Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Satunnaisia tosia

Oi söpöä ja ihanaa, sain littleB:ltä kerrassaan suloisen tunnustuksen:

Ihan ilmaiseksi tää ei tohon sivupalkkiin kilahda eli tunnustus edellyttää seuraavia toimia:


The Rules
1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.
 
1. Täytyy sanoa, että tollanen "nimeä 378,5 bloggaajaa" hiukan syö tunnustuksen spesiaaliutta (oh, miten hyvää suomea taas haluankaan tänään tuottaa), joten karsin oma-alotteisesti määrän viiteen ja annan näille viidelle tunnustuksen täydestä sydämestä. ♥ Olkaatte niin hyvät: Jenni, Erkki, Tiina, Fcookie ja Pepper

2. Juu, heti, kun saan tän ilmoille.

3. Vieläkö näitä joku jaksaa lukea (/ vieläkö mä jaksan näitä keksiä), on tullut muutamaan otteeseen näitä listattua. No, katotaan mitä keksin tohon alle.

4. ISO kiitos pienelle B:lle. Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa hään blogia, hyvän mielen juttuja + ehkä suloisin blogipohja ikinä. :)

5. Ks. kohta 2.

 Jos sitten sitä randomia faktaa pöytään:

1. Oon tästä Twitterissä möyhkännytkin, mutta alleviivataan vielä täälläkin. Oon totaalisen koukussa tohon Tallinnan eläintarhan leopardipentueen elämää kuvaavaan webbikameraan ja oon jo valmiiksi rikki siitä hetkestä, kun toi kamera joskus lakkaa tallentamasta heitin vaiheita. Tällä hetkellä oon tosi stressissä siitä, että vajaa tunti sitten emo liiskas yhden pennuista ittensä ja seinän väliin eikä se pentu oo kauheesti aktivoitunut sittemmin. Se emo vaan kyylää välillä hölmistyneenä persustaan ja tuntuu miettivän, et "onkohan mulla siellä joku kasvain, kun jotain ylimääräistä tuntuu olevan"... No ei oo daiju, ku se on yks sun pennuista! Move your ass!

2. Mitä enemmän sairastan, sitä huonommin syön. Tällä viikolla en oo laittanut ruokaa ollenkaan vaan kurkusta on uponnut mm. nuudeleita, mikropuuroa, popcornia, jätskiä, valmissämpylöitä, mikrolasagne, mikrokeitto, valmissalaatti, kasvispyöryköitä, karjalanpiirakoita, turkkilaista, makkaraa, suklaata ja purkkiananasta. Feel for you suolisto.

3. Kipeenä oon myös totaalisen kykenemätön huushollaamaan vähimmässäkään määrin eli tällä viikolla oon mm. syönyt loppuviikosta yhtä sun toista lusikalla, kun puhtaat välineet loppuivat kesken ja käyttänyt todella hämmentäviä sukkia (viis minuuttia jalassa ja kantapää jalkapöydän päällä / rullalla kantapään alla), kun kaikki normit on olleet pyykissä. Ei ees mennä kämpän muuhun ylläpitoon toteaa nimimerkki 'Älä vaan anna huoltomiehelle aihetta tulla ilmoittamatta käymään.'

4. Pystyn ilmeisesti nukkumaan hämmentävän pitkiä aikoja täysin paikallani. Kerran heräsin kahdeksan tunnin unien jälkeen illalla luettu kirja edelleen kädessäni (ei ollut ees paikka hävinnyt) ja edellisyönä nukuin ilmeisen hievahtamatta, mikä oli ihan kiva juttu, kun nukahdin sänkyyn läppärin viereen (siis ihan kiva etten huitassut unissani konetta alas). Toisaalta tunnun paikoitellen harjoittavan ties mitä aurinkotervehdyksiä unissani, ainakin päätellen siitä, että tukka on välillä totaalisen pystyssä ja siitä ylös kootusta "yösykeröstä" on jäljellä kaks hiusta ristissä ponnarilenksussa. 

5. Saan aina välillä vitamiini- tms. tämätekeesinullehyvääjaonniinterveellistä-inspiraation ja hamstraan yhtä sun toista purkitettua hyvinvoinninedellytystä. Puolen vuoden päästä hävitän vähin äänin ne vanhentuneet D-vitamiinit, vehnänorasjauheet, aloe vera -juomat ja jättihelokkikapselit ja aloitan projektin sitten taas hetken päästä uudelleen. Mä en vaan muista syödä niitä. (Okei, se vehnänorasmikälie vaan oli ällöä.)

6. Haaveilen ihkaomasta kodista ja vietän erinäisiä tunteja viikossa Oikotiellä ja Jokakodissa, mutten saa mentyä pankkiin tsekkaamaan onko edellytyksiä asua ikiomasti veneen alla vai oisko ihan mahiksia johonkin järkevään luukkuun. Toisaalta en oo ihan vissi sijaitseeko se mun unelmakoti Turussa vai Helsingissä, mikä ehkä hiukan myös hankaloittaa tätä hommaa...

7. Mitäs vielä? Kerrottakoon vaikka, että myöhästyn välillä töistä sen takia, kun joudun himmailemaan eteisessä ja odottamaan että mun naapuri palaa roskisreissultaan. Naapuri on ihan vaan pikkasen raskas enkä ihan joka aamu jaksa sen kanssa rapussa praatata. Onneks hällä on kivasti sama rytmi kuin allekirjoittaneella ja turhan monena aamuna kuulen kun vedän kenkiä eteisessä jalkaan, että jaaha, taas lähdettiin viemään roskista. Rouvasta ei meinaa millään päästä eroon eli koska myöhästyisin bussista joka tapauksessa, valitsen useimmiten sen vaihtoehdon, että venaan hikipäässä takki päällä eteisessä, kuin että kohtaan hänet puolivälissä pihaa ja kuuntelen ummet ja lammet v*ttumaisesta (rouvan oma termi) miesystävästä ja tyttären työtilanteesta. Evil me.

Tjoo, tässäpä näitä. Kiitos vielä tunnustuksesta, pistäkääs muut sen saaneet paremmaksi! :)

Life sucks

Terkut mökiltä. Täällä ollaan vaikka tiukille otti. Ensin arvoin pari viikkoa (oikeesti, mun elämä on just näin vaikeeta) vietänkö vappua mökillä vanhusten kanssa (sisko töissä) vai kamujen kanssa Turussa. Oivia vaihtoehtoja kumpikin, mutta mökki veti lopulta voiton, kun oon vieläkin melkoisen heikossa hapessa ton flunssan jäljiltä. Vanhukset itse asiassa suuntas tänne jo eilen ja pääsin perässä vasta tänään, kun en eilen kyennyt mitään kahta metriä sänkyä kauempana suoritettavaa aktiviteettia työstämään. No, tänään sitten saavuin mökille LEPÄÄMÄÄN ja siinä vaiheessa kun bussin perävalot oli jo turvallisesti mun ulottumattomissa huomas isukki huomaavaisesti kertoa, että aijuu, mökkinaapurit sitten tulossa meille aattona. Ja heille sitten brunssille seuraavana aamuna. Aha.

