Jaahas, tästä se sitten vissiin lähtee... Kuten tossa oikealla turinoinkin, niin kolmekymppiä siis kolkuttelee mittarissa ja viime vuosina oon tuntunut löytäväni itseni useammin sohvalta kuin kaupungin (tässä tapauksessa Turun) sykkeestä. Sosiaalinen verkostoni on vallan laaja, mutta nyttemmin varsin vakiintunut eli välillä tuntuu että vaikka menokenkä vipattaisikin ei seuraa välttämättä ole saatavilla. En nyt välttämättä viittaa pelkästään baarimenoihin vaan ihan perus kahvitteluun, lenkkeilyyn, shoppailuun yms. hengailuun. Olen jotenkin passivoitunut itsekin, tuntuu että töiden jälkeen on aina siinä määrin koomassa, että sohvalle kellahtaminen on muita aktiivisempia harrasteita potentiaalisempi vaihtoehto. Toivon kuitenkin, etten viettäisi seuraavaa vuosikymmentä pelkästään sohvalla, moinen tuskin on sitten joskus kiikkustuolissa sitä mieluisinta muisteltavaa.
Ei tosiaan mitään käryä miten (jos mitenkään) tää blogin naputtelu auttaa asiaa, ehkä optimistisimpana toiveena olisi saada jotain hyviä vinkkejä elämän tavoitteluun sekä ehkäjopakentiesmahdollisesti tarjota niitä muille sohvaperunoille. :) Luin viimeisimmästä Me Naiset -lehdestä Helsingissä toimivasta Vapaat-järjestöstä, joka järjestää monipuolisesti ohjelmaa pääkaupunkiseudun vapaille. Tykästyin jotenkin tohon 'Vapaat'-termiin, 'Sinkku' on jotenkin turhan rajaava. Tiedän että Turustakin löytyy erinäistä sinkkutoimintaa, mutta jotenkin se sinkku-sana saa karvat pystyyn. (Juu, tiedän että itsekin käytän ko. termiä tuossa esittelyssäni, mutta parempaakaan en tähän hätään keksinyt.) Jotenkin tuntuu, että sinkkuuden alla toimittaessa tavoitteena olisi pelkästään pariutuminen, mutta itse ainakin olisin kiinnostunut tapahtumista, joista löytyisi samanhenkistä porukkaa ja ylipäätänsä, että olisi populaa, jonka kanssa harrastaa. Nämä sitten voisivat olla vapaita tai vähemmän - päätavoitteen ei tarvitsisi olla seuranhaku vaan hyvässä seurassa harrastaminen.
Tästä nyt ei siis ollut kuitenkaan tarkoitus tulla mitään sinkkuvuodatusta, mutta se kuitenkin luultavasti tulee olemaan aihe, jota jatkossakin (huom: vallan luottavaisesti olen sitä mieltä, että toistekin tänne naputtelen :D) tulen sivuamaan, on se kuitenkin näköjään sen verran määräävä tekijä arjessani. Nimenomaan näköjään, sillä ko. seikka on muuttunut huomionarvoiseksi vasta viime vuosina kamujen pariuduttua. Tai useimmat kamut siis ovat pariutuneet jo vuosia sitten, mutta allekirjoittanut on näköjään herännyt tähän tilanteeseen hiukan hitaasti... :D
Mutta takaisin siis tähän elämän tavoitteluun. Ihailen kovasti niitä ihmisiä, jotka saavat itsekseenkin toimeksi ja voivat vaikka lähteä puistoon istuskelemaan tai kahville vaikka yksin. Nuorempana olisin pitänyt yksin liikkumista jotenkin nolona, mutta nykyään ei ole kyse edes siitä, vaan en vaan saa toimeksi. Tähän yritänkin nyt saada aikaan muutosta ja lupaankin nyt tässä, että alkavalla viikolla sään salliessa käyn istuksimassa jokirannassa - tarvittaessa yksin, jos en ketään saa seuraksi. Mikäli taivaalta viskoo kissaa, koiraa ja männynkäpyä, käyn vaikka kirjastossa lueskelemassa lehtiä tai vaikka tsekkaamssa mikä on esim. galleria Joella:n viimeisin näyttely. Nähdään siis joella - yksin tai kaksin!
Tästä ei ole myöskään tarkoitus muodostua mikään Turku-blogi (varsinkaan, koska se karsisi mahdollisesta kahdesta sattumalta blogiini eksyneestä lukijasta vähintään toisen), mutta satun nyt kuitenkin asumaan Turussa, joten miljööt ja maisemat asettuvat tänne. Get a life -vinkkejä otan kuitenkin erittäin kernaasti vastaan ihan valtakunnallisesti, tiedä vaikka innostuisin reissaamaan tai jos en itse ota vinkistä vaarin, niin joku muu saattaa sitä hyödyntää.
Mutta juu... Saatan olla vastaaottavaisempi uudelle elämälle, jos nukun edes pari tuntia, sain taas tän olemattoman vuorokausirytmini romutettua tyystin viikonloppuna. Takana firman pirskeet, jossa hippasin siinä määrin huolella, että ihan kaikki ei ole kirkkaasti muistissa. Alkaa taas pelkotilat nostaa päätään, kun töihinmeno lähestyy enkä oo ihan vissi oonkohan kämmännyt jotain ja kuinka pahasti. Saattaa olla, että uutta elämää tavoitellaankin pian Aruballa, jos täytyy häpeässä poistua maasta. ;D Tiedän kyllä kohottaneeni maljoja melko reippaasti, mutta taustalla kytee pieni epäilys tyrmäys- tms. tippojen mahdollisuudesta, hukassa nimittäin on useampi tunti ja se ei sentään ole allekirjoittaneelle tyypillistä. No, täytyy vaan toivoa, etten siinä kunnossa oo edennyt konttaamalla ja puhunut hirveesti läpiä päähäni.
Öitä siis ja hyvää huomenta, yritän tänään välttyä sohvalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)