Aikapoimu

Tää ei oo ruokablogi, vaan näköjään syömisblogi... Alkaa muistuttaa niitä ala-asteen päiväkirjanpitoyritelmiä (mahtaakohan toi kaikki kuulua yhteen?): "Rakas päiväkirja, tänään meillä oli hernekeittoa ja...". No, syöminen kuitenkin näyttelee siinä määrin mittavaa roolia meikäläisen elossa, että kai siitä täytyy raportoida tännekin. En nyt välttämättä tästä kyseisestä jutusta muuten jauhais, mut testasin Toppahapan reseptivinkkiä ja lopputulos oli kerrassaan onnistunut:
 

Ei, se ei ole raakaa, salama vaan söi pinnasta kaiken värin.

Hyvää siis tuli ja tuunasin hommaa vielä hiukan. Alkuperäisen ohjeistuksen lisäksi nakkasin vuokaan myös kruunuvihannespakasteen ja Creme Bonjourin tomaatti-yrtti-mössön, jonka olin avannut jo pari päivää sitten (ja josta siis piti päästä eroon). Munia laitoin vaan viis, Toppiksen mukaan niitä olis tarvittu vähintään kuus, mutta sillä onkin joku munafetissi. :D Hyvää siis tuli, maustoin jauhelihan kurppalassesta jääneellä tacomausteella, musta- ja viherpippurilla ja Santa Marian Pasta Rossa -seoksella. Muna/raejuusto/Creme Bonjour -seoksen maustoin alkuperäisen ohjeen mukaisesti oreganolla. Normaalisti olisin heittänyt jauhelihan sekaan noin seitsemänsataa valkosipulinkynttä, mutta huomenna on hippalointia tiedossa, joten yritän minimoida hajuhaitat. Seuraavan kerran tätä tehdessäni taidan ripsasta päälle myös hiukan juustoraastetta, se ei ole koskaan ruokaa pahentanut. ;) Mutta iso tattis siis Toppikselle ohjeesta, kokeilkaas muutkin!

En oikeen tiedä mihin tää ilta taas hujahti, kotiuduin töistä vasta seiskalta ja suuntasin jätskin (hyi mua) kanssa partsille lukemaan yhden romskun (Joy Fielding 'Valheita ja kuiskauksia', ihan ok) loppuun. Oli niin ihanan lämmin ilta-auringossa, että jämähdin siihen totaalisesti ja tupsahdin todellisuuteen vasta vähän ennen ysiä. No, siinähän piti sitten pestä pyykkiä ja kokata ja vaikka ja mitä eli enhän mä taaskaan mitenkään suinkaan ollenkaan kyennyt salille. :/ Mur. Joskohan sitten aamulla onnistuis. Räyh.

Nyt pitäis vielä värjätä tää moppi juhlakuntoon ja hiukan sutia väriä pintaan sen partsilla hankitun lisäks. Onneks oon hyvissä ajoin liikenteessä, saan ehkä jopa aloitettua homman tän vuorokauden puolella... XD Oon jo pidemmän aikaa epäillyt, että mun vuorokaudessa on joku musta aukko, joka nielee päivittäin useamman tunnin. Jotkut kutsuu sitä saamattomuudeks, mut mun mielestä voitais puhua jostain aikapoimusta, kuulostaa kauheesti paljon kivammalta. :)

Oon muuten huomannut, että jotkut kivasti ja fiksusti tarkistaa bloggareilta onko ok, että linkittävät näitä omalle sivullensa esim. seurattuihin blogeihin tai viittaavat näihin omissa teksteissään. Mähän en moista etikettiä oo ollenkaan hokannut, vaan oon lätännyt tohon sivuun kaikkea mielestäni kivaa ja viittaan tekstissäni millon kehenkin. Sopii kertoa jos moinen ei oo ok, korjaan sitten tapani ja poistan ko. viittaukset. Pahoittelut, jos oon ollut turhan oma-aloitteinen tässä asiassa, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan parhaillaan kaivele nenästään hernemaissipaprikaa tän johdosta.

Tjoo, oliskohan se sit aika siirtyä tonne kylppärin puolelle... Ihan yliarvostettua toi hiusten värjääminen päiväsaikaan, se on paljon jännenpää vaihtaa väriä keinovalossa ja todeta lopullinen tulos vasta aamulla päivänvalossa. :D Pitäkääs peukkuja, että aamu ei valkene kauheen epätoivoisissa merkeissä. Ärsyy vaan, kun venahti toi värjäys näin pitkään (oon siis ollut värjäämässä jo useempana iltana, mut aina tullut jotain muuta mun ja kylppärin väliin), inhaa olla huomenna liikenteessä, kun koko pää haisee siltä väriltä. :/ No, toivotaan että lopputulos on sen arvoinen.

Mut juu ja räpätirää, nyt käyn nappaamassa mantelileivän pois uunista ja kiskasen kumikäsinettä käteen. Oikein kauniita unia ja ihan mahtavaa viikonloppua!!!