Väsynyt, mutta vallan onnellinen

Puh! Jopas on kiva päivä takana! Työpäivä kului taas perushärdellissä, alkaa päivät loppua kesken lomakamman harvetessa - ei riitä tunnit kaikille niille rästihommille. :/ Sitä ihanampaa olikin unohtaa kaikki työjutut, kun näin piiiiitkästä aikaa yhtä kamua. Oli ihan huippua ja jauhettiin syntyjä syviä kevyet neljä tuntia. :D Oltiin taas Tomatessa (pääruoat heinäkuun ajan -40% - toimii) ja oli kiva privaattiterassi sisäpihalla, kun siellä ei ollut ketään muuta. Ihan mahtia välillä nähdä vähän "harvinaisempia" kamuja eli niitä, joita ei kohtaa ihan joka viikko. Sai taas jotenkin eri perspektiiviä omiinkin juttuihin ja naurettua tuli taas useammankin illan edestä. Kamu on muuttamassa Helsinkiin ja luulenpa, että saatan hänen vieraakseen joskus eksyä vaikkei tätä ennen juuri oo kahdestaan hengattu. On siis niitä kamuja, jotka on tuntenut monta vuotta, mutta joita yleensä on nähnyt jossain porukassa ja pippaloissa. Viime pippaloissa sovittiin että mennään sumpille ja tänään vihdoin saatiin kohtaaminen aikaseks kuukauden molemminpuolisen peruuttelun jälkeen. Oli tosi kiva huomata, että juttua todellakin piisas ja tuli tosi hyvä mieli. :) Ystävät on parhautta ja ihan mahtia saada kaverista ystävä isolla Y:llä monen vuoden jälkeen. <3

Sain tosta kohtaamisesta siinä määrin virtaa, että reippailin keskustasta kotiin perus-busseilun sijaan. Meitsin lukaali sijaitsee viitisen kilsan päässä eli tuli ihan kiva iltalenkki ja varsin kustannustehokasta, kun rimpauttelin Tampereella vaikuttavalle ystävälle eli tuli hoidettua kuulumiset siihenkin suuntaan. Jopas oon ollut tehokas. :) Vähän piti kyllä ottaa loppukiriä, kun olin litkinyt illan mittaan noin kaks litraa limua, kahvia ja vettä eli alkoi vimosella kolmanneksella olla hiukan asiaa saniteettitiloihin... Ex tempore -reippailuissa on omat riskinsä. :D

Mut eipä sit vissiin muuta, nyt meen hyvillä mielin nukkumaan ja toivon, että nukun hiukan viime yötä paremmin: näin jotain äärimmäisen sekavaa unta ja heräsin niin, että purin hampaita ihan täysillä yhteen. Sattu ihan simona leukaan ja pelkäsin jo hetken siinä pöpperössä, että on joku nivel sijoiltaan tai tohjona. En oo ikinä ollut mikään hampaiden kirskuttaja tms., mutta viime yönä häröilin unessa ilmeisen tunteella. Mut nyt nään ehkä vaan unta Toppiksen hienosta hymnistä, jossa allekirjoittaneen on SUURI kunnia olla mukana. Vähänkö oon otettu. <3