Vulpes vulpes

Voi miten kovasti kiva päivä takana! Vietin siitä suuren osan vallan ihanan Hus Lindemanin terassilla ja täytyy todeta ettei paikkaa ole kehuttu ollenkaan suotta. Lounas oli todella monipuolinen ja laadukas, näistä tosin olisi riittänyt vain "kylmä pöytä". Vaihtoehdot olivat kylmä + lämmin 14 € ja pelkkä lämmin n. 8 €, olisi ollut ihan jees jos tarjolla olisi ollut myös "pelkkä kylmä", sillä hellepäivänä tuo lämmin ei juurikaan houkutellut todella runsaiden viileiden vaihtoehtojen jälkeen.

Ehkä loppui toi lautanen hiukan kesken...

Paikka oli todella viehättävä ja itse terassi ihan huippu. Inhoan sellaisia yli-täyteen ahdettuja terasseja, joissa saa vuoden suunnitella parasta reittiä ettei kippaa matkalla nurin kolmea pöytää. Tuolla oli riittävän väljää ja kuulumisia sai vaihtaa ilman, että naapuripöytäkin oli kärryillä viimeisimmistä käänteistä. Ohitse virtaava peenruskea joki toi oman lisänsä ja oli mukava huomata miten paljon rannalla riitti kävelijöitä hieman syrjäisemmästä sijainnista huolimatta. Pitäisi vaan itsekin aktivoitua taas hiukan tutkiskelemaan kulmia ihan ydinkeskustan (johon toi siis varmaankin luetaan, mulla ydinkeskusta = tori ja pari korttelia sen ympärillä) ulkopuolellakin. Hiukan (siis ihan vaan vähän, yhym) oon eksynyt tosta alkuperäisestä blogi-ajatuksesta eli alkujaan oli tarkoitus "suorittaa" hiukan enemmän eli aktiivisemmin etsiytyä sieltä sohvalta veke. En siis oo nyt hirveesti ehtinyt siellä muhia, mutta se ei ehkä niinkään oo ollut omaa ansiota vaan ennemminkin kiitos suotuisien olosuhteiden. No, jokikäpsyttelyä siis asialistalle ja lupaan suorittaa ton kuukauden sisään! (Kirjoitin eka, että vielä tän kuun puolella, mut se vetää kyllä turhan kiireeks + edellyttäis survomista keskellä DBTL:ää ja niin masokisti en sentään ole... ;D)

Kerrassaan kivan päivän päätteeksi suunnattiin siskon kanssa tänne mökille a.k.a. ihanteelliseen ilmanalaan. En nyt ehkä enää ala avautumaan siitä +30 sisälämpötilastani tai täytyy muuttaa nimi hiki-blogiks, mutta toteanpa vaan, että onpa vaan ihana naputella, kun olo ei oo tuskaisen nihkeä. Matkalla päästiin nauttimaan kerrassaan komeasta auringonlaskusta, joka nyt ei ihan niin näyttävästi välity noiden tuulilasin ötökkäraatojen läpi:

Dunno mikä toi punanen läntti on, hiljattain aterioinut hyttynen?

Laskevaa aurinkoa vaikuttavampi ilmestys oli keskellä tietä sompaileva kettupesue, jossa oli 4 tai 5 häntää. Olivat ihan sairaan söpöjä ja mä vaan vikisin ja hihkuin enkä tajunnut kaivaa kameraa (=puhelinta) esiin kuin vasta siskon hienovaraisesta ("Ota nyt kuva pässi!") vinkistä ja siinä vaiheessa, kun repolaiset oli jo pitkälti siirtyneet pusikon suojaan. Onneks sain kuitenkin ton mestariotoksen, millons siitä vuoden luontokuvasta kisataankaan?

Kettu. Siinä keskellä.

Nyt alkaa silmä lupsua ja yritän saavuttaa tajuttomuuden ennen vessahätää sillä en millään haluais lähtee suunnistamaan kohti huussia tonne säkkipimeään. Öinen luonto ei oo ollenkaan mun juttu eli vessareissu tarjoaa ihan turhan hyvät saumat totaaliseen vainoharhaan ja syke nousee kummasti. Pitäkääs siis peukkuja, että kroppa on myötämielinen ja taju lähtee ennen kuin se aikaisemmin litkitty Pommacci etenee lopulliseen määränpäähänsä.