Sivut

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mutkalla

Ette tiedäkään minkä parissa oon viettänyt tänään hyvän tovin... Päätin viettää oikein ihanaa laiskottelupäivää, nukuin pitkään ja lueskelin kirjaa (en enää pysy laskuissa kuinka mones osa Unni Lindellin Cato Isaksen -sarjassa) sängyssä. Siinä välissä vähän kokkailin ja juorusin puhelimessa, mutta sen jälkeen keskityin olennaiseen eli... tididii... katsomaan tutoriaaleja juutuubista. :D 

It's a girl curl!

Tavoitteena siis astetta kikkurampi kutri ja aseena suoristusrauta. (Joo, ei oo maailman loogisin yhdistelmä. :)) Oon maailman huonoin kaikkien hiusvempeleiden kanssa eli mun käsi/silmä/peili/kuuma rauta -koordinaatio ei oo nollassa vaan lähinnä miinuksella. Mut OMG, FTW ja EOU (EnOisUskonut): mulla on kikkurat! Just sellasta loivaa, rentoa lainetta mitä hainkin, sellanen harkitun (jeah right) huoleton lopputulos. Symmetrisiä en ois noista saanut vaiks oisin mitä tehnyt, mutta kaikin puolin parempi näin, kun ei näytä niin väsätyltä, enempi semmosta bed head -luokkaa.

Laskeva aurinko näköjään päätti, että mulla on juuresta harmaa, puolivälistä punanen tukka ja blondit latvat, mut käsittääkseni siis ei. :D
Pikkasen Niin maan perketisti pitää kyllä reenata, ihan toi ei vielä synny työaamuna. Tai toki, jos tähtään lounaalle. Vielä täytyy testata kestävyys, yleensä mulla ei pysy minkään sortin kikkarat kuin sekunnin, ainakaan jos ees harkitsen ulkoilmassa liikkumista (ei ees mitään varsinaista ulkoilua, vaan ihan riittää että pistää pään ovesta ulos). Taidankin tästä siis siirtyä pienelle lenkille, niin tulee testittyä toi säänkesto. 

Edelleen to-del-la jännät sävyt, hyppäs noi auringonlaskun värit näköjään suoraan meitsin moppiin.
Mut oli siis pakko tulla hehkuttamaan tännekin, kun suoriuduin moisesta suuremmitta vammoitta (ihan pikkasen vaan palo etusormi) ja kerrankin sain aikaseks suunnilleen sitä mitä pitikin. Aiemmissa yritelmissä ko. raudan kanssa on vaan mennyt hermot, sormet ja se vähänenkin kiilto tukasta.

Jeps, nyt siis ylös ulos ja lenkille, pitäkääs peukkuja, että kotiin palatessa on ees joku laine jäljellä.

Edit 01.04. 10:55 Niii, mullahan tosiaan oli sen eilisen lenkin jälkeen suunnilleen yks suortuva inan mutkalla ja muissa kikkurat kaukainen muisto vain. :( Mut en luovuta vielä! Nyt hassaan omaisuuden kaikkiin kiharatöhniin, -tahnoihin ja -suihkeisiin - vinkkejä otetaan vastaan! 

4 kommenttia:

  1. Meikä taas tekee sillä vekottimella sitä, mitä nimikin sanoo eli suoristaa. Bed head mulla on luonnostaan ja mitä kosteampaa ulkona on, sitä kiharampaan menee. Ongelmansa siis kullakin. Mut ihan kivasti onnistuit ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on mullakin silleen luonteikas kuontalo, että tohon ohimoille tulee sellaset kivat "tarhapöllöt", kun siitä kohtaa hiukset tuppaa taipumaan ulospäin. Ja kosteus vaikuttaa kahdella tavalla: jos tukassa on kikkuraa, niin siitä tulee välittömästi suora ja toisinpäin. :/ Silläpä pidänkin tän mopin pääsääntöisesti kiinni, saa sit ees jotenkin kontrolloitua... ;)

      Poista
  2. Voi apua, oon aina kuvitellut sut mustatukkaiseksi, en tiedä miksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, tälleen ne illuusiot romahtaa... :D Lohduttaako yhtään, jos kerron, että mulla oli monta vuotta musta tukka, öbaut vuodesta 2000 vuoteen 2003. :) Ja noilla kuvilla ei siis oo todellisen sävyn kanssa mitään tekemistä, oikeesti tukka mun mielestä on vaalean-/toffeen-/maitosuklaan ruskea, yritän vähän kasvatella omaa (maantienharmaata) esiin, niin koitan pitää ton muun sävymaailman melko hillittynä ettei olis kontrasti juureen niin kauhia.

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)