Mun kaatuva maailma täältä.
Kuten kaikki kypsät, tasapainoiset ja alati aurinkoiset kolmikymppiset, vedin tietysti hirveet pultit. On se nyt perkele, että jos en jaksa viettää vappua omien kavereiden kanssa, niin totta maar oon ihan haltioissani, että pääsen viettämään sitä vanhempieni kavereiden kanssa. Not. Kirsikkana tän kuorrutetun ihanuuden päällä on vielä se huushollaus eli ruokavastaavana se toki on myös mun homma taikoa yhtä sun toista vappupöytään. Jos en muutenkaan oo mikään kokki kolmonen, niin erityisen paljon saatan vihata kokkailua täällä mökkioloissa ja etenkin useammalle hengelle.

Ilmoitin melkoisen jäätävään sävyyn, että seuraava bussi Turkuun lähtee 14:50, että sopii nakata mut takaisin sinne pysäkille. Tällä välin kiskottiin lähibaarin lounas kerrassaan viileissä tunnelmissa kitusiin, lähettelin siskolle "Vihaan mun elämää" -viestejä ja keskityin tylyttämään porukoita oikeen urakalla. (Okei, äiti oli, jälleen kerran viaton sijaiskärsijä, hää ei ollut naapureita kutsunut, mutta sattui nyt vaan istumaan väärällä puolella pöytää.) No, sitten käytiin ottamassa kiva disfunctional family -kohtaus lähimarketin parkkipaikalla ja isukki häipyi hampaitaan kiristellen nurkan taakse soittamaan naapureille ja perumaan vappukutsua mihin mä sain kirskuttua hampaiden välistä etten halua rajoittaa heitin vappua ja saattaa heitä vaikeaan tilanteeseen, mutten myöskään piruvie oo huushollaamassa koko vappua, kun nimenomaan vetäydyin mökille lepäämään. No, isukki ei saanut naapureita kiinni ja meikäläinen marssi markettiin täyttämään kärryt myös naapureiden mahdollista liittymistä silmällä pitäen. Ihan hyvää työtä ilmeisesti tein, koska kauppalasku oli suunnilleen kolminkertainen normaaliin viikonloppuapehdintaan verrattuna. Ihan kauheesti mulla ei oo käryä siitä mitä kaikkea kärryyni mätin, oli vähän vaikee nähdä siltä punaiselta raivon sumulta.


Meitsin henkisen iän ruumiillistuma täältä.
No, siitä sitten suunnattiin mökille jäätävän hiljaisuuden vallitessa enkä tästä oo juur puheliaammaks herennyt vieläkään. Naapurin mies piipahti pihalla isukin ollessa parkkeeraamassa ja hänen suunnatessaan kohti autotallia soitin isukille, että tekee kutsun suhteen miten parhaaksi näkee, mutta tietää sitten mikä ei mun mieleen ole. Tän jälkeen otin pienet rakentavat itkut ja sitten vedin puol levyä Fazerin uutta mansikkasuklaata (ei järin hyvää, mutta kyllä mä sen lopun puolikkaan vielä tähän kiukkuun vedän). En nyt sitten tiedä mikä on lopputulema eli millaisella kokoonpanolla vappua huomenna juhlitaan. Pirun raastava tilanne, kun en todellakaan haluaisi porukoiden vappua rajoittaa saati saattaa heitä hankalaan tilanteeseen, mutten millään jaksaisi mitään kestintää flunssasta vielä toipuvana + ennemmin sitten olisin viettänyt vappua omien kamujen kanssa, jos pelkkä perhepiirissä juhlistus ei ole vaihtoehto. Naapurit on oikeinkin mukavia, mut tälleen puolkuntoisena en tosiaan jaksanut lähteä vapunviettoon to-del-la hyvien kamujenkaan kanssa, joten ei oikeen hotsita tollanen vähän vähemmän tuttukaan seura. Eniten harmittaa se, ettei isukki voinut infota tosta ajoissa, vaikka varmasti tiesi mun suhtautumisen. Prkl.

No, ehkä käyn nyt marttyyrina hakemassa tippaleivän kahvipöydästä ja pidän mykkäkoulua vielä tovin. Loputtomiin, jos on vieraita tulossa huomenna ja vielä hetken jos kutsu on peruttu. Joo, oon ihana.


Indeed.


PS Jotta mun maljani olis ylitsevuotavainen, niin vi-haaaaaan tätä uutta Bloggeria + unohdin nenäkannun kotiin. Hrngh.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Photo April / Something you're grateful for


Itku pitkästä ilosta

Jos joku oli huolissaan miten mun lauantai-ilta sujui, niin kiitos, se meni oikein hyvin. Vähemmän siistiä ollut nää sitä seuranneet kaks päivää, kun tää flunssa pääsi totaalisesti valloilleen. Huoh. Ja sniif. Ja auts. Ja trööt. (Toi viiminen kuului ylä- ei peräpäästä.)

Nyt oon itse asiassa niin voipunut, että nojaan sängyssä seinään ehkä maailman epäergonomisimmassa (kirjotetaanks se ollenkaan noin?) asennossa ja kädet yltää nippanappa näppikselle. Mun kymmensormijärjestelmä on 9½ mitä tulee erikoismerkkeihin ja numeroihin (tässä ei oo sitä sivunumeronäppistä) eli pardon me, jos tulee näpyteltyä jotain ihan kummaa. En oikeen luota näihin ruumiin ja sielun voimiini ettäkö kaikki typot bongaisin eli pahoittelut jos kirjoitusasu on kumma. En kyllä ota sisällöstäkään täyttä vastuuta. 


Mut joo, lauantai oli siis ihan mahtava, oli ihan huippua nähdä tolla kombolla piiiitkästä aikaa ja emäntä oli loihtinut vaiks ja mitä herkkuja. Jossain vaiheessa todettiin, että meistä on selkeesti tullut vanhoja, kun keskitytään enempi syömiseen kuin juomiseen. :D No, tulihan sitä maailmaakin parannettua, mutta onneks rajattiin se heitin seinien sisälle, eikä suotta lähdetty mihinkään baariin karjumaan (mitä mä sanoin siitä vanhuudesta). Oli ihan mahtia vaan istuskella kiireettä ja viihdyttiin puol kolmeen asti niissä merkeissä. Heitin uus kämppä oli kyllä ihan uskomattoman onnistunut ja kateellisena mykistyneenä ihailin rempparatkaisuja. Mulla niin ei oo mitään silmää saati nouhauta johonkin seinien kaateluun ja ovien siirtelyyn, mut heillä moista oli toteutettu todella onnistuneesti. Keittiö ja olkkari olivat kiitos kaadettujen seinien yhtä suurta tilaa ja lopputulos avara, valoisa ja sanalla sanoen upea. Tahtoo kans! (Tahtoo kans sellasen kupin kerrallaan kahvia tuoreista pavuista työstävän masiinan - jotain ihan jumalaista se kahvi...)

