Nrgh

Voi kooman määrää. Ziisös mikä päivä, ei pitäis vanhan enää moisesti juhlia, kun toipuminen vie kaks päivää. Äärettömän tehoton päivä töissä, täytyy sit huomenna koittaa paiskia kahden päivän edestä. Ilta ei ollut päivää pirteempi eli sippasin sohvalle ja heräilin tästä puol kympiltä - jeppajee... :/ Nytpä sitten onkin rytmi vielä hitusen enemmän pielessä eli eipä väsytä vielä ollenkaan. Surffailin tossa kyyläilemässä mitä muille kuuluu ja bongasin Annin blogista yhden kyselyn. Toi vaikuttaa siinä määrin lavealta, että sitä naputellessa luulis unen alkavan maistua - ainakin sit viimeistään lukijoille... ;D

1. Millaisen rekisterinumeron tahtoisit autoosi?
-Kuski sais päättää.

2. kUINKA USEIN SINULLA UNOHTUU CAPSLOCK VAHINGOSSA PÄÄLLE?
- EiHÄN se NyT sillEEn.

3. Mitä kasvia voisit alkaa viljelemään?
- Varmaan vaikka mitä, myös lopputulos vois olla vaikka mitä.

4. Oletko koskaan harkinnut siirtyväsi kokonaan syömään luomua?
- Ilmeisesti en, kun ei soita kelloja. Luomu on jees, mutta hinnat huimaa päätä.

5. Uskotko, että tosirakkauden voi löytää netistä?
-Kyllä.

6. Miksi olet sitä mieltä, mitä vastasit kysymykseen nro. 5?
-Esimerkkejä löytyy lähipiiristä useampi.

7. Mikä olisi ihanin perintö mitä voisit saada vanhemmiltasi?
- Eiköhän sitä parhautta ole se yhdessä vietetty aika eli sanotaan että muistot.

8. Syötkö aina lautasen tyhjäksi?
- Jep, ja sen kyllä huomaa.

9. Oletko nirso?
- En mielestäni. Puhutaanko siis vielä ruoasta? Jos, niin aurajuustoa lukuunottamatta kaikki valitettavasti käy...

10. Mikä oli suosikki kouluaineesi ala-asteella?
- Ilmeisen suurta tunteen paloa tuntenut ko. ainetta kohtaan, kun ei ihan ykkösellä kirkastunut. Enkku? Kuvis? Äikkä?

11. Uskotko ilmaisuun "friends forever"?
- Jåå, riippuuu toki ystävästä.

12. Laulatko saunassa?
- En.

13. Mikä on mielestäsi kaunein kukka maailmassa?
- Ehkä kauneinkin (mun rajallisen kukkatuntemuksen valossa), mutta ainakin (mun rajallisen kukkatuntemuksen valossa) tuoksultaan huumaavin on jasmiini.

14. Mikä on pissis?
- Jotain mitä mä en ole.

15. Pystytkö sanomaan jollekulle kasvotusten "minä rakastan sinua" tarkoittamatta sitä?
- Näin ei ole tullut tehtyä, eikä toivottavasti tulekaan. Tuskin. (Oon tosin turhan diplomaattinen ihminen, kattoos ny mihin sitä vielä joutuu...)

16. Oletko koskaan ollut sairaalassa?
- Jep.

17. Perinteiset tulitikut vai stenkku?
-Ei sen väliä, kumpienkin kanssa oon käsi.

18. Katso suoraan ylöspäin. Mitä näet?
-Katon ja jonkin sortin sauman.

19. Mikä sairaus ei haittaisi normaalia elämääsi?
- Ööö, varmaan monenkin kanssa voisi elää jos olisi asenne kohillaan?

20. Mikä sairaus haittaisi normaalia elämääsi?
- Monikin.

21. Kuinka monta televisiosarjaa voit tunnustaa seuraavasi?
- Tällä hetkellä paria jos satun olemaan oikeaan aikaan telkun ääressä.

22. Sinua miellyttävä luku 3-10 välillä?
-7.

23. Mikä on paras mainos, jonka muistat?
- Tää ei oo varsinaisesti mikään tuotemainos, mut kau-heen kiva ja etenkin ton Emiliana Torrinin ihanan biisin takia. Ja sit on tietty Mäkkärin "Syökää kanaa" -possu. <3

24. Oletko koskaan laihduttanut?
- Juu, mut se "Oletko koskaan laihtunut?" onkin sitten ihan toinen juttu.

25. Mikäli vastasit edelliseen kysymykseen kyllä, kuvaile ensimmäistä laihdutuskuuriasi. Jos vastasit ei, voisitko harkita.
- Ensimmäisenä päivänä hirvee spiritti, efortti ja sportti päällä ja sit seuraavana totaalinen romahdus.

26. Oletko unikeko?
-KYLLÄ.

27. Mistä asioista uneksit mielelläsi?
- Siitä elämästä.

28. Miten vietät lauantaisi?
- Riippuu lauantaista.

29. Miten vietät sunnuntaisi?
- Riippuu sunnuntaista ja sitä edeltäneestä lauantaista.

30. Muistathan luvun jonka valitsit kysymyksessä 22? Kerro luvun mukainen määrä positiivisia asioita itsestäsi.
- Krääh, pitikin valita seiska... No, ainakin haluaisin kuvitella olevani huumorintajuinen, ystävällinen, luotettava, avulias, tunnollinen, kunnollinen ja mukava. Jos sit teen sen deitti-ilmoituksen tässä samalla...

31. Kerro saman luvun osoittama määrä negatiivisia asioita itsestäsi.
- Krääh, vaan seiska... Saamaton, epävarma, stressaava, epävarma, itsepäinen, ennakkoluuloinen ja EPÄVARMA.

32. Luetko romaaneja?
- Juu.

33. Viihdytkö paljon yksin?
- Juu, niin kauan kuin yksinolo on omaehtoista.

34. Onko sinulla mitään mahdollisuutta seota lopullisesti päästäsi?
- Eiköhän, mut en oo erityisemmin ajatellut yrittää.

35. Millainen on kaunis maisema?
- Voi olla monenkinlainen, riippuu tilanteesta ja fiiliksestä. Mökkimaisema toimii useimmiten.

36. Pitäisikö vankilatuomioita kiristää Suomessa?
- Todellakin pitäisi.

- 37. Onko sinua koskaan seurattu/varjostettu/vakoiltu?
- Jos, niin on ollut hyvä väijy ja jäänyt multa huomaamatta. Suuresti kyllä epäilen jottako ketään olis kiinnostanut...

38. Mistä uskoisit suomen sanan "ahmatin" tulleen?
- Joku on bongannut allekirjoittaneen buffassa.

39. Oletko koskaan harrastanut piratismia?
- Oon varmaan joskus 90-luvulla saanut jotain vähemmän laillisia Tallinnan cd-tuliaisia.

40. Mitä mieltä olet tonttien ostamisesta Kuusta?
- Vois vaikka sen saman rahan pistää hyväntekeväisyyteen jos noin taskussa polttelee.

