilikseen (, josta kieltämättä olisin ollut hiukan enemmän liekeissä eilen, mutta jolle lämpöä riittää vielä tänäänkin): MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ KÄVIN SALILLA!! Wuhuu, nyt kuuluu vetää pitkä ruksi seinään! Tästä siis mahtifiilis ja nyt perään ihmettelyä, että jos moisesta saa niin mahtavan fiiliksen, että theme songiksi  (silleen Ally McBeal -henkisesti) pärähtää välittömästi soimaan What a feeling, niin miks hitsissä siellä ei käy useemmin??? (Siis salilla, ei Ally McBealin toimiston unisex-vessassa.) 



Mun theme songissa mennään vaan kertsillä: What a feeling, du-du-du-du-dum, can't believe it, du-du-du-du-dum (ja näköjään oikeesti bein's believin' ei can't believe it, tossa kun häntä googlasin...), take your passion and make it happeeeeen, du-du-du-du-dum...

Mut juu, back to alkuperäinen aihe vol. 2: Miten asiat, joista tulee ihan hurjan hyvä mieli, on niin työn takana toteuttaa? Vaikka tiedän, että esim. salin jälkeen (ja jopa jo salilla) fiilis on ihan verraton, en silti saa aikaiseksi suunnata sinne, vaan ihan turhan usein mussutan jotain peetä (=herkkuja) sohvannurkassa ja ihmettelen miksi fiilis on niin huono. :/ Tää on varmaan taas sitä naisen logiikkaa... Onneks mulla oli taas Toppis eilen mukana salilla, aina kun (=alati) teki tiukkaa niin mietin, että jos hää vääntää yhdellä kädellä salilla, niin kai määäääki sit kahdella jukopliut saan jotain aikaiseksi. :)

Sitten toiseen apua apua APUA -aiheeseen: Mun dödö yrittää sanoa sopimuksen irti oikeen kainalon osalta!!!! Käsittääkseni (!!!) ei vielä mitään totaalista irtisanoutumista oo tapahtunut, mutta aistittavissa (kirjaimellisesti) on viitteitä motivaation, tehtäväorientoitumisen ja sitoutumisen laskusta. Vihaan uuden dödön testaamista, kun sitten oon aina viikkoja ihan vainoharhaisesti pää kainalossa ihmettelemässä pitääkö se vai ei eli vinkkejä otetaan mitä nöyrimmin ja SUURELLA kiitollisuudella vastaan! AUTTAKEE!

Tjoo, tässähän nää tärkeimmät sitten tulikin... Nyt taidan suunnata kauppaan, listalla olis kukkakaalimuussin ja jauhelihamössön ainekset. Pitäkää peukkuja ettei koriin eksy myös sitä peetä (=herkkuja)! ;)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hau!

Lomalaskurissa toka päivä suoritettu ja nyt tää alkaa pikkuhiljaa tuntumaan todelliselta, kun ei huomenna tarvitse mennä töihin. Aika jees. :) :) Tänään oon vaan elbaillut, lueskellut lehtiä laiturilla, syönyt, käynyt käpyttelemässä, syönyt, möllöttänyt telkkaa, syönyt, uinut ja tota, ööö, venttaas, aijuu: syönyt. Huomenna pitäis suunnata kaupunkiin eikä kiinnostais yhtään. Mökillä aika ja aikataulut vaan katoaa niin totaalisesti, että kun saan sen moodin päälle, en lähtis täältä millään. Homma ei paljon tätä stressittömämmäks voi mennä, tää on todellisuuspakoa parhaimmillaan. Ja ehkä vielä hiukan riipii se, että huomenna palailen sivistyksen pariin niinkin pätevästä syystä kuin kynsihuollon takia. Neiti! Mökkinaapurille en ees kehdannut tota sanoa, totesin vaan ympäripyöreesti, että on "menoa"... :D

Avara luonto vol. 2.