No, jos se lauantai oli onnistunut, niin sunnuntai sitten kaikkea muuta eli liikuin sängystä vain todella flegmaattisesti ja apaattisesti jääkaapille ja vessaan- onneks oli se kevään tähän mennessä komein keli, ihan kivalta näytti kaihtimien raosta. Mistään krapulasta ei tietoakaan, mutta siinä vaiheessa se flunssa päätti puskea päälle oikeen kunnolla ja olin kykeneväinen vaan hiukan lukemaan hömppäromskua kroonisen torkunnan välissä. Tänään oli pakko raahautua töihin, mut ei se kyllä hyvältä tuntunut (ja ajatus huomisesta työpäivästä tuntuu vielä vähän pahemmalta...). Mun kurkku on jotenkin umpeutunut kolmasosaan normaalista eli nieleminen on melkoisen tuskallista, sama vika nenässä joka on pitkälti muurautunut umpeen. Pää tuntuu olevan täynnä sitä itseään (ei kusta vaan räkää), mutta mitään ei tuu ulos. Lämpö heilahtelee pienen nousun ja alilämmön välillä (kirjoitin eka allilämmön ja nää mun allit on tosiaan aika kuumat) ja koko kroppa on ihan fletku (mun piti eka ottaa tohon päivän kuvaan, jossa aiheena vihannes, kuva itestäni, mutten jaksanut äheltää tässä sängyllä niin, että ois näkynyt jotain muutakin kuin epämääräinen mytty peiton alla). Ei kiva. Puhuin aiemmin illalla puoltoista tuntia yhden ystävän kanssa ja viimisen puol tuntia olin suu auki koko ajan kuin joku vähämielinen, kun ilma ei kertakaikkiaan enää kulkenut nenän kautta. Todella toivon, että yön aikana tapahtuu jotain ihmeitä ja herään ees osa oireista karisseena ja mielellään kiitos suht normaalilla lämmöllä varustettuna. Jooko. Pliis.



Nyt mulla kyllä jomottelee suu siinä määrin lupaavasti, että eiköhän tää pasahda poskionteloihin, kuten flunssa nykyään aina, sen kerran kun puolentoista - kahden vuoden välein sitä sairastan. Ou joi.

Joo, valivali ja ruikunruikun, onkohan mulla mitään kivaa kerrottavaa sitten lauantain? Hmmm. No eipä juur. Ehkä lopettelen suosiolla ja vetäydyn Strepsilsin, kuumemittarin ja Duactin kera totaaliseen vaakatasoon (nyt vasta puoliks). Pitäkää peukkuja (taas), että tää on jo voiton puolella, mä niiiiiiin vihaan tätä flunssaa. Räyh.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Photo April / Vegetable


Viikon vihannes. Tai ainakin tän päivän. En mä muuten, mut oli pakko kun kurkku on niin hitsin kipee. Eikä ollu ees järin hyvää, Pirkan Pähkinäylläri hakkaa ton ihan kuus-nolla.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Älä tule paha tauti, tule hyvä ilta

Uuu, pitkästä aikaa viihteelle tänään. Uuu, kurkku ihan sikakipee ja olo muutenkin melko flaati. Uuu.

Jiihaa, täältä.


Just laitoin muille juhlijoille tietoa, että joku pöpö mussa ilmeisesti muhii, että oonkohan vielä tervetullut. Inhoon yli kaiken ihmisiä, jotka ei ilmoita mahdollisesta sairastelusta etukäteen vaan toteevat siinä vaiheessa, kun jo riisut eteisessä kenkiä, että meillä onkin ollut vähän mahatautia tai siinä vaiheessa kun nakotetaan kasvotusten kahvilan pöydässä niin muistetaan mainita, että mulla on muuten ihan hirvee flunssa. Kiitti kun kerroit, oisinko tullut jos oisin tiennyt aiemmin... Taisin tosin valitettavasti tehdä siskolle samat eilen eli vietettiin iltaa yhdessä, ja mulla alkoi olo orastelemaan vähemmän hehkeää fiilistä. En valitettavasti saanut infottua systaa tosta etukäteen, kun se olo paukahti päälle vasta siinä vaiheessa kun jo valkattiin jälkkäriä nautittavaksi Kupittaan Cittarin salaattien (en voi lakata mainostamasta niitä, se Caesar vaan on niin hyvää) jälkeen. Niiiiin toivon, etten tartuttanut häneen mitään. Tai kehenkään muuhunkaan, toki.

Tää on taas tätä mun mystistä "tauti tekee tuloaan vuoden" -sairastelua, viime viikolla oli yhden illan kuume-episodi ja kurkku parina aamuna kipeä, sit ei reiluun viikkoon mitään ja nyt sit taas. Ei kiva. Mut toivon, että vastustuskyky jaksaa jatkaa vastustelua ja jää koko tauti tulematta. Tää ilta on lyöty lukkoon jo aikaa sitten enkä millään haluaisi perua / viettää iltaa ihan puolkuntoisena. Nyt en ees ehdi huilia iltaan asti, kun pitää nähdä yks toinen kamu tossa päivällä. No, ehkä se tauti unohtuu, kun on liikenteessä eikä vatvo sitä tässä sohvalla. 

Flunssalääkkeet täältä.

Jeps, mut nyt jotain aamuapetta nassuun ja sit jotain naamiota nassuun, nassu on just niin freesi kuin olokin... Oikein oivaa lauantaita, pitäkää peukkuja, että tää on vallan ohimenevää tai ainakin poisjuhlittavissa. ;)

Photo April / Bottle


Illalla tarkastamaan kamun uutta kotia. Viemisenä yhtä sun toista pinkkiä pihatarvetta (muuttivat rivariin eli nyt löytyy sitä pihaakin) + toi pinkki pullo.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Photo April / Flower


Hups, meni hiukan pitkäksi kun sippasin sohvalle. Heräsin kauheen kivasti siihen, että joku (?!) käveli naamalla. En (melko maanisen) haeskelun jälkeen täältä ketään löytänyt, mutta mulla on vahva epäilys, että joku hämppi tms. täällä mun kanssa majailee. :/

Kukat viime kevään Kyproksen reissulta. Niin tahtoisin taas jonnekin reissuun siskon kanssa, hää on ihan parasta matkaseuraa. ♥

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Realitya ja jotain ihan muuta

Tää on ollut todellinen leffaviikonloppu, oon möllöttänyt kaikkiaan kuus (6) hömpänpömppää aivot narikassa ja sopivissa väleissä itkua tihrustaen. Parasta ja just nyt tuli niin tarpeeseen. Viikko oli perinteistäkin stressaavampi ja nelipäiväisenäkin onnistui uuvuttamaan totaalisesti. Tiistaina otin jonkun ihmekipeilyn, oli parina aamuna ollut vähän kurkku kipeä ja tiistain sitten niiskuttelin töissä (sellasta ihanaa pientä niiskutusta, joka ei vielä anna aihetta varsinaiseen niistämiseen, mutta voi kollegoiden iloksi kolmenkymmenen sekunnin välein vähän niiskasta) ja illalla olikin sitten täys jöö päällä. Mulla oli kuumetta joku 37,3 ja mulla toi siis tosiaan on jo ihan kuumetta eikä mitään pientä lämmönnousua. Olin ihan hiton sippi ja viluissani ja ihmettelin, että miten selviän loppuviikosta kun en kertakaikkiaan voi olla poissa (joo, oon yks niitä kiireisiä, tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä). No, menin aikasin nukkumaan särkkärin ja Duactin kera ja aamulla olo ei ollutkaan hullumpi. Ihan poikki oon koko viikon ollut, mutta ei siitä ainakaan vielä (kop, kop) sen kummempaa kehkeytynyt. 