41. Oletko harmissasi siitä, ettei Pluto ole enää planeetta?
- Wot? Musta aukko sivistyksessäni ja näköjään vaikuttanut päivittäiseen elämääni SUURESTI.

42. Mikä on hulluin tekosi, jonka olet tehnyt?
- Oon siinä määrin kontrollifriikki että mitään järin hulvatonta ei ole tainnut tullut tehtyä. Viihteellä tullut joitakin kuningasideoita, mut ei semmosia lasketa.

43. Mikä on hulluin teko, jonka voisit tehdä?
- Ks. aiempi.

44. Miten suhtaudut opiskelijoihin?
- Mistä näitä kysymyksiä tulee...? Kateellisesti, voi kun itsekin vielä sais olla huoleton opiskelija.

45. Miten suhtaudut eläkeläisiin?
- Omia vanhempia kohtaan rakastavasti, vähemmän rakkaita kohtaan kuten ihmisiin muutenkin eli ihan hyvästi.

46. Mikä olisi mielestäsi paras tapa viettää eläkepäiviään?
- Ansaitusta vapaasta nauttien.

47. Kuinka monta huonetta on talossa, jossa asut?
- Omassa käytössä kaks huonetta + keittiö, kylppäri, eteinen ja parveke. Tää on kerrostalo eli kokonaisuudessaan huoneita kyllä piisaa.

48. Millainen olisi unelmatalosi?
- Vaikka millanen.

49. Mihin maahan olisit valmis matkustamaan lyhyelläkin varoitusajalla?
- Pitkälti kaikki käy, kauhee matkakuume!

50. Perustelut edelliseen vastaukseen?
- Se kuume.

51. Millainen sää oon mielestäsi aivan ihana?

- Kuulaan kirpeän aurinkoinen syyspäivä.

52. Sairastutko helposti flunssaan?
- En.

53. Miltä tietokoneesi työpöytä näyttää?
- Don't have such, tää majailee joko sohvapöydällä tai Ikean sylitason päällä.

54. Mainitse jokin mieltäsi askarruttava muotioikku.
- Onhan noita. Tästä buumista on jo tovi, mutta kerrassaan merkillistä mielestäni oli, kun yhtäkkiä turhan monilta näkyi stringien naru perspuolelta. Woooot? Ne on ALUSvaatteet, normivaatteiden ALLA... .. .

55. Oletko mielestäsi syntynyt oikeaan aikakauteen?
- Kait. Olen oman aikakauteni tuote?

56. Mikä on mielestäsi huvittavin urheilulaji katsoa?
-En käytä.

57. Oletko aktiivinen kuuntelija vai aktiivinen puhuja?
- Sekä että, riippuu tilanteesta.

58. Onko sateenkaaren päässä kultaa?
-No totta mooses.

59. Mikä on mielestäsi luonnonlaeista ihmeellisin?
- Ja luonnonlajeiksi luetaan...? Muailma on ihmeitä täys.

60. Mitkä ovat tällä hetkellä sinun kolme suosikkiväriäsi?
- Turkoosi, pinkki ja musta.

61. Kuinka monta kertaa sinulle täytyy sanoa ennen kuin uskot?
- Riippuu sanojasta ja asiayhteydestä.

62. Onko maidon juominen epätavallinen tapa?
- Ja miksihän se olisi?

63. Mitä "vapaus, veljeys ja tasa-arvo" merkitsevät sinulle?
- Juuri niitä.

64. Miltä näyttää unelmadrinkkisi?
- Mansikkamargaritalta.

65. Omistatko kesämökin?
- En, mutta onneksi perheestä löytyy.

66. Omistatko asuntovaunun tai -auton?
- Eip.

67. Kerro jotain suhteestasi alkoholiin.
- Sillon tällön meillä on viikonloppuisin pientä peliä, mutta seuraavat aamut on aina jotenkin nihkeitä.

68. Pelaatko uhkapelejä?
- Eip, en osaa.

69. Oletko koskaan voittanut mitään rahapeleissä?
- Kai jostain arvasta on joskus tullut joku femma.

70. Jos olisit pahis, mikä olisi valttikorttisi?
- Ässä. Hihassa.

71. Muuttaisitko tuhansien kilometrien päähän ystävistäsi vain ollaksesi rakkaasi kanssa?
- Kai sitten jos se olisi ainoa vaihtoehto. Kovin hevillä en kyllä perhettä ja ystäviä jättäisi.

72. Oletko kohdannut niin suurta rakkautta vielä?
- Noup.

73. Katso käsiäsi. Mitä näet?
- Sormet, viilauksen tarpeessa olevat kynnet.

74. Miltä puhelimesi näyttää?
- Tahmaiselta, pitäis vissiin hiukka pyyhkästä tota (kosketus)näyttöä.

75. Mikä on mielestäsi turhin urheilulaji?
- Ei kai mikään laji oo, jos se tuottaa harrastajalleen iloa?

76. Mikä on varhaisin muistosi?
- Tiedä sitten mikä näistä on varhaisin, mutta elävästi muistan, kun menin keinutuolilla ympäri ja piilouduin saunaan, kun pelkäsin hoitotädin suuttuvan (ei sit kyl suuttunut, kun vihdoin löysi mut lauteiden alta itkee tihrustamasta). Erityisen rakas muisto on, kun olin mummulla yötä ja selostin miten tää samainen hoitotäti juo lasista pikkurilli pystyssä ja sitä demonstroidessa kippasin mehut mun silkkipyjamalle (siis sille jotain liukasta tekokuitua olevalle vaaleensiniselle ihanuudelle). Mummu oli vaan, että nou hätä ja pyykkäs äkkii sen pyjaman. <3  Äidin kanssa sain aina kaupassa käydä etukäteen valkkaamassa purkan, joka sitten lunastettiin kassalla, joskus poikkeuksellisesti lakupiipun. Kerran olin taas käynyt valkkaamassa sen piipun jo etukäteen ja laittanut sen taskuun ja tyystin unohtanut sinne. No, enhän mä sitä siinä kassalla enää muistanut ja otin uuden. Kotona sitten tulikin kauhee hätä ja parku, kun huomasin, että piippuja olikin kaks. Äiti lohdutti että nou hätä, mut jatkossa täytyy olla tarkempi ja sit käytiin seuraavana päivänä ripittäytymässä kaupassa ja maksamassa se toinenkin piippu.  <3 Täytin vissiin neljä, kun isukki ei ollut vielä lomalla ja muu perhe oltiin mökillä. Hää lähti varta vasten etuajassa töistä mökille ehtiäkseen ajoissa onnittelemaan ja toi mulle sellasen kylvetettävän nuken. No, hää oli päivän etuajassa ja oli niiiin siistiä, kun sain yhden lahjan etukäteen. <3 Siskon kanssa vietettiin vuodenvaihdetta 1987 (uskoakseni, saattoi olla 1988) kaksin, kun porukat oli reissussa (sisko siis oli tuolloin jo täyspäinen, oon iltatähti) ja hää järkkäs vaikka mitä kivaa. Musta oli kaikkista siisteintä, kun ostettiin kaupasta kananugetteja, jotka oli jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Sippasin ennen raketteja. <3

77. Uskoisitko elämäsi olevan huomattavasti erilainen jos olisit syntynyt 6.6. klo 06?
- Riippuu mikä vuosi olisi ollut kyseessä.