Tää kaveri tuli vastaan rantakivikossa, mahtaakohan hää olla pieniin päin, 
kun on hiukan pullea? 
(Paitsi että jos toi on se kriteeri, niin meitsi odottaa viitosia... :D)
 
Jatketaan eläinlinjalla, sillä pakko mouhota tännekin, kun jo ääneen lueskelin ko. artikkelia perheelle. Hyvässä terveydessä (viimeisin numero) oli juttua avustajakoirista. Siellä oli ihan uskomaton tapaus, Disney, joka teki omistajansa puolesta vaikka mitä. Hää avitti kaupassa ostokset korista hihnalle ja sieltä kassiin + antoi kassaneidille kortin ja otti sen takaisin kuitin kera. Kotona hää siivos eli työnteli tuolit pöydän alle ja vei kaukosäätimet, pyykit yms. paikoilleen - omistaja oli pyytänyt, että hää siivoais omat lelunsa, mutta Disneypä huushollasi myös omistajansa "lelut" kuntoon. Ko. hoitsu myös aavisti ennalta kipukohtauksen ja tuli lämmittämään omistajaa ja kerran päänsärkykohtauksen yllättäessä hää oli painanut kuonollaan ensin toista ja sitten toista omistajansa ohimoa 15 min - fysioterapeutin mukaan hää oli painanut aku-pisteitä! Aika huimaa!! Niin nostan hattua a) noille arjen sankareille + b) heille, jotka ko. apureita kouluttavat. Ihan uskomatonta!

On se eläimen vaisto kyllä jotain ihmeellistä. Mua on siunattu ihosairaudella ja viime kesänä, kun iho oli erityisen huonossa kunnossa, kyläilin kamun luona paljain jaloin. Heitin koiruus tuli heti nuolemaan mun jalkapöytiä ja hoivasi niitä useamman minuutin. Hää kuulemma aina menee "parantamaan" jos jollakulla on joku pipi tms. Olihan se toisaalta hitusen ällöä (enempi ehkä kävi sääli sitä haukkua, kun nuohos mun vähemmän freesejä hellevarpaita... ;D), mut toisaalta ihan uskomattoman liikuttavaa, kun hän täysin pyyteettömästi yritti parantaa mun vaivan. Aikas ihkua. <3 Eläimillä on myös uskomaton taito toimia stressinpurkajina. Olin kerran äärimmäisen stressaavan viikon jälkeen menossa kamun luo viikonlopuksi koiravahdiksi. Mietin sinne raijautuessani, et tääkin vielä, mieluummin olisin vetänyt levyksi kotona ja nukkunut koko viikonlopun yli. No, enpä ollut ehtinyt viettää kuin puolisen tuntia koiruuksien kanssa (yksi kummassakin kainalossa paijattavana), niin stressi oli byegones ja mieli huomattavasti parempi. Kurjuus ettei nykyinen elämäntilanne salli karvaisempia kavereita, olis moinen ihan ihana.

Nyt lupsuu simmut siihen malliin, että taidan vetää levyksi ja uneksia niistä karvaisemmista kamuista. Oivaa alkavaa viikkoa, toivottavasti mahd. moni viettää sitä loman merkeissä!!!


PS Oisko jotain vinkkiä mitä tehdä tiistaina päivällä? Illaks mulla varmaan onkin menoa, mutta päivään ois kiva kehittää jotain ohjelmaa. Pitäisköhän ottaa itteään vihdoin niskasta kiinni ja tutustua Turun tän hetkiseen kulttuuritarjontaan... Hävettää myöntää, mutten vielä juurikaan oo hyödyntänyt tätä kulttuuripääkaupunkiutta ja nyt ollaan jo puolessa välissä. Hmmm, se vois todellakin olla ens viikon to do -listalla, täytyy soittaa yhdelle töistä vapaalle kamulle, jonka kanssa näistä kulttuurivelvoitteista oli jossain vaiheessa huterasti juttua. Mut muitakin vinkkejä otetaan vastaan!!! :)

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Miss wet T-shirt

Tersus mökiltä! Aika autuutta: sisällä ei tuu hiki! Täällä on ihan normaali sisälämpötila ja meitsi taivaassa. Siivoilin tänään himpessä ennen lähtöä ja oli ah niin ihanaa, kun tiskatessa valui hiki silmiin. Se imurointi olikin sitten jo ihan toinen juttu... ;D Ei kyl juur naurattanut silloin. Just tultiin uimasta ja nyt on ihanan raukee olo. 