No, long story short (nii vissiin, en oo pähkinänkuoreen puristamisen mestari kuten ehkä ootte huomanneet), perjantaina olin aika onnellinen siitä, että lauantaille ei ollut mitään suunnitelmia, joten tyhjensin lähiÄrrän hömpästä ja linnottauduin sohvalle. Ihan parasta, möllöttelin perjantaina pari leffaa ja lauantaina kaiken torkuttelun lomassa kolmannen, kävin illalla palauttamassa ja lainasin toisen samanmoisen hömppälastin. Toimii.

Kukaan ei kysynyt, mut kerron silti (okei, Fcookie kysyi ja kerroin jo, mut kerron nyt uusiks) mitä tuli syynättyä ja millaisia olivat:


Joo, ei tää ihan mikään Kieslowskin Kolmeen väriin verrattavissa oleva satsi oo... Mut just sitä ei Ärrällä ollut, joten piti ottaa vähän kevyempää... ;D Ei vaan, kaipasin kunnon aivot narikkaan huttua ja sain just sitä, ihan loistavia rankasta viikosta / krapulasta / flunssasta / tms. peestä palautumiseen.

Jos edetään pohjalta huipulle, niin toi I don't know how she does it oli just niin huono kuin kuvittelinkin. Jos siinä Sinkkuelämää-leffassa (ykkönen, kakkosta en ees oo jaksanut katsoa) tuli suurimmat myötähäpeän hetket siinä, kun Charlotte paskoi housuunsa ja se koira nylpytti kaikkea mahdollista, niin tän leffan lowest point oli se, kun täitartunnan saanut SJP hinkkaa bisnesneuvottelussa päätään tuolin selkämykseen ja lähettää vahingossa jonkun suihinottoviestin asiakkaalleen. Haahaa, että osas olla hauskaa. Not. Leffan ainoa anti on charmantisti ikääntynyt Greg Kinnear, jossa ehkä tossa iässä alkaa olla aavistus sitä jotain. Ainakin ne lasit päässä. (SJP taas on ikääntynyt vähemmän mairittelevasti, luuta ja nahkaa koko nainen ja kokonaisvaltaisen beige + ne maaaailman raastavimmat Carrie-maneerit, yöks.) Yksi tähti *. (Ja toi tulee Gregille.)

Ton Change-Up:in valkkasin siihen "silmät pysyy melkein auki, ei niin nuukaa jos vähän lupsuu" -hetkeen, johon ei mitään liian tasokasta kannata tuhlata. Palveli siinä ihan tosi jees, ei mitään erikoista, mut kyllähän sitä Ryania ihan ilokseen kattelee. Liian kiiltokuvapoju mun makuun, mutta oli sillä pari hyvää hetkeä. En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään tollasista roolit vaihtuu -jutuista, kai niistä on niin helppo repiä kiusallisia tilanteita ja väärinkäsityksiä tai sitten palvelee jotain mun kaipuuta vaihtaa roolia. ;D Kaksi tähteä **. (Pitkälti siks, että jos toi edellinen leffa sai yhden, niin oli tää ainakin tuplasti parempi.)

Friends with benefits oli just sellanen kuin kuvittelinkin eli hyvää perushuttua vaikken liiemmälti kemiaa pääparin välillä havainnutkaan. Oli sitä kuitenkin enemmän kuin tismalleen vastaavassa leffassa Ashtonin ja Natalien välillä, heillä sitä ei tuntunut olevan ollenkaan. Muutenkin parempi kuin toi identtinen kaksosensa, Mila Kunis oli rooliinsa oikein passeli ja miksei se Justinkin vaikka totaalisen seksitön mun mielestä onkin. Kaks ja puol tähteä **½. (Puolikas maailman sympaattisimmalle Justinin iskälle.)

Sitten tuleekin tiukka matsi, tää One Day tulee kolmanneks pitkälti siksi, että katsoin sen aiemmin ja muistan sen tokaks tulevan tätä paremmin. Tykkään Anne Hathawaysta kovasti ja hää oli tässäkin hyvä. Jim Sturgess myös, mutta eipä heidän välillään juuri säkenöinyt eli alun "olemme vain platonisia ystäviä" -tilanne oli muita viritelmiä uskottavampi. Kiva idea kuitenkin, yhdessä kohtaa paruin silmät päästäni, Rafe Spallilla jäätävin tukka ja mitä hurmaavin hymy + iki-ihana Ken Stott = kolme tähteä ja plussa ***+.

Kakkoseksi kiilasi Country Strong, joka olikin todellinen yllättäjä. Vuokrasin sen vähän pitkin hampain, kun se Ärrän anti ei tosiaan oo loputtoman monipuolinen, mutta toi olikin oikeinkin katsottava. Tykkään Gwynethistä toisinaan (Sliding Doors on ihana ja hää siinä myös) ja tässä hää oli oikeinkin inhimillinen ja raastava kaikessa inhimillisyydessään. Molemmat miekkoset, Tim McGraw ja Garret Hedlund oli mulle ihan harmaata aluetta, mut olivat tossa ihan hitsin hyviä. Eikä se Gossip Girlin pahis (? en seuraa ko. sarjaa) Leighton Meesterkään huono ollut. En oo mikään country-fani (kokemukset ko. genrestä melkoisen nolla), mutta tossa oli kyllä ne musakohtaukset tehty hyvin. Oikein jees ja taas sai pikkasen itkeä tihrustaa. Kolme ja puol tähteä ***½ ja papukaijamerkki mustalle hepalle.

Ykkönen siis oli Love and other drugs, mikä sinällään ei yllättänyt, koska oon nähnyt ton ennenkin. (Mulle siis ei oo mikään ongelma katsoa leffoja / lukea kirjoja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.) Sillon ekalla kerralla yllätyin tosi paljon, kun kuvittelin ton olevan ihan totaalihömppä, mutta oli siinä vähän vakavampaakin virettä = taas sai porata ja ihan kunnolla. Anne Hathaway vaan on mun suosikki ja Gyllenhaal yllätti positiivisesti. Laatuhömppää pienellä twistillä, suosittelen! Neljä ja puol tähteä ****½.


Ja kun eka oli levittänyt persustaan vuorokauden verran sohvalla oli hyvä suunnata Fontanan brunssille maksimoimaan maksimointi. No, korkkasin mä sentään tänään pyöräkaudenkin eli huomenna persus on paitsi entistä leveempi, niin myös kipee...

