Sivut

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

In process

Mähän en siis tossa viimeviestissä määritellyt