Matkaevääks (Kupittaan Cittarin) salaatti - toimi!


Täällä oli tullut ihan simona vettä just ennen kun saavuttiin, viimeisellä pätkällä vaan purot solisi ja meidän rinteeseen oli vesi kaivanut kunnon urat sepeliin. Katoskin oli ottanut hitusen iskua:



Hää siis pullisteli ihan väärään suuntaan veden painosta ja toki sitä tyhjennettäessä onnistuin molskasemaan suurimman osan siskon päälle... Edelleen mut kannattais pitää moisissa projekteissa ihan koristeena, intoa piisaa yleensä enemmän kuin taitoa... XD En tiedä mikä myräkkä oli kombinoinut kuusenoksan ruusupuskaan vai yrittääkö joku rakentaa pesää sinne, kun lähin kuusi tosta puskasta on about 20 metrin päässä...




Sateen jälkeen olikin sitten tolkuttoman tyyntä ja on edelleen, tuntuu ettei lehtikään värähdä. Vähemmän siistiä oli uimassa, kun tuntui että kaikki pikkukalat kerääntyi mun ympärille. Siinä myös killui vähän turhan lähellä (= ei juur pruukata mitään uikkareita käytellä täällä möksällä) pari kalastajaa ja onnistuin varmaan säikyttämään kaikki kalat tältä puolelta järvee, kun yritin huiskii niitä sinttejä veke. Tiedä sitten miten hyvä kuulo kaloilla on, mutta mulla ainakin oli tehokas olo, kun vikisin ja kiljahtelin eri naisellisesti. Onneks toi Saku otti vähemmän kontaktia ja tyytyi vaan poseeraamaan:

Yritin pussata, mut hää oli perus-uros ja loikki karkuun.

On niin rankkaa tää lomailu, että oon jotenkin ihan tööt, en oo järin hyvin viime viikkoina nukkunut siinä 30 asteessa. Taidankin siirtyä makkarin puolelle nauttimaan autuaasta viileydestä, oikein kauniita unia ja suloista sunnuntaita!

PS Kauhee kun siellä on jo pimeetä! Mihin ne valoisat illat ja yöttömät yöt meni??? En tykkää. :(

Loooooooooooooooooooooooooooooooooooooomaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Nyt se alko. Ihan virallisesti. Meitsi on lomalla. Kuukauden. OMG, herranjee, LOL ja EKTOJIUI (=EnKestäTääOnJotainIhanUskomattomanIhanaa). Oon tosin se tyyppi, jonka lasi on aina puoliksi tyhjä eli aika tasan tarkkaan huomisesta alkaen stressaan sitä, että loma on pian ohi... :D Mut nyt vielä nautitaan ja isosti!

On kyllä ihan käsittämättömän kaoottista toi lomalle jääminen. Ekana kesänä ko. työpaikassa tein sen virheen, että jaoin loman kahteen osaan, mutta nykyään ei tulis mieleenkään, että jaksaisin lähteä lomalle kahdesti kesässä. Ei puhettakaan moisesta. Nytkin lomalle suoriutuminen vaati eilen 12 ja tänään 13 tuntia kauheeta paahtoa ja vieläkin surisee päässä, kun miettii muistiko nyt briiffata kollegaa ihan kaikesta. Tuskin. :/ No, ainakin loma tuntuu ansaitulta, kun sille aina lähtee ihan puolkuolleena. Ollut niin koomassa viime päivät etten hitsi vie oo jaksanut tännekään surffailla. Nyt täytyy zuumasta mitä kaikille kuuluu, etten heti tipu kelkasta loman kunniaks. Muutenkin oon nyt jotenkin niin tööt tosta lomapuristuksesta, että parempi lopetella nyt ennen kuin juttu luisuu vielä normaaliakin tasottomammaks... Adios siis, huomenna koitan naputella raporttia jahka päästään mökille! 