Hömpänpömpän ohella oon tiiviisti seurannut aivan ihaninta tositv:tä, kiitos vielä Tiinalle linkkivinkistä. :)


HUOM: Tähtiasteikko hömppäkategoriassa, ei mennä missään ihan Oscar-asteikolla. ;)

Photo April / Sunset


Tää lasku on nähty aiemminkin, mutta on sen verran komee, että laitetaan uusiksi. Kuva viime syksyltä Tallinasta, jossa pääsimme ihailemaan näitä sävyjä hotellin kattoterassilta.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Photo April / How you feel today


Ihan hyvä fiilis juu, kiitos kysymästä. Eilen kävin työkamun kanssa hiukan shoppailemassa ja syömässä ja sen jälkeen vielä hain pari leffaa lähiÄrrältä. Yks filkka vielä jäljellä, sen pariin siis.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Simppelisti ääntä kohti

Oijoi, teinpäs mä äsken hyvää ruokaa. Nyt onkin niin ähky ettei meinaa ajatus kulkea, mutta koitan saada tältä ruokakoomaltani naputeltua koordinaatit tännekin.

Edelleen kokkailen mökillä (okei, missä vaan) teemalla mitä simppelimpi, sen parempi ja tän päiväinen ape oli mitä simppelein. Kaikessa yksinkertaisuudessaan paistelin noi Kariniemen kanat pannulla ja laitoin sitten uunivuokaan, päälle tota Creme Bonjourin sipulimössöä (mikä vaan maku käy), hiukan mustapippuria ja Santa Marian Roasted garlic & pepper -myllystä pari kierrosta, ohut kerros juustoraastetta, sen päälle viikonlopun maissilastujen jämät pienenä silppuna ja vielä ohut kerros juustoraastetta. Uuniin pariin sataan kunnes juusto saanut hiukan väriä. Kaveriksi kävi oikeinkin hyvin Pirkan perunagratiini, jonka pyhä kolminaisuus (pakastimesta pellille ja pöytään) toimii mökkioloissa vallan mainiosti. Kylkeen vielä hyvää salaattia ja peruunagratiinien viekkuun pellille leipää paahtumaan, niin hyvä kombo on valmis.



Photo April / Younger you


Tää nykyinen muhkeus selkeesti selittyy sillä, että oon jotenkin koittanut kompensoida tota jättimäistä päätä.

Hajunsyöjää, täyttä sotaa ja yks zombie

Heh. Näytin tänään siskolle yhden erityisen onnistuneen kuvan YP:stä, kun se osui silmään konetta availlessani. Ko. kuva oli tallennettu mun työpöydälle, kun perjantaina päiviteltiin YP:n profiilia LinkedIniin ja kuva jäi sitten siihen. Mulla on normaalisti työpöydän taustana kuva Denis Learystä (niin kuuma!) ja sisko totes, että ai sä oot vaihtanut kuvaa. Ymmm. Tosiaan joo laitoin YP:n kuvan tohon taustalle ja tuijottelen sitä alvariinsa. :D Jep jep. Huutonaurua.

Toisen kerran hiukan huvitti, kun meinasin epähuomiossa putsata rillit vessanpuhdistusaineella. Molemmissa puteleissa turkoosia nestettä ja hengailivat vierekkäin siivouskaapissa, niin ihan meinasin pruutata sitä veskikamaa ikkunanpesunesteen sijaan. Ois voinut se hajunsyöjäominaisuus tulla tarpeeseen, jos vaikka on noussut pissi päähän.

Päivä sujui muutenkin hilpeissä merkeissä - vielä jaksaa naurattaa, kun huomenna ei tarvi herätä töihin... Naapurinrouva kävi kahvilla ja oli kiva tavata häntä ihan kunnolla. Oon aina ollut jossain muualla kun ovat olleet kylässä enkä oo jotenkaan jaksanut vääntäytyä mukaan, jos on tullut kutsua heillepäin. Oon niin epäsosiaalinen täällä mökillä enkä haluais muuta kuin hengailla tukka pystyssä ja virttyneissä verkkareissa oman väen kesken. Mut nyt oli kyllä kerrassaan kiva turista ja nauttia siskon loihtimista herkuista.

Nyt oon vaan öhissyt tässä sängyllä viimiset pari tuntia kupu täynnä ja ylihyvästä kirjasta haaveillen. Toi Dennis Lehanen Täyttä sotaa minkä just lopetin oli ihan ok, mutta nyt kaipais sellasta ihan sai-raan hyvää, jota ei malta laskea käsistään. Sellasen, joka veis niin hyvin mukanaan, etten koko ajan muiluttais kielellä tiettyä kohtaa ikenestä ja pohtis onkohan mun alaviisurit puhkeemassa...

Ehkä tarkistan kirjatarjonnan, käyn pesemässä hampaat ja kaivaudun vällyjen väliin. Kauniita unia ja piiiiitkääää huomista vapaata (jos se siis toivottavasti on vapaa sullakin)!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Photo April / Inside your wallet


Lompakosta löytyy lukemattomien kanta-asiakaskorttien, kuittien, laastarin, käyntikorttien, hakaneulan, henkkarien, elinluovutustestamentin ja bonuskorttien lisäksi myös avain.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Photo April / Shadow

Mauttoman tuuhee

Huh. Rankkaa tää lomailu. Oli ihan mahtavin ilta Ystävistä parhaimman kanssa ja nyt odottelen, että sisko tulee rääppimään tiramisun jämät ja sit suunnataan mökille. Autuus.

- Eiks nää uudet kynnet oo kivan hillityt?

- On ne kyl aika pitkät.
- No joojoo, en oo jaksanut viilata, mut eiks oo ihan tyylikkäät.
- On ne kyl aika pitkät.
- No nyt ne on vähän päässy pitkiks, mut eiks oo kivan luonnolliset muuten?
- On ne kyl aika pitkät.



Ystävistä parhain siis saapui ilokseni eilen ja parannettiin taas maailmaa oikein huolella. Niin intensiivisesti, että piti vielä siirtyä lähiräkälään, kun loppu juomat kesken. :D Mulla vipatti menojalka siihen malliin, että hetken jo mietin suuntaanko ihan keskustaan asti, kun sieltä lähijuottolasta suureksi yllätykseksi bongatut kamut suuntas kapikselle, mut luojan kiitos joku pieni järjen hiven oli siinä vaiheessa vielä tallella. Olin suunnattoman helpottunut aamulla, olo ois ollut huomattavasti huterampi, jos ois vielä jatkanut iltaa jossain luolassa. 

Loistava pastaohje Stockan Premiere-kuvastosta.

Tehtiin (YP tykkää käyttää me-muotoa, vaikka tosi asiassa mulla oli vain raastamis- ja pilkkomisvastuu) ihan jumalaisen hyvää rapupastaa. Ohje oli Stockan Premiere-kuvastosta, tuolla Stockan sivuilla ei näköjään vielä pääse sitä uusinta selailemaan, mutta ehkä tosta kuvasta saa jotain tolkkua, jos klikkaa isommaks...? Ohje oli vallan simppeli, kastikkeeseen tuli sitruunan kuorta ja mehua (ohjeen mukaan kahden sitruunan kuoret ja mehu, mut ykskin ois varmaan piisannut) ja mascarponea. Kaveriks tuorepastaa, basilikaa ja jättikatkanpyrstöjä ja salaatti romainesta, avokadosta ja sitruunalla maustetusta avokadoöljystä. Toimi.


