Öhöm... Mites hitsissä se on taas viikonloppu? Ei mitään käryä mihin toi viikko taas hujahti, vaiks joskus keskiviikon tienoilla olikin fiilis ettei tää (työ)viikko lopu ikuna. Nyt mökillä ja olo kerrassaan sees, näin zen en ookaan hetkeen ollut - mää ♥ mökki. Eilen tosin taas tuntui totaalisen ylivoimaiselta se töiden jälkeen ruokakaupan kautta mökille suuntaaminen, mut onneks mun ihanainen siskoni hemmotteli mua Kupittaan Cittarin salaatilla, niin pysyin yhteistyökykyisenä ja tajuissani tänne asti.
Toi business-zen on vielä saavuttamatta, ollut taas melkoista myllytystä, mut hiukan helpotti, kun oksensin työtilanteen mun esinaiselle - jaettu vastuu on puolitettu sellainen tai jtn. Pari yötä mennyt sen jälkeen töittä eli en oo paiskinut hommia myös unissani, ainakaan ihan kauheesti. Ja oli kyllä niin ihana herätä täällä mökillä (tosin ihan hirveeseen veskihätään, mikä tälleen ulkohuussillisessa residenssissä ei oo paras mahdollinen herätys, mut kuiteski), iiiiiiihan liian pitkä tauko oli tässä välissä.
No, mahtui viikkoon sentään jotain muutakin kuin sitä itteään, yks ilta näin pitkästä aikaa hyvää ystävää ja käytiin Rocassa apehtimassa. Pöperöt oli kaikin puolin jees, mutta erityisen mainitsemisen arvoista oli siellä tarjottu leipä. Se oli jotain rosmariinifocacciaa ja ihan älyttömän hyvää. Päällä vielä suolakiteitä ja kylkeen kun sipas ihan ehtaa voita, niin jo vaan kelpas. Jostain syystä en oo tonne osunut aiemmin ja myönnettäköön, että nytkin menin sinne pitkälti Cityshopparin kannustamana. Shopparilla sai kaks pääruokaa yhden hinnalla ja sehän meille passas. Annokset oli ilo silmälle ja vallan maistuviakin, mutteivät ehkä ihan lunastaneet miljöön ja tosiaan sen visuaalisen viehättävyyden aikaansaamia odotuksia. Laskun tullessa olin kieltämättä tyytyväinen, että pääruoan hinta puolittui, mun maissikana oli kyllä lähempänä sitä yhtätoista kuin kahtakymmentäkahta euroa. Mut tosi kiva miljöö ja eri herkkua leipää siis! :)
Mitäs sit muuta? Pari iltaa tais mennä töissä ja yks ilta yritin hiukan ulkoilla ja päädyin liukastelemaan jäisillä kaduilla. Ihan yliarvostettua joku hiekoittaminen, kauheen paljon siistimpää oli edetä noin kilometrin tuntivauhtia, jalat jännityksestä kipeinä ja selkä kaikesta nytkähtelystä nokkiinsa ottaneena... Oli niin virhe oikasta yhden omakotitaloalueen poikki, siellä kun hiekotus on asukkaiden vastuulla, niin ei ollut monikaan sitä velvollisuudekseen kokenut. Mur.
Mut pysyin silti pystyssä, tolle yhdelle tytsylle ei käynyt ihan yhtä hyvin. Niin feel for her, mä en saa korkkareilla kuin nilkkani hajalle. Mut way to go Suvi Koponen, to-del-la esimerkillisesti toimittu, hyvä Suvi, hyvä Suomi, hyvä me!
Nyt taidan painua laittelemaan perheelle apetta ja sen jälkeen käyn vihdoin kurkkaamassa mitä tänne kuuluu, kauhee uutispimento päällä. :/
Oikein oivaa lauantain jatkoa, olkoon se kaikin puolin zen!
PS Kuis siistii: Kaks uutta lukijaa! Ollos sydämellisesti tervetulleet Tahdon Kokoon ja (uus-vanha) Jenni! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)