Vautsi: uus lukija!!! Sydämellisesti tervetuloa Faerie Sugar!!! :)

 
Lomatunnelmaa mun ihanaisen Madde-pakkomielteisen kamun kunniaks. 
Ens viikolla hää palaa viiden viikon reissusta, 
sit ollaan ees samassa maassa vaiks ei kaupungissa, 
kauhee ikkis.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Väsynyt, mutta vallan onnellinen

Puh! Jopas on kiva päivä takana! Työpäivä kului taas perushärdellissä, alkaa päivät loppua kesken lomakamman harvetessa - ei riitä tunnit kaikille niille rästihommille. :/ Sitä ihanampaa olikin unohtaa kaikki työjutut, kun näin piiiiitkästä aikaa yhtä kamua. Oli ihan huippua ja jauhettiin syntyjä syviä kevyet neljä tuntia. :D Oltiin taas Tomatessa (pääruoat heinäkuun ajan -40% - toimii) ja oli kiva privaattiterassi sisäpihalla, kun siellä ei ollut ketään muuta. Ihan mahtia välillä nähdä vähän "harvinaisempia" kamuja eli niitä, joita ei kohtaa ihan joka viikko. Sai taas jotenkin eri perspektiiviä omiinkin juttuihin ja naurettua tuli taas useammankin illan edestä. Kamu on muuttamassa Helsinkiin ja luulenpa, että saatan hänen vieraakseen joskus eksyä vaikkei tätä ennen juuri oo kahdestaan hengattu. On siis niitä kamuja, jotka on tuntenut monta vuotta, mutta joita yleensä on nähnyt jossain porukassa ja pippaloissa. Viime pippaloissa sovittiin että mennään sumpille ja tänään vihdoin saatiin kohtaaminen aikaseks kuukauden molemminpuolisen peruuttelun jälkeen. Oli tosi kiva huomata, että juttua todellakin piisas ja tuli tosi hyvä mieli. :) Ystävät on parhautta ja ihan mahtia saada kaverista ystävä isolla Y:llä monen vuoden jälkeen. <3

Sain tosta kohtaamisesta siinä määrin virtaa, että reippailin keskustasta kotiin perus-busseilun sijaan. Meitsin lukaali sijaitsee viitisen kilsan päässä eli tuli ihan kiva iltalenkki ja varsin kustannustehokasta, kun rimpauttelin Tampereella vaikuttavalle ystävälle eli tuli hoidettua kuulumiset siihenkin suuntaan. Jopas oon ollut tehokas. :) Vähän piti kyllä ottaa loppukiriä, kun olin litkinyt illan mittaan noin kaks litraa limua, kahvia ja vettä eli alkoi vimosella kolmanneksella olla hiukan asiaa saniteettitiloihin... Ex tempore -reippailuissa on omat riskinsä. :D

Mut eipä sit vissiin muuta, nyt meen hyvillä mielin nukkumaan ja toivon, että nukun hiukan viime yötä paremmin: näin jotain äärimmäisen sekavaa unta ja heräsin niin, että purin hampaita ihan täysillä yhteen. Sattu ihan simona leukaan ja pelkäsin jo hetken siinä pöpperössä, että on joku nivel sijoiltaan tai tohjona. En oo ikinä ollut mikään hampaiden kirskuttaja tms., mutta viime yönä häröilin unessa ilmeisen tunteella. Mut nyt nään ehkä vaan unta Toppiksen hienosta hymnistä, jossa allekirjoittaneen on SUURI kunnia olla mukana. Vähänkö oon otettu. <3


tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kasvohalvaus, koomaa ja muuta mukavaa