Jälkkäriks herkuteltiin tiramisulla, laitan ohjeen heti kun saan aikaseks sen naputella. Oli kyllä ihan huippukiva ilta, vaiks taisin taas päätyä loppuyöstä tirauttamaan kyyneleen tai kaks (muistaakseni oikeesti vetistelin ihan suht hillitysti, enkä tällä kertaa ottanut mitään litroittain suolavettä ja räkää -kohtausta) mun loputtoman Tku/Hki-ristiriidan tiimoilta. Vähänkään tunteellisemmassa tilassa liikutun nykyään aina siitä, että Turussa mua ei pidättele kuin perhe ja niin haluaisin Helsinkiin. Normaalisti pystyn aika hyvin olemaan ajattelematta tota, mutta aina Hkissä tai YP:tä treffatessa toi todellakin nostaa päätään ja saa mut hinkumaan sinne ihan hirveesti. En vaan millään haluais enää olla eri kaupungissa kuin perhe, me kun ei tästä kukaan enää nuorruta ja muutaman vuoden useamman sadan kilsan päässä asuneena nautin nyt siitä, että kylään pääsee tarvittaessa vaikka vartissa. 
 


Tuntuu vaan, että täällä Turussa etsiskelen sitä elämää vielä viidentoista vuoden päästä ja Helsinki siintää haaveissa paratiisina, jossa ura urkenee ja päivät on nykyistä mielekkäämpiä. No, ehkä mä kipuilen tässä vielä sen viistoista vuotta ja muutan sitten Hkiin ja totean, että pikkasen oli epärealistiset odotukset... :D

YP was here.
Ei, YP:lle ei tullut Toppiksen Tenojen tarve, vaan hää kippas valkkarinsa johonkin muualle kuin kitusiinsa. Itse olin osuttanut viinit ilmeisen hyvin kurkusta alas, kun en a) ollut tosta moksiskaan ja b) kuvan otettuani sitä mieltä, että se oli ihan tarkka. :D No, nou worries, ei siitä jäänyt mitään jälkeä.

Tjoo, kai mun täytyy valua suihkuun ja sitten vähän iskeä kamaa kassiin etten oo ihan vaiheessa kun sisko kurvaa paikalle. Pitää vielä kastella rehutkin, nyt täytyy heitä vaalia, kun YP erehtyi eilen kehasemaan pariakin kasvia. Oon huomannut (tästä on useamman vuoden empiirinen tutkimustyö takana), että aina kun joku kehuu jotain mun kasvia, niin hää päättää sanoa sopimuksen irti ja kuolee muutaman viikon sisään. Ihan sama homma, jos joku kehuu mua, niin kämmään välittömästi sen jälkeen. Esim. jos pelataan siskon kanssa sulkkista ja hää kehasee mun lyöntiä, niin seuraavat seittemäntoista menee tasan tarkkaan ohi, pallo puuhun (mökillä) tai multa lentää maila kädestä. YP kyllä yritti paikata sitä kehua toteemalla, että ko. rehu on suorastaan mauttoman tuuhee, mut pelkäänpä, että se oli sen kasvin menoa...

Jeps, mutta nyt eka kastelemaan itseä ja sit kasveja, ihanaa lauantain jatkoa!

Edit: Eihän tosta ohjeesta mitään selvää saa. XD

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Photo April / Lunch


Tänään tuli lounasteltua hieman aamiaishenkisesti, kun vähän unohtui toi aamupala ja just nyt ei tehnyt mitään "oikeeta ruokaa" mieli. Illalla olis listalla rapupastaa á la Ystävistä parhain ja tiramisua á la allekirjoittanut, joten nyt ei parane tankata liikaa. :)


torstai 5. huhtikuuta 2012

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Luottohelyt ja -möttönen

Huomisen kun vielä rutistaa, niin sitten saa neljä päivää lököillä hyvällä omatunnolla. Siis siinä tapauksessa, että huomenna rutistaa kunnolla. Ollut kyllä melkonen viikko, mutta kai tästä ehkäkentiesmahdollisesti hengissä selvitään, sormet ristiin ja peukut pystyyn...



Eilen vietin laatuaikaa äipän ja iskän kanssa ja se oli ihanan terapeuttista ja rentouttavaa melkoisen intensiivisen työpäivän päätteeks. Oli niin auvoa vaan olla kotikotona ja nauttia Rainbown seitileikkeitä ja sympatiaa. Parasta. ♥ Illalla sain kyydin kotiin ja puhelin alkoi puolivälissä pirisemään takapenkillä. Arvasin, että se oli äippä ja mietin mitäköhän multa oli unohtunut... Tajusin heti kotona, että kas vaan sormukset, kello ja rannerengas jäi sinne, kun ennen ruoanlaittoa ulkoistin ne käsistä pöydänkulmalle. Käytän aina noita samoja (käsi)koruja ja oon melko ehdollistunut niihin eli olo on todella alaston ilman niitä. (Siis ihmisten ilmoilla, kotona otan heti kaikki korut pois korviksia ja kaulakorua myöden. Ja miks mä kerron tätä näin yksityiskohtaisesti? Tai ollenkaan?) Isukki tarjoutui tekemään uuden reissun, mutta kielsin ettei tuu ihan turhaa ajoa ja päätin sinnitellä. (Okei, koska mä nyt näköjään jaan to-del-la yksityiskohtaisesti mun pakkomielteeni tunnesiteeni näihin helyihin, niin kerrottakoon, että kerran tajusin opiskelupaikkakunnaltani Turkuun suunnatessani, että voi pee, korut jäi kotiin. Mietin jo hetken, että jäänkö suosiolla pois ja lähden Turkuun vasta seuraavana päivänä vai sinnittelenkö viikon ilman koruja. Sinnittelin sitten ja ostin sillä viikolla varmaan kolme sormusta ja muitakin halpiskoruja Henkasta tms. Seppälästä, mut mikään ei korvannut noita just oikeita. Ja tän mun blogin nimi siis oli...) No, päätin siis sinnitellä ja aloin tyhjentää kauppakasseja, kun isukki soitti vartin päästä ja pyysi tulemaan toisen vartin päästä alaovelle. Vähänks hää oli ihku, kun ihan vartavasten lähti tuomaan rinsessan helyjä. ♥ (Sillä, että hällä on kaks viikkoo vanha auto allansa ei varmaan ollut mitään tekemistä ton innokkuuden kanssa. ;D)


Tänään oli vakaa aikomus tehdä yhtä sun toista, mutta jotenkin vaan päädyin muhimaan tässä koneella ja kokkaamaan yhtä sun toista ja sen jälkeen ahmimaan yhtä sun toista, aika paljon sitä toista. Se toinen nimittäin oli kovasti kehuttu Aamiaismöttönen, joka osoittautui todella täyttäväksi. Ja todella hyväksi!

Oon tehnyt noita joskus aikaisemminkin, mutta sillon mulla ilmeisesti oli suhteissa jotain häikkää (ylläri) tai jtn, kun maistuivat vaan hämmentävästi munakkaalta ja jäivät ihan totaalisesti paperisiin muffinssivuokiin kiinni. Nyt iskin ne silikonivuokaan, josta irtosivat ihan loistavasti. Toki unohdin voidella ton vuoan, mutta ei se sitten onneks haitannut ollenkaan. Olin melko uskollinen tolle alkuperäiselle ohjeelle, mutta laitoin vain kolme munaa ja hiukan varioin täytteitä. Seuraavalla setillä tuli toooooosiiiiiii hyviä:

Möttöset mun makuun

3 munaa
loraus kermaa
juustoraastetta
ruokalusikallinen soijajauhoja
paprikaa
kesäkurpitsaa
salamia
mustapippuria
viherpippuria
roasted garlic & pepper (Santa Marian mylly)

Kaikki vaan sekaisin, vuokiin ja uuniin pariinsataan kunnes saa väriä. Saa olla aika tankeroa se "taikina" eli reilusti sitä juustoa. Suosittelen lämpimästi tota silikonivuokaa, siinä ammoisessa versiossa ne paperiset lörpähteli ja se setti tosiaan takertui niihin kuin tauti. Täytteitähän tossa voi varioida loputtomiin, seuraavaks vois kokeilla jotain feta-pesto-aurinkokuivattu tomaatti -henkistä hässäkkää. Kannattaa myös antaa vetäytyä rauhassa, lienee parhaimmillaan huomenna. Tosta satsista tuli yks vuoallinen (12 kpl) ja ovat varsin tuhtia kamaa - oon illan mittaan syönyt kolme ja nyt ihan ähkyssä.


Joo, hää ei oo kauheen valokuvauksellinen, mut sitäkin herkumpi. Mulla on kova luotto, että häästä tulee mun eväspelastus että voi vetää hätävälipalana muutakin kuin rahkaa tai pussipuuroa. Mun aamut on niin kaoottisia, etten oikein ehdi sen ihmeempiä väsäillä, joten olis erinomaisen ideaalia, jos ois moinen möttönen minkä napata ylityöevääks tai kahvitauon piristykseks jääkaapista tai pakkasesta. Aika luotto sen möttösen lisäksi meitsiin, tää nyt siis edellyttäis, että saisin tehtailluks näitä toistekin ja että en mähkis kaikkea jo kotona, vaan jotain säästyis evääkskin... Hmmm...


Photo April / Someone who makes you happy


No eihän tota lasipossua voi katsoa ilman että olosta tulee happy. Possusta taas tulee mieleen sisko, jolta possu on saatu ja sisko taas always makes me happy. ♥

Photo April / Mail

Noni, mähän yritin heti tyriä tän, kun nukahdin eilen sohvalle ennen kuin ehdin tyrkkäämään tän esille. Höh.



Suurin osa mainospostista kulkee suorin tein tohon roskiskoppaan. En kuitenkaan pysty laittamaan oveen sitä "Ei mainoksia." -ilmoitusta, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus tulis jotain oikeesti mielenkiintoista mainospostia. Ehkä. Joskus.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Jälkiviisaus on iloinen asia

Tiedätkö sen tunteen, kun tajuat kämmänneesi ja oikein mahasta kouraisee ja tekee mieli ensin hengitellä paperipussiin ja vetää sitten pussi päähän ja ripotella tuhkaa päälle. Verraton fiilis ja tänään vallan vallitseva. Päivä oli muutenkin kaikin puolin peestä ja olin jotenkin pinna ihan hiton kireellä. Yhdessä vaiheessa oikeen paukasin nyrkin pöytään (kollegat oli jo poistuneet paikalta), kun pänni niin pirusti. No, se oli vielä ihan hyvä tunne, sillä se vaihtui pikaisesti kammotukseen, kun tajusin että yks homma ei mennyt ihan putkeen. Kaikista ärsyttävintä tossa jutussa on se, että se olisi ollut ihan ehkäistävissä ja homman pissiminen vain ja ainoastaan allekirjoittaneen ja väärän priorisoinnin ansiota. On kyllä kerrassaan korvaamaton se tunne, kun tajuaa että tän niin ois voinut tehdä toisin ja voi kun pääsisin viime viikkoon takaisin ja hoitaisin tän homman alta pois. Voi kun, voi vitsi ja niinpä. Argh.

No, ensi yö meneekin varmaan sitä jossitellessa, ei taida kauheesti tulla uni silmään kun jännitän mitä huominen tuo tullessaan. Ärsyttää ihan pirusti ja itseinhon määrä on suuri. Ei siis oo mistään elämän ja kuoleman kysymyksistä kyse, mutta yhden homman ois voinut hoitaa huomattavasti aikaisemmin ja nyt sen paikkailu tulee olemaan, hmmmm, mielenkiintoista. Siis sillä oletuksella, että on paikattavissa.

Nyt oon niin väsynyt etten jaksa enää olla järin teppeissäni, mutta töistä tullessa olin niin raivona itselleni, että puhkuttuani hetken himpessä päätin painella salille pahinta angstia purkamaan. No, häivyin sen verran vauhdikkaasti, että hississä tajusin, että eihän ne avaimet tulleet mukaan. Siis kotiavaimet. Bring it on.

Onneksi omaan maailman ihanimman, kultaisimman ja avuliaimman siskon, joka ensin oli noutanut mut töistä ihan vaan helpottaakseen mun eloa (oloa ei siinä vaiheessa voinut helpottaa) ja joka onneksi oli porukoilla siinä vaiheessa kun soittelin vara-avaimen perään. Hää sen sitten kiikutti salille ja pääsin purkamaan paineita. Ois ollut joku nyrkkeilysäkki tarpeen, mutta kyllä siinä crossarillakin sai aika hyvin pahimpia höyryjä päästeltyä. Harmi vaan, että itse ongelma ei ratkennut, mutta jotain kivaa piti toki säästää tulevaksi yöksi. ;/

Huh. Sainpas tän ulos systeemistäni. Nyt vaan sitten jookos kaikki pidätte peukkuja, että a) en ihan koko yötä murehtis tota ja b) saan jotenkin tilanteen seivattua huomenna tai c) jos en, niin ettei tulis ihan hirveesti pataan. Kiitos kaunis.

Kohtalotoveri täältä.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Photo April / Colour


Päivän väri on (valitettavasti) lumenvalkea. Tsiisös mikä takatalvi, en kyllä tykkää yhtään. :(

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Aamukampani hajasijoitetut piikit

Tää vaihtunut kuu selkeesti tekee mulle ihan ihmeitä, kun mulla on näköjään jatkuvasti asiaa. Tai no, tiedä sitten miten paljon asiaa, mut tulipahan tarve taas tarttua näppikseen. Ollut kyllä kovasti kiva viikonloppu vaiks en mitään sen ihmeempää tehnytkään. Ollut jotenkin ihana löllötellä ja surffailla täällä ja vähän ulkoilla ja pikkasen lukea ja syödä paljon ja hiukan pyykätä ja juoruta melkoisesti puhelimessa. Lööv. ♥ 


Kerrankin en oo ihan ranteet auki vaiks onkin sunnuntai, kummasti lämmittää noi kaks tulevaa nelipäivästä viikkoa. Saan vielä Ystävistä parhaimman ilokseni perjantaina ja lauantaina suunnataan kolmeksi päiväksi mökille, niin ei voi kyllä valittaa. :) Päätin tänä vuonna hiukan palastella talvilomani ja luvassa on noita vajaita viikkoja enemmänkin. Yhden päivän pidän vappuaattona ja toisen helatorstaita seuraavana perjantaina, niin siinä tulee kivasti pari pidempää viikonloppua (ja lyhyempää työviikkoa!!!), loput kolme päivää pidän toukokuussa, kun suunnataan pieneen reissuun YP:n kanssa. Caaaan't wait! Sit onkin jo kesä ja voi alkaa odottelemaan sitä kesälomaansa. :)


Tällä hetkellä ei ees ahdista se, että yks meidän tiimistä (meitä on neljä) on seuraavat kaks viikkoo lomalla ja hään hommat sitten meillä muilla ihmeteltävänä. Nimenomaan ihmeteltävänä, sillä hällä tuppaa olemaan hiukan jännempiä ratkaisuja ja osa hommista on usein hiukan jäänyt ajatuksen tasolle. No, onneks näin lomien yhteydessä väki on pääsääntöisesti vallan lupsakalla päällä eli toivottavasti kunnialla selvitään vaiks muutaman kevätjuhlaliikkeen joutuiskin suorittamaan. Ja muutenkin ihan luksusta, että yhden hommat jakaantuu kolmelle, oon turhan usein ollut siinä tilanteessa, että kolmen hommat jakaantuu yhdelle, kun pari on lomalla ja yks ex tempore kipeenä tms...


Oon jostain löytänyt viime viikkoina sisäisen kahvisiepponi uudelleen. Mulla jäi enin kahvinjuonti silloin ammoin tupakan (siinä vaan on niin match made in heaven - kahvi & tupakka) myötä, enkä oo yleensä juonut kahvia kuin seurassa. Kahvilassa yleensä otan laten, ja työsumppia oon vältellyt jo pitkään. Paitsi viimeaikoina. En tiedä mistä se mun kahvinlipitys töissä alkoi, mutta nyt hörpin monta (kylläkin vajaata) mukillista päivässä ja tänään koettiin se ihme, että ihan itsekseni ja ihan vaan itselleni keittelin kahvia näin kotioloissa. Perin poikkeuksellista. En edelleenkään oo mitenkään loputtoman tohkeissani kahvin mausta, mut joku mukillisen mentävä kolo ilmeisesti on nykyrutiineissa, kun sitä täytyy hörppiä. Täytyy kyllä harkita keittimen päivitystä uuteen jos tästä oikein tapa tulee, toi mun opiskelijakämppään aikoinaan hankittu Gigantin halvin malli ei taida oikeen katu-uskottavaa litkua keitellä.


Nii. Mähän sitten olin suihkussa ovikellon soidessa eli ilmeisesti sillon olis joku ollut tulossa virpomaan... Päivällä olin parisen tuntia veke eikä sen jälkeen oo ollut pikkuisia noitia tyrkyllä. Onneks olin tosiaan varannut noita suklaamunia... Onneks nyt ei oo ollenkaan huono olo... Tää on niin tätä, jos varaan virpomispalkkaa niin täällä ei käy ketään / missaan virpojat, mutta jos päätän että en hanki mitään, kun viime vuonnakin ne tuli mähkittyä itse, niin eikös sitä vaahtosammuttimen kokoista väkeä oo oven takana jonoksi asti. Ei voi voittaa.

Vähemmän keväinen pääsiäisfiilis kylläkin tällä hetkellä, ainakin Turkuun tuli takatalvi ja moista ollut vissiin vallalla muuallakin. Onneks just laitettiin isukin kanssa mun pyörä kuntoon, että pääsen korkkaamaan pyöräkauden illalla. Don't think so:



Sulasulasula! Tahtoo kipeyttää persiinsä niin ettei taas hetkeen haaveile pyöräilystä!
   



Kuva päivässä,

kaksi parhaassa tai luultavasti käytännössä ehkäkentiesmahdollisesti kuva joka kolmas päivä... Pölläsin Tiinan blogista huhtikuun kuvahaasteen, koska se vaikutti vallan mainiolta ja Tiinan toteuttamaa maaliskuun haastetta on ollut kiva seurata. En tiedä josko rikoin jotain protokollaa eli oiskohan pitänyt vaan odotella, että joku mut tohon haastaa, mutten viitsinyt ottaa riskiä ettei näin käy ja olin vallan oma-aloitteinen. Shoot me.

Huhtikuun kuvahaaste on siis seuraavanlainen:


Mullahan siis ei sitten todellakaan oo mitään provehkeitä käytössä eli huhtikuun kuvat tulee pitkälti räpsittyä ihan kännyllä. Mut ei anneta sen haitata, vaan annetaan lapsen leikkiä eli tässä eka, ollos hyvä:

Your reflection.
Meet me & kattila. Ja HUOM! Toi kuva venyttää, kynnet on taas viilaamatta, mutta ei ne ihan noin kotkankynnet vielä oo... :D
 
 

Seriously?

AaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaRrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrGggggggggggggggggggggggggggggggggggHhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh!
Ette tiedäkään mihin ääneen heräsin tänään klo 9:36. No ihan vaan siihen jytinään ja jumputukseen, kun joku armas naapuri siellä tamppas mattoja. Siis mitä #¤#"&((%/(|)!!!!??? Kuka järjen valo tamppaa mattoja SUNNUNTAIAAMUNA, ja vielä PALMUSUNNUNTAIkin kaikeksi hyväksi. Argh, hrgh ja nrhg, hyvä ettei ohimosuoni ratkennut moisesta idiotismista. 

Unelmanaapuri täältä.

Jos nyt en itsekään ihan kädet ristissä istu koko sunnuntaita, niin en tasan tee mitään kodinhoidollista ennen puoltapäivää ja iltapäivänkin askareet koitan pitää minimivolyymissa. No, onneks toi naapurin kepara on ottanut siitä lähtien melko kroonista raivaria (tais silläkin palaa kiinni siihen tamppaukseen), niin ei joutunut se tamppaaja yksinään olemaan meluvastuussa. Toi naapurin jälkikasvu muuten viilentää aika nopeesti pahinta vauvakuumetta, miten voi toisella olla 24/7 joku ongelma??? Sellasta kauheeta raivoitkua, kiukuttelua ja meuhkaamista, onneks oon suurimman osan viikonlopuista mökillä.




Tjoo, tänks että sain pahimmat raivot purettua, nyt kohti keittiötä, jos vaikka tulis aamupalan myötä parempi mieli... Parempaa sunnuntain jatkoa sulle JA MULLE! Mä en jaksanut kehitellä mitään aprillijäynää, mutta yhdellä kamulla näytti olevan Facessa statuksena "kihloissa". Oli siitä muutama tykännyt ja pari äimistellyt, mutta veikkaan kyllä että kyse on aprilliläpästä, hää ei ihan heti taida niiden miljoonien nettideittiensä kanssa sitoutua. Mut joo, multa ei siis luvassa källiä, vaiks hetkeks jo mietin, että ilmoitan lopettavani tän blogin, mut sit ajattelin kuin nöyrää ilmottaa seuraavana päivänä, et eiku aprillia, jos siihen ilmoitukseen ei ees olis kukaan reagoinut... :D