78. Kuvittele täydelliset häät, jotka ovat sinun. Kesken kaiken hyvä ystäväsi päättääkin tehdä itsemurhan. Ajatuksiasi tilanteen ympäriltä?
- No nyt on kyllä niin käsittämättömän mauton kysymys, että oisin voinut jättää koko kyselyn tekemättä, jos olis tällä aloitettu.

79. Jos olisit todella, todella todella todella todella rikas, mitä ostaisit ensimmäisenä?
- Talon ja kaikkea ihanaa rakkaille.

80. Onko amerikkalaisuus liikaa rantautunut Suomeen?
- En omaa mielipidettä tähän.

81. Perustelusi edelliseen vastaukseen?
- En omaa perustelua tähän.

82. Oletko koskaan harrastanut teatteria?
- Jep.

83. Kenet tunnetun henkilön (elävä tai kuollut) haluaisit nähdä kasvotusten?
- Onhan näitä.

84. Mitä kaipaat elämääsi?
- No sitä elämää.

85. Mitä haluaisit pois elämästäsi?
- Tän sohvan. Tai itse sohvassa ei ole vikaa, mutta vietän sillä turhan paljon aikaa.

86. Mikä eläin saa sinut sanomaan "aww!"?
- Possut.

87. Maa, tuli, ilma vai vesi?
- Vesi.

88. Minkä taidon haluaisit oppia ennen kuolemaasi?
- Itsevarmuuden taidon.

89. Mitä taitoa et varmaankaan koskaan tule unohtamaan?
-Tätä menoa kun pää nollautuu, niin en lähde minkään taidon säilyvyyden puolesta vannomaan.

90. Miksi ihmisellä voi olla makeannälkä?
- Olennaisempi kysymys on miksi mulla on makeannälkä 24/7? Suolaisen myös. Ja rasvaisen.

91. Millainen on nykyinen elämäntilanteesi?
- Hyvä, itsessä kehitettävää, mutta peruspalikat kunnossa.

92. Mikä on yksi suosikkiartisteistasi?
- Nää tulee ja menee, melko kaikkiruokainen oon.

93. Mitä julkista kulkuneuvoa käytät eniten?
- Bussia.

94. Mikä on mielestäsi häiritsevintä käytöstä elokuvateatterissa?
- Karkkipussin rapistelu ja kuuluva supatus, edessä istuvan selkänojan potkiminen.

95. Mainitse jokin kappale, joka saa sinut itkemään.
- Näin ei oo vielä käynyt.

96. Miksi kyseisellä kappaleella on moinen vaikutus?
- -

97. Mikä on kuudes aistisi?
- Onko mulla sellaista? Yhden tietyn ihmisen todella satunnaisia yhteydenottoja oon välillä ennakoinut hämmentävän tarkasti, mutta tuskin tosta mitään ihan Manaajaa vielä saadaan aikaiseksi.

98. Popsitko minkään sortin pillereitä?
-Juu.

WTF???? Jos on pakko laittaa miljoona kysymystä (tää idea tuntui paljon kivammalta alussa, kuin puolivälissä), niin miks lopettaa ysikasiin? Missä on ysiysi ja sata???? Symmetrianhakuinen mieleni järkkyi juuri. :/

Ei kyllä väsytä vieläkään, mut ehkä nyt koitan muodon vuoks laittaa simmut kines, niin saa edes ne levätä.

Tiistaitsemppiä, jos joku vielä on noiden miljoonan kyssärin jälkeen messissä!

Sekavaa soppaa sattumilla

Tjooh... Jotenkin sitä on taas päädytty maanantaihin ja allekirjoittanut perinteisen pirteä... Olin viime viikon jotenkin totaalisen tööt enkä jaksanut iltaisin kuin käydä syynäämässä muiden kuulumisia, omat jäi pitkälti naputtelematta. Perjantaina kirjoittelin jotain, mutta se jäi hiukan vaiheeseen ja sitten olikin niin kiirus, etten saanut sitä ilmoille. Sunnuntaina aamuyöstä avauduin pippaloissa sattuneesta draamasta eli siitä, kun kävin hyvästelemässä yöpuulle vetäytyneen emäntämme ja löysin hänet makaamasta silmät auki ja mahalaukun sisältöä vierellään eikä hän reagoinut ravisteluun / puheeseen ollenkaan. No, tästä selvittiin säikähdyksellä ja kyseessä oli ilmeisesti jonkin sortin silmät auki sammuminen, mutta ko. tapaus kipusi ampaisi allekirjoittaneen "pahinta ikinä" tilaston kärkeen. Ikinä en ole niin paljon pelästynyt ja aiheesta naputeltu postauskin alkoi siinä määrin ahdistamaan, että nappasin sen äsken veke.  Nyt yritän vaan aktiivisesti unohtaa sen näyn ja sitä seuranneen paniikin, mutta muistaa jatkossa kuitenkin huomioida paremmin jos joku on heikommassa hapessa.

Heitän nyt ilmoille ton perjantaina aloitellun naputuksen, joka jäi sen ihmeemmin päättämättä ja jää nytkin. :)

Perjantai 26.8. ja kello tais käydä jotain yhtätoista

Jippajei, ihana päivä!!! Mut vähemmän ihana näppis: nyt on joku issue ja tää tulee jonkun neljä lyöntiä perässä. :/ Mun kymmensormijärjestelmähän siis on ihan aukoton (jeah... :D), mut ois se nyt kiva nähdä samoin tein mitä tänne naputtelee. Mut siis back to ihana päivä: Oottelin jo aamulla innolla töihin menoa (ISO ruksi tapettiin), sillä oli ihan huippukiva asiakas tulossa kylään. En kyllä ollenkaan suotta venaillut, oli ihan mahtia ja mulla jopa oli hetkellisesti sellanen olo, että tiedän mitä teen. Tai siis ainakin niin kauan oli, kun vaihdettiin kuulumisia. :) Sain tosta jotenkin ihan himmeesti virtaa, jonka sitten kylläkin onnistuin lamaamaan tässä sohvalla, mutta todettakoon siis, että tänään ilmeni ainakin hetkellinen virtapiikki, mikä on huomattavan poikkeuksellista muutaman viime viikon keskiarvoissa. Käyrää myös nosti Toppiksen mainio postaus meitsin lähetyksestä, odotan mielenkiinnolla dokumenttia bodien käyttöönotosta... .. . :D

Oon viettänyt illan melkoisen tiiviisti tässä sohvalla. Oon ollut koko viikon niin tööt, etten juuri oo jaksanut iltaisin konetta raotella. Nyt otinkin sitten kaiken takaisin ja nörtteilin oikein urakalla. Sain taas kauheen kämppäbuustin, kun keskiviikkona kävin sellaisella alueella, jossa ei juuri ole tullut liikuttua. Ihan mahtavaa seutua, tahtoo! Mulla ei oo ollut sen suurempaa hinkua keskustaan, mutta toi kieltämättä alkoi kutkuttaa. Toki mulla ei oo mitään asiaa sinne ennen lottovoittoa, mut saa kai sitä haaveilla? Noiden unelmien tiimoilta vietin taas useammankin tovin Oikotiellä ja Etuovella, mut so far siellä ei oo ollut kämppiä jaossa ilmaseks eli toistaseks punkkaan vielä täällä. 

Tässä kohtaa siis tapahtui jotain ja mitään muuta sanottavaa mulla ei ilmeisesti perjantailta ollutkaan...
  

Lauantai 27.8. 

Lauantai oli sitä apuaapua-episodia lukuunottamatta aivan mahtavan kiva. Päivällä näin yhtä kamua piiiiitkästä aikaa ja sain taas todeta, että vaikka yhteyttä ei järin tiiviisti pidetäkään, niin homma jatkuu tavatessa siitä mihin viimeksi jäätiin. Istuskeltiin jokirannassa nauttimassa kerrassaan ihanasta kesäsäästä ja käytiin vallan hurmaavassa Piccola Cantinassa herkuttelemassa kotitekoisella jätskillä. Toi on kuulemma vain kesäisin auki eli taas tätä perinteistä mun tuuria: kun löydät jonkun ihanan paikan, niin eiks sinne seuraavan kerran pääse ens kesänä... No, sentään sillon, yleensä onnistun löytämään jonkun kivan paikan siinä vaiheessa, kun se on menossa tyystin kiinni. :/

Illalla sitten suuntasin kamujen luo illanviettoon ja oli ihan huippua. Istuttiin koko ilta heitin terassilla, jonka olivat laittaneet tosi ihanaksi. Kelpas siinä apehtia toinen toistaan ihanampia herkkuja tunnelmallisesti tuikkujen, lyhtyjen ja roihujen valossa. <3 Oli mahtia nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä ja mukaan mahtui pari uuttakin tuttavuutta eli kombo oli ihan täydellinen.

Täytyy kiristää emännältä ton munakasrullan resepti, oli niiiiin herkkua.

Eilinen menikin sitten lauantaista toipuillessa, vie nykyään turhan pitkään toi palautuminen, sillä olo on edelleen melko hutera. Onneks sain taas mökiltä lähetyksen mustikoita eli painelen tästä herkuttelemaan niillä ja turkkilaisella ja sitten rakentelemaan tän viikon eväitä, joita vaan en näköjään pysty tekemään valmiiksi, kun se on aamukiireessä niin paljon kivampaa todeta, että eihän mulla oo täällä oikein mitään mistä väsäilis. :/ 

Toivottavasti muillakin on ollut huippukiva viikonvaihde, toivotaan että seuraava koittaa nopsaan, en yhtään jaksais orientoitua tähän työviikkoon. Räyh.

Väskä

Voi krääh. Niin haluaisin naputella teille yhdestä jos toisesta, mut oon niin totaalisen kuollutpoikkupuhkitattistöötkoomassa, ettei meinaa silmät pysyä auki. Oon ollut ihan simo-väsynyt pari viime viikkoa (hmmm, johan mä oon kolmatta viikkoa töissä loman jälkeen, onkohan tässä joku syy-yhteys...) ja nyt on pari viime päivää tuntunut siltä, että on joku nuha tms. iskemässä. Tänään haukottelin palaverissa siinä määrin, että työkamu tuli kiittelemään paltsun päätyttyä, että tartutin sen häneenkin. Nyt lurpsuu simmut niin alati, että pakko luovuttaa ja painella vaakatasoon. Siis ennen kymppiä!!! Ou mai gaad, mitä mun 02:00-06:00 -rytmille oikeen on tapahtunut??! Pitäkääs peukkuja, että pysyn terveenä, lauantaina ois eri kivaa menoa enkä millään haluais missata sitä.

Hali hali, pus pus, palataan (toivottavasti) paremmalla efortilla huomenna!!!

06:50

Oijoi. Onpas vaan ihanuutta kuunnella hyvää musaa kynttilänvalossa ja antaa raukeuden hiljaa hiipiä paikalle käsi kädessä pimeyden kanssa. Ulkona sininen hetki ja sisällä suloinen hämärä. <3

Eilen pisteli kyllä luonto komeintaan mökillä ja oli niin sääli suunnata sieltä kaupunkiin. Kerrassaan rakastan noita aurinkoisia päiviä, joissa on jo aimo annos syksyn kirpeyttä. Voi kun olis viikonloppuna hyvä ilma, olis tarkoitus viettää iltaa porukassa ja sään salliessa kamujen terassilla. Pitääköhän ottaa pitkikset ja villasukat, että tarkenee? :D

Tänään oli taas niin ihana aloittaa aamu äipän (juu, käytän vanhustyövoimaa) keräämillä mustikoilla, parhautta. (Ja ei, äiti ei ole vanhus, mutta 'aikuistyövoima' ei näyttänyt ollenkaan niin kivalta.) Se olikin se aamun ainoo positiivinen hetki, oli taas niin peruskaoottista, että ihme että pääsin töihin ees puol ysiks. Noi aamut niin ei oo mua varten. Jään aina vuodeks torkuttamaan tai parhaimmillaan painan torkunkin veke ja sit herään tunnin myöhässä (yleensä 06:50, se on ilmeisesti mun sisäisen kellon mielestä passeli hetki) ja valmiiks perketin pahalla päällä. Oli niin ihana pari viikkoa sitten, kun kävin aamulla lääkärissä ja just missasin bussin töihin, niin olin pakotettu käymään aamukahvilla. Oli jotain niin ihanaa aloitella aamu ihan rauhassa, hörppiä kahvia ja syödä karjalanpiirakkaa munavoilla ja selailla laiskasti iltapäivälehteä. Tahtoo tollasen aamun joka aamu! Onhan meillä joo liukuva työaika, mut ehkä ne ei ihan kauheen hyvällä kattois jos meitsi ilmaantuis aina vasta kympin jälkeen pelipaikalle. Hmmm, täytyy ehkä testata. :D

Sinällään kiva viikko, että edessä ei oo ihan hurjasti ohjelmaa. Mulla on jotenkin niin laiskanlötkee olo, että tekee vaan mieli hengailla täällä sohvannurkassa kynttilänvalossa. Ja toihan siis on ihan uutta... XD No, mut nyt tekee erityisesti mieli vaan käpertyä viltin alle ja nauttia alkavasta syksystä. Tänään siis vaan olla öllötin ja söin. En oikein jaksanut inspiroitua kaupassa, joten päivästä muodostui jämäpäivä. Lauantaisesta karppipizzasta jäi hiukan salamia ja juustoraastetta ja sitten huomasin yhden mozzarellan vetelevän vimosiaan vielä tällä viikolla. Kaikki sekaisin siis ja kruunuvihannespussi vuoan pohjalle, pieni loraus kermaa, mausteita + juustoraasteet päälle ja hyvää tuli:

Before

 

 

After

Hyvää oli ja ah niin simppeliä. Eilen testailin Toppiksen kehumaa pannuleipää ja hyväähän se oli. Simppeliä myös, ne on ilmeisesti ne mun peruspilarit. (Pakon sanelemaa, simppeli is all I can do...) Pannuleivän alkuperäinen ohje löytyy täältä, kannattaa kokeilla, paistettu juusto ei voi olla pahaa... :D

Jälkkäriksi massutin hämmentäviä laku/salmiakki namuja, joissa on vaan 8 g hiilaria / 100 g. Paitsi että tossa on minimaalisesti hiilaria, niin siinä on 6 g / 100 g protskua ja huikeat 64 g / 100 g ravintokuitua. Pussi on kooltaan 90 g, mutta se kyllä kestää (jopa mulla!!), sillä noi on jotenkin niin sitkeitä, että menee aina tovi, kun yhtä karkkia muljuttaa hampaista irti. Pussissa myös on maininta, että tuon ravintokuidun johdosta tuotetta tulee nauttia pieniä määriä kerrallaan - uskon, masussa on jo ton kolmasosa pussin jälkeen sellanen olo, että ravintokuitua on nautittu. Mut ihan ok noi on huomioiden vähähiilarisuuden ja korkean ravintokuidun. Kauheen monessa kaupassa toi ei oo silmiin osunut,  tai sitten mulla on vaan ollut silmää niille sokerisimmille tapauksille. Ton löysin Valintatalosta ja Stockallakin oon mielestäni moisia nähnyt. Ehkä.

Tjoo, oiskohan sitten syöty tarpeeks? Taidan heittäytyä henkilkohtaisen enkan pariin ja suunnata makkarin puolelle jo ennen yhtätoista. Painaa simmu siinä määrin, että on toimittava heti jos ei mieli herätä tästä sohvalta muutaman tunnin päästä käsi puutuneena ja niskat solmussa. Öitä! <3

R.I.P. Hämppy

Tersus mökiltä! Ihanaa syksyn tuntua, kynttiläsää. Napeista kaikuu Adele, ympärillä vastapestyt vuodevaatteet , yövoiteen tuoksu poskilla ja orastava raukeus luomilla. Toimii.

Käytiin tänään Ikeassa ja yllättävän hyvin homma pysyi kasassa. Lähdettiin toki taas sillä itsepetos on avain onneen -metodilla eli "eihän tässä mitään kassia tai kärryä tarvita, kun on vaan pari artikkelia" ja lopputuloksena siskolla hartiasärky vammasesta kantoasennosta ja mulla hy-vin hikinen käsivarsi, kun kainalossa kannetun läppäritason suojamuovi ei kauheesti hengitellyt paljasta ihoa vasten. Mut mahduttiin kuitenkin siihen keskikokoiseen siniseen kassiin eli mopo ei ees keulinut. :) Kävin tosiaan hakemassa läppärille sylitason myös tänne mökille. Kotona toi onkin jo ollut ihan korvaamaton, kyseessä siis Bräda, suosittelen! Sisko osti vähemmän pehmon version, Bräda näköjään toikin nimeltään ja ihan sairaan halpa! Hyvin kuulemma toimi eli suositellaan siis sitäkin. :)

Mitään kovin överiä ei siis tarttunut mukaan, vain pussillinen maailman parhaita pussinsulkijoita (okei, siskon mukaan Clas Ohlsonilla on vielä parempia, kun siinä pussissa on myös välikoko ison ja pienen lisäksi), noi on ihan huippuja! Lisäksi piti hankkia vähän kynttiläviritelmää tänne mökille, kun noi koristekivet rimmasi niin kivasti meitin pöytäliinaan. Helmalakanaakin olin vailla, mutta sellaista ei kuulemma heiltä löydy eli esittelen edelleen runkopatjan aistikasta kuviointia hieman liian lyhyen päiväpeiton alta. Jos joku muuten on uutta peittoa vailla, niin kannattaa hankkia Ikeasta! Olin about vuosi sitten Ystävistä parhaimmalla kylässä ja ihastelin, että hällä on uudet petivaatteet ja veikkasin, että ovat jotain luksusmatskua, kun olivat niin muhkeat ja mukavat. Eip, vaan Ikeasta parillakympillä. Meitsi tiätty heti seuraavalla viikolla Ikeaan ja sain omat peittoni 15 egellä (/kipale). Ihanan kuohkea untuvapeite, joista löytyy erilaisia "lämpövaihtoehtoja". Oon siinä määrin kuumaverinen, että otin sellaisen viileän peiton ja oon ollut siihen eri tyytyväinen pian vuoden verran. (Ainoo miinus on, että niissä on eka kauhee käry, on kuin jossain ladossa vetelis sikeitä. Ei lähtenyt vaikka pakkassäällä tuuletin, joko sitten vaan totuin siihen tai sitten se lauhtui muutaman viikon kuluessa.) Mut vallan varteenotettavat peittovalikoimat siis Ikeassa ja hyvän muotoutuvan tyynynkin oon sieltä löytänyt. 

Ei, tää ei ollut maksettu mainos. (Mut voin toki tästä jonkun rajattoman lahjakortin ottaa, jos nyt satut Ingvar Kamprad mun blogia lueskelemaan.)

Sit suunnattiinkin tänne mökille ja ilta menikin vaan hengaillessa ja apehtiessa. Lueskelin viimeisintä Me Naiset -lehteä (tosi ärsyy, kun toi ei taivu kuin jotenkin vammasesti ja pitää tolleen ylivirallisesti lisätä toi -lehti, mur) ja bongasin vähän turhan myöhään, että tänään tuli Kakkoselta Hitlerin viimevaiheisiin keskittyvä Perikato (Der Untergang, Downfall) . Itse oon ton nähnyt, mutta oisin mieluusti jakanut sen perheenkin kera. No, täytyy vuokrata ensi tilassa. Syynäilin ton joskus viime talvena ja olin lievästi ilmaistuna epäluuloinen ja itse asiassa pakotettu sen katsomaan (dvd oli pomolta lainassa eli Pomo: "Kiinnostaako pieni historiapläjäys?" Meitsi: "Joo, tottakai, täähän vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta..." NOOOOT!). Riipi ihan pirusti, että piti uhrata sunnuntaista pari tuntia moiseen, mutta eipä ollut ehtinyt pitkään filmi pyöriä, kun se jo tempaisi mukaansa. Lopussa (ylläri ylläri) jo porasinkin ihan täpöllä ja olo oli leffan päätyttyä kerrassaan vaikuttunut. Kannattaa katsoa, antaa melkoisen riipaisevan kuvan yhdestä maailmanhistorian häpeällisimmistä ja käsittämättömimmistä tapahtumista. Joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Voi myös syynästä ihan vaan Christian Berkelin takia, hää on aika nam. (Kuva täältä.)    

 

Aijuu, unohdin tyystin, että munhan piti jakaa äärimmäisen dramaattinen aamuni: Istuin kaikessa rauhassa koneen kera sohvalla minding my own business, kun yhtäkkiä paljasta käsivartta kutitti. Silmäsin laiskasti händyäni, kun ajattelin, että se on vaan joku irtohius tms. mikä siellä kutittaa, mut JUMALEISSON, käsivartta pitkin homppi sellanen yliällöttävä pitkäkoipinen hämyri. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖKS! Ja APUA! Pelkään hämyreitä yli kaiken ja se, että tiedän pelkoni olevan totaalisen naurettava, ei ollenkaan vähennä sitä. Sain ihan järkyttävän sätkyn ja hyvä ettei kone lentänyt päreiksi lattialle, kun tempasin valonnopeudella pystyyn ja sheikkasin käsiä kuin jossain sähköshokissa. No, shokissa olinkin, että silleen ehkä ihan osuvasti ilmaistu. Onnistuin hävittämään sen hämpin ton pystyyn ponkaisun aikana ja sittenpä alkoikin uusi ilo sen hämyn paikallistamisessa. No, todettakoon vain, että hämppi ei enää ole keskuudessamme (ja vähältä piti etten itsekin poistunut vehreemmille nurmille, kun sain ihan tolkuttoman sätkyn hämpin ottaessa kontaktia + sen metsätyskin nosti pulssia ihan kohtalaisesti), enkä oo ollenkaan ylpeä tosta viattoman öttiäisen listimisestä, mutta mun kämppään ei mahdu mun lisäks yhtään hämppiä. Rauhanomaisesti en olis saanut häntä ohjattua ulos, koska se välittömästi päälle pärähtävä pelkotila ja eloonjäämisvaisto pakottaa tarttumaan järeimpiin mahdollisiin aseisiin, tässä tapauksessa rikkaimuriin ja partsiläpsyyn (käytin jälkimmäistä, koska en halunnut ottaa riskiä, että hämppi jää kitumaan rikkaimurin säiliöön). Pystyin korjaamaan hämpin maalliset jäänteet lattiasta vasta parin tunnin päästä ja sitä puistatusten, kontrolloimattomien kramppien ja vilunväreiden määrää, vaikka oli melko selvää että se märkä läntti ei enää käy päälle. Auttaiskohan hypnoosi? Tai sit vaan täytyy tosiaan hankkia se mies, mullahan on sille jo vaikka mitä käyttöä: a) ohjais mut makkarin puolelle viettämään yöni sen sijaan, että tuhisen sohvalla niskat solmussa, b) varmistais (ainakin alun vieraskoreuden aikaan) etten kehtaa päästää kämppää ihan lääväksi c) huolehtis, etten pelkästään muhi sohvalla tai sit muhis siellä mun kanssa ja d) pelastais mut hämpeiltä. Tossahan on jo ihan parisuhteen palikat kasassa. Oiskohan Chrisu vapaa?

Tjaa, pitäisköhän sitä sit lopetella tää äärimmäisen henkevä horina ja kellahtaa tästä äärimmäisen ergonomisesta risti-istunnasta suosiolla kyljelleen. Pitäkää peukkuja, että se hämppi ei vainoa mua unissa, nyt ainakin oon koko ajan tuntevinani jonkun kipsuttavan millon sääressä ja millon selässä ja millon missäkin - joko se on sen haamu tai sit mulla on oikeesti joku pitkäkoipinen kaveri. Gulps.

Hyvää, pahaa... saisko ens viikolla rahaa?

Siis apua mikä Bloggerivierotus mulla on ollut päällä. :( Tää viikko on ollut melkoisen työpainoitteinen ja keskiviikkona ja torstaina töissä vierähti sellaset rapiat 12 tuntia. En sitten oikein enää jaksanut tänne surffailla, mieli olis tehnyt mutta yritin kerrankin olla inan aikuinen (tälleen kolmikymppisenä, gaah-gaah, pitää jo vähän ottaa vastuuta ja muistaa kauneusunet) ja yökukkumisen sijaan suunnata suht ajoissa sänkyyn. Oon jumantsui nukkunut koko viikon makkarissa ja siis SÄNGYSSÄ, en tässä sohvalla. Oh my. Mut tästä kiitoksena kaks ihmistä on tällä viikolla todennut mun näyttävän todella väsyneeltä. Ja niin mä kyllä näytänkin. Kaikki rusketus on hiipunut tähän mun peruskellertävään (joo, voihan sitä oliivi-ihokskin kutsua, mut kyl se vaan on ihan vaan kellertävä) sävyyn eli näytän väsyneeltä JA maksatautiselta. Nice. Noi mun silmäpussit ei jotenkin oo ollenkaan tykänneet huomioida tätä normaalin elon metsästystä, tuntuu että mitä enemmän (siis jopa kuuden tunnin unia arkena!) nukun, niin sitä suuremmat on pussit. Ehkä täytyy vaan siirtyä takasin tähän sohvalle... :D

Lämpenin Janellelle enemmänkin ja tilasin hänet CDON:ista ihka omaksi ja nyt oon popitellut bussimatkat ihan fiiliksissä. <3 Jostain niitä fiiliksiä on täytynyt repiä, kun työ on aika hyvin niellyt kaikki positiivisemmat olotilat. Tai no, toi oli ehkä turhan jyrkästi sanottu, mahtui sinne töihin hyviäkin hetkiä, oli vaan taas turhan kokonaisvaltaista antautumista ja nyt olo melko antanut. Vähemmän saanut.

Mahtui viikkoon murhettakin, tai toi oli vasta pintaraapaisu, toivottavasti ei kauheeta kurjuutta edessä. Sain tietää, että eräs hyvä ystävä on vakavasti sairas ja leikkausta pukkaa parin viikon päästä. Uskon vahvasti, että hää selviää tosta voittajana, ja oon ennemminkin vihainen kuin surullinen - ottaa niin päähän, kun ystävälle on jo aiemmin lapattu peetä niskaan isommallakin lapiolla,  niin nyt sitten vielä tää. Pidin jo aiemmin ko. ystävää todella tärkeänä ja olen ilahtuneena nauttinut viime aikoina syventyneestä ystävyydestä, mutta vasta tän vakavamman uutisen myötä tajusin miten tärkeä hää mulle onkaan. <3 Toivotaan siis, että vaikka surua ja murhetta varmasti on luvassa, niin ettei se ihan kestämättömäksi ylly. Yritän vaan peilata ja miettiä mitä itse mahtaisin tuumia vastaavassa tilanteessa. Pelko on varmasti tunteista päällimmäisenä ja voi miten toivoisin, että voisin sen tunteen ottaa häneltä pois.

Jotta tää nyt ei ihan sisällölliseks menis, niin kerronpa tähän väliin, että tänään oli hurrrrrjan kiva ilta, kun kamut soitteli josko oon innokas piipahtamaan (kesän viimeisellä?) terassilla. Olin jo valmiiks keskustassa, joten siirryin sujuvasti työeleganssissa (ja väsyneen näköisenä) suoraan terdelle. Käytiin muutamassa paikassa, joista ehdottomasti ihanin oli E. Ekblom, jossa en ollut aiemmin käynyt. Niin hurmaava paikka ja tunnelmallinen terassi jokirannassa! Tuli taas hetkeksi sellanen olo, et ehkä tää Turku ei ookkaan ihan niin paha. Oli niin kiva istuskella siinä hämärtyvässä illassa vilttiin kääriytyneenä, siemailla pehmeää punkkua ja katsella ohikulkijoita. Autuutta. <3

Pitäis vaan useammin eksyä tonne jokirantaankin, on se vaan niin ihana paikka. Tosi kivasti oli väkeä liikenteessä, mut kuitenkin rauhallista. Olin vaan ite turhan hepposissa liikenteessä, kun en aamulla arvannut, että kotiinpaluu venahtaa. En ois millään halunnut luopua siitä viltistä ja bussikin meni toki nokan edestä eli sellasen parikyt minuttia sain torilla värjötellä ja nyt on vähemmän tulinen fiilis. Täytyy varmaan korkata teekausi ja keitellä vähän lämmikettä. Ja sit vois vaikka painua vällyjen alle, ehkä nyt sitten annan punkalle vielä yhden mahdollisuuden, mut huomenna saisin sitten jumantsui näyttää vähän pirteemmältä. Kiitos.

Voi höh. Ootin niiiiin innolla, että pääsen tänne avautumaan, mutta ei mulla nyt sitten näköjään mitään sen tähdellisempää sanottavaa ookaan. Yleensähän siis on. ;D Ehkä mä nyt sitten vaan armahdan tota kylmää nenänpäätä ja palelevia varpaita ja painun petiin teekupposen ja kirjan kera. Paremmalla puhdilla huomenna, seuraavaks raporttia mökiltä. Leppoisaa lauantaita!!

Huippua, uus lukija! Tervetuloa Vilukissa!! :)

Uutta, kiitos

Oooo. Kamu oli linkittänyt Lennyn Faceen ja tuli kauhee (ihana!) lukio-flashbackki!

Istuskeltiin lähikahvilassa pitkäks venähtäneellä hyppytunnilla (vai mahtoks se olla alkujaankaan mikään hypäri, ehkä kyseessä vaan oli joku ruotsintunti) ja mietittiin joskohan sitä jaksais seuraaville tunneille kammeta. Oi niitä aikoja, suurimmat huolet oli miten saa olemattomalla läsnäololla kurssit täyteen ja pitäiskö ottaa kahvia vai limppaa. Tahtoo olla taas 17-vee. Haluaisin ajatella, että tekisin monta asiaa toisin, mut tuskin ees tekisin - ei virheistä kannata oppia vielä ekalla kerralla... ;D

Oon jotenkin muutenkin hiihdellyt viime aikoina memory lanella, kai se on tää lähestyvä syksy, joka saa miettimään tulevien lisäks menneitä. Fiilistelinkin jossain aiemmassa postauksessa (tässä) miten ihanaa se eka vuosi uudella opiskelupaikkakunnalla olikaan. Niin tahtoisin noihin hetkiin takas, jösses miten fiiliksissä sitä jaksoikaan olla 24/7. (Tai ainakin aika on kullannut muistoja siinä määrin, että muistelen olleeni kauheessa hypessä vuorokauden ympäri.) Nyt kelpais taas pieni irtiotto, uus kaupunki ja uudet ihmiset. Ei sillä, että vanhoissa olis jotain vikaa, mutta mä nyt vaan haluan sitä jotain uutta. Mitä sais olla? Uutta, kiitos.

Pakko tosin tähän väliin vähän fiilistellä (monestikohan oon tässä postauksessa jo fiilistellyt...ootas... aijaa, tää on vasta toka fiilistely, nou hätä siis) vanhoja, kun olin jokunen tovi sitten niiiiiiiiin iloisen yllättynyt ja kovasti otettu ammoisista immeisistä. Tulin tossa jokunen viikko sitten naisen ikään (gaah-gaah-gaah) ja olin vallan liikuttunut, kun niin moni menneisyyden persoona huomioi tämän Facessa. Joojoo, mä ja mun puoltoistasataa ja rapiat lähintä ystävääni, hirvee vaiva heittää onnittelut jonkun seinälle, varsinaista sielunsisaruutta ja -veljeyttä. Tiedän kyllä, ettei niistä ehkä olis tarvinnut kyyneliin asti liikuttua (vetäsin sit heti kolmikymppisestä suoraan vaihdevuosiin ja pieniin hormonityrskyihin) ja suurin osa onnitteluista oli vaan luokkaa "Ai kato, tollakin on synttärit. Ai vast kolkyt, kylläpäs se näyttää vanhemmalta. Sääliks käy, täytyy nyt ees onnitella.", mut olin silti kovasti mielissäni, toki kaikista onnitteluista, mutta etenkin niistä, jotka tuli ihmisiltä vuosien takaa. <3 Niin paljon kuin Facea parjataankin, enkä itsekään sitä varauksettomasti kannata, mutta on se vaan ainakin allekirjoittaneen kohdalla fakta, että moneen kaveriin ei tulis pidettyä minkäänmoista yhteyttä ilman armasta Feissaria. Yhdenkin rakkaan ystävän kanssa ollaan elvytetty ystävyys pitkälti (tai siis mitä pitkälti, vain ja ainoastaan) tota kautta ja vaikkei järin usein nähdäkään, niin oon eri hyvin kärryillä heitin elosta kiitos Facen stålkkailumahdollisuuksien. Toki tossa on sekin puoli, että puhelimeen ei välttämättä tuu tartuttua, kun ne kaverin kuulumiset näkee statuksestakin, itse ainakin syyllistyn moiseen turhan usein. Ööööh, mistähän tää Face-palo tuli? En tiennytkään, että mulla on näin palavia mielipiteitä (tai ylipäätänsä mielipiteitä) ko. asian tiimoilta. No, tulipahan avauduttua. Tästäkin. :)

Muuta avauduttavaa mulla ei taida ollakaan. Viime yö tuli poikkeuksellisesti vietettyä sängyssä ja se oli niin piristävää vaihtelua, että taidan pyrkiä sinne tänäkin yönä. Vähän tuli tänään ulkoiltuakin, kun aamulla taas vilkuttelin bussin perävaloille ja päätinkin sitten käpsytellä osan matkaa ennen seuraavan vuoron tuloa. Töiden jälkeen käpystelin uudestaan ja tuli kyllä tarpeeseen pienet happihyppelyt vaiks olikin simonihkee ilma. Siinä se sit taiskin tää päivä olla paketissa (okei, olin mä siinä välissä kymmenen tuntia töissä ja paistelin sen jälkeen himpessä lättyjä, kun oli kerma menossa vanhaks) ja nyt vois suunnata kohti makkaria, kerrankin siinä vaiheessa kun orastavasti ramasee eikä sillon, kun on jo posottanut sohvalla neljä tuntia. Aijuu, eka täytyy tyhjentää kone, pitäkääs peukkuja, että kaikki on alkuperäisen värisiä, oikasin vähän ja pyykkäsin metodilla 'värillä ei väliä'...Ou well, pitää sitä eloonsa jostain jännitystä repiä. :)

Öhö. Linkitinkin tohon näköjään jonkun kielikurssiversion. No, toivottavasti siinä ei oo mitään rivouksia vaan ihan vaan ne sanat. XD

PMS

On tää kyllä niin karmee oireyhtymä, en käsitä miten tähän ei oo jo keksitty hoitoa. Olo on ihan hirvee, kauhee elin otsassa, maha kramppaa ja päätä särkee. Pienikin vastoinkäyminen (esim. että joku ei ykkösellä kuule mitä sanot, tai että huomiset lounaseväät ei valmistu itekseen) tuntuu ihan ylivoimaiselta. Yöunet tietää menettäneensä jo valmiiksi, luvassa on suurta tuskailua ja hikistä pyörimistä. Olo on ihan turvonnut ja tuskanhiki kohoaa otsalle vaikkei edes tee mitään. Siis taas niin kaikennielevä PMS, eiks tähän PostMökkiSyndroomaan todellakaan oon lääkettä??! Kotona ollut vasta reilun tunnin ja jo hirveet vieroitusoireet päällä. Todellisuuspakoinen lillunta on ohi ja huomenna täytyy taas laittaa kello käteen, kännyyn äänet ja suunnata töihin. Yöks.

Moottoritie oli vaaleanpunainen.

No jöö, eipä siitä sen enempää, ei se kitisemällä muuks muutu. Nyt koitan käydä vääntämässä ne eväät, kun ei se salaatti kerta ite pilkkonut itseään. Vois kerrankin pyrkiä vaakatasoon ennen puoltayötä, jos vaikka sais tätä rytmiä inan oikaistua. Mahd. leppoisaa alkavaa viikkoa itse kullekin, toivottavasti se on sitä mullekin...

Kaikki Flow:n kävijät tuntuvat ylistävän ko. neitoa, joten pitihän munkin tukkia tää aukko sivistyksessäni... Sujuvaa on, lisää: http://www.jmonae.com/album/the-archandroid-1/ . Bye, bye, bye, bye...
Don't you cry when I say goodbye...

Edit 15082011: Jotta ei jää epäselväksi, niin mun PMS oli tässä tapauksessa siis PostMökkiSyndrooma, hormonaalisesta avautumisesta ei (tällä kertaa) ollut kyse... :)

attuU

Ooooo, syksy on täällä!!!! Ihan jumalainen päivä, eka auvoista arskaa, mut kuitenkin pienellä kirpeydellä höystettynä ja nyt vallankin syksyinen sää. Love it. <3 Voi kun saatais nauttia kauniista syksystä ja voi kun mäkin jalkautuisin ulos asti nauttimaan siitä enkä vaan tiirailis sohvalta, että siellä taitaa olla ihan nättiä... Ens viikolla täytyy kyllä suorittaa joku puistopiipahdus tms., tältä viikolta ulkoilut totaalisen nolla, ihmekös jos oonkin ollut vähän unelias... Tarkoitus olis myös suoriutua salille ja aloittaa kaiken kaikkiaan uus ja nuhteeton elo - sen varjolla voikin taas nyt herkutella, kun maanantaina kaikki muuttuu. Jeah... 

Mut jos oikeesti ees vähän? Uus syksy ja uudet kujeet? Mulla on edelleen ihan järkyttävä kämppäkuume, tahdon jotain UUTTA! (Ei sen niin väliä mitä, kunhan on UUTTA...) Tulevina viikonloppuina on kaikenlaista kivaa tiedossa, mut voishan sitä kehitellä viikollekin jotain extraa. Se on vaan niin pelottavaa miten taas solahdin tohon arkimoodiin enkä saanut töiden jälkeen tehtyä juurikaan mitään (paitsi torstaina ylitöitä, väy). Tässä olis taas sen parisuhteen paikka, yhdessä sitä ehkä saisikin jotain aikaseks tai ainakaan ei nöhväis siellä sohvalla yksin. Oon niin hitsin huono saamaan mitään toimeksi ja ihan ylihuono lähtemään yksin minnekään. Sehän se mulla olikin tän blogin alkuajatuksena, että ylös sieltä sohvalta ja ihmisten ilmoille, mutta enpä juuri oo saanut itekseni aktivoiduttua. :( Mut jos nyt sitten elokuun puolivälin lupauksena (vrt. uuden vuoden lupaus) lupaan (yrittää!) kammeta itteni useammin sohvannurkasta ylös ja haistella syksyn tuulia. Tsemppipeukkuja tänne jookos... :)

Onkohan toi pääsisäänkäynti vai itäsiiven exitti?

Ei vaan, nyt taidan siirtyä keittiön puolelle kokkaamaan perheelle ilta-apetta. Testasin muuten sitä Perheleipureiden Karppista, mutta ei se kyllä ollut järin hääviä mun mielestä. Eilen tein lämpimiä voikkareita ja hyvin se toimi tuorejuuston, oliivirenkaiden, aurinkokuivatun tomaatin ja juustoraasteen alla, mutta siellä olis mennyt kengänpohjakin ihan täydestä. Tänään paahdoin sitä päivälliselle, mut sellaisenaan tuorejuuston kanssa se ei kyllä ollut mitään kovin maukasta. Ei nyt pahaakaan, mutta ei kyllä melkoisen tyyriin hintansa väärti. Ennemmin vedän kyllä vaikka mantelileipää ja totaaliseen leivänhimoon sitten sitä ehtaa itteään hiilareiden kera. Mut makuasia toki, voi jonkun mielestä olla ihan huippua! :) Hienoa kuitenkin, että vähähiilarisia vaihtoehtoja kehitellään ja on tarjolla, vielä kun niitä saisi normiversioiden hinnalla...

Mut juu, köökin puolelle siis, listalla (vaihteeks taas, ne vaan on mökkioloissa niin näppäriä) täytetyt paprikat ja ehkä hiukan makkaraa, kun joku söi eilen töissä lounaalla ja mun rupes tekee hirveesti mieli (nitraattia). Tjoo, tulikin kauhee nälkä, kohti jääkaappia siis! Leppoisaa lauantain jatkoa, kannattaa syynästä kympiltä YLE:ltä Kova laki Lontoo, se on hyvä!

Hopeinen kuu loi eilen järvelle siltaa.