Gaaaaah.... Voin kertoo, että toi lihasrelaksantti on kerrassaan rentouttava, varsinkin kasvojen alueen lihaksistossa. Vaikka kieli käsittääkseni on ihmisen vahvin lihas (korjatkaa jos oon väärässä), niin melko voimaton se tuntui olevan ton lääkkeen edessä. Torstaina ja perjantaina olinkin kuin lievästä kasvohalvauksesta kärsivä, silmäluomet ei nousseet puolitankoa korkeammalle ja puhumiseen sai oikeen keskittyä, että muutkin tajus mun mongerruksesta jotain. Tän lisäksihän ko. lääke tosiaan väsyttää eli kiskasin esim. keskiviikkona suoraan tirsoilta yöunille ja posotin sellaset 13 tuntia. Silti väsytti. Ei toi viikonloppukaan missään tolkuttoman pirteissä merkeissä mennyt, mutta on olo onneks parempi. Mökillä oli sään puolesta helpompaa, kun sisälämpötilat pysyi inhimillisinä, mut nyt on taas takkusta kun oman kodin lämpöä piisaa sen kolkyt astetta. :/ Tästä innostuneena otinkin pienet neljän tunnin tirsat ja nyt olo on lähinnä krapulainen - oi autuutta... No, vimonen työviikko sentään menossa eli se mikä ei oo kuoloks varmaan vahvistaa ja loma tuntuu entistä ansaitummalta. :)

Ihana mökkiviikonloppu tosiaan takana, tuli levättyä ihan kunnolla (ja tänään siis tirsojen muodossa hiukka lisää... XD ). Oli melkoisen skitsot säät viikonloppuna, vaihtelevuutta kerrakseen. Lauantaina istuskelin aamupäivällä laiturilla täydessä paisteessa, kun yhtäkkiä tuli jotain märkää kädelle. Ensin jo luulin, että joku tipu otti taivaista vähemmän miellyttävää kontaktia, mutta sitten alkoikin pisaroimaan veteen ja seuraavaksi satoikin jo täysillä. Taivas oli edelleen pilvetön ja aurinko porotti täydeltä terältä eli se oli melko mielenkiintoista. Pari tuntia myöhemmin käytiin kaupassa ihan epätodellisessa ukkossäässä, ilma vaan väreili lämmöstä ja ukkosen odotuksesta. Tästä tovi, niin sää muuttui kuin laakista, oli kuin joku ois sammuttanut valot ja käynnistänyt tuulikoneen. Pimeni ihan kerralla ja katolle vaan ripsui käpyä ja risua, seuraavaks sitten ukkosti ja satoi kaatamalla, ihan kiva että oltiin jo tossa vaiheessa möksällä ihmettelemässä säätilaa sisältä käsin. Sunnuntainakin nousi illasta ihan tolkuton tuuli ja päästiin hyppimään sellaisissa aalloissa, että oli kuin ois ollut jossain kauempanakin reissussa. Päivä olikin sitten sitäkin tahmeempi ja otin pientä kuolemaa, kun kävin pyörälenkillä mummun vanhalla (= vaihteettomalla) pyörällä. En tiedä oliko se helle vai ne lihasrelaksantit vai mun rapakunto, mutta pari kertaa meinas taju lähtee ylämäissä. Sais kyllä nää painostavat säät helpata, oon niin ukkosherkkä, että olo on ku junan alle jäänyt jos on vähänkin ukkosta ilmassa ja nyt sitä on pikkasen enempi. :( Ei kiva.

Huomenna pitäis piiiiitkäästä aikaa ja vihdoin nähdä yhtä kamua, on vuorotellen peruuteltu näkemistä kohta kuukausi, mutta jos huomenna finally tärppäis. Toivottavasti huomenna olis hitusen freesimpi sää, etten oon ihan rätti. Mulla on ihan jäätävä (jessus että voin vihata tota sanaa, se on niin jäänyt mulla päälle ja käytän sitä mitä naurettavammissa yhteyksissä tyyliin "Täällä on ihan jäätävän kuuma", jeah...) naamahiki-issue eli naama on märkä 24/7 eikä tarvi kuin kättä nostaa niin lähtee hirveet Niagarat liikkeelle. Muuten en välttämättä juurikaan hikoa, mutta naamasta puskee kaikki heti ulos ja se on äärimmäisen ärsyttävää, kun se näkyy heti kaikille muillekin. Näin kesäkuumalla homma (jos mahdollista) vaan potentiaalistuu ja sen saa maksimoitua laittamalla arskat päähän - sitä kasvihuoneilmiön määrää lasien takana! Viimeks terassilla kamun kanssa oli pakko luovuttaa ja siristellä ilman arskoja, kun se tulva ei vaan lakannut. :/ Joo, on mulla ongelmat, ymmärrä mitä ihmiset rutisee nälänhädästä ja sodista, kun mulla nyt kuitenkin on näitä TODELLISIA ongelmia... :D

Tjoo, nyt on tullut sitten maristua useammankin päivän edestä, ei oikein tee toi mun tunniste oikeutta tälle vuodatukselle. Jos sit vaikka huomenna olis hiukka pirteemmät kuulumiset... Ehkä meen taas nukkumaan, jottei jää alle kymmenen tunnin tälleen äkkiseltään... :D Huomiseen!

PS Jipii, uus lukija! Tervetuloa Pitsit Sekaisin!!! :)

torstai 30. kesäkuuta 2011

Puoli ruokaa

Munhan ei siis tarvinnut tänään mennä salille, kun ostin uuden treenikassin, verskat ja juomapullon? Sehän on siis sama asia ja kattaa varmaan kaikki käynnit tältä viikolta ja ehkä seuraavaltakin, onhan toi nyt tosi sporttista ostaa sporttivehkeitä. Söin myös proteiinipatukan eli homma on kuitattu koko kesältä, eiks jeh? Eilen ostin uusia salisukkia ja tänään vedin testimielessä yhdet jalkaan (+ koska halusin imeyttää ylimääräisen jalkarasvan ennemmin sukkaan kuin mattoon), voin varmaan irtisanoo jäsenyyden loppuvuodeks, tässähän alkaa pian olemaan ihan ylikunnossa.

En tiedä miten se salille suuntaaminen oli taas ihan ylivoimaista, ensin mun piti lukee kotiin päästyäni vaan yks luku hyvästä kirjasta (Karin Slaughterin Piinattu), mut sit luin toisenkin ja sit oli enää niin vähän jäljellä ettei sitä kannattanut jättää kesken. Jotenkin se kello oli tässä välissä tullut 21:50 enkä enää ehtinyt kymppiin asti palvelevalle salille. Jännä juttu... Mitään muutakaan järkevää en saanut toimeksi eli johonkin taas kului tääkin ilta ja lopputulos on +-0. Tää on niiiiiiiiin nähty... .. .

No joo, sepä siitä, ei se ihmettelemällä muuks muutu. Jos sit vaikka huomenissa, jos vaikka ei menis kamun kanssa ihan tuhottoman pitkään, kun pitäis piiiiitkästä aikaa nähdä. Tai sit kaivelen itestäni sen kroonisesti lymyilevän supernaisen, pakkaan salikassin ja suuntaan salille heti aamusta. Jep, nii vissiin! Tai jos sittenkin? Katotaas miten hyvin ne relaksantit vie tajun (toistaseks vieneet aikas hyvin), jos viideltä aamulla löytyy muutakin kun pulssi, niin eikun salille, pitäkääs peukkuja, torstai on toivoa täynnä, ehkä jopa ihmeitä! :)

Oi oivaa, lukijoita pukkaa, tervetuloa LIAMK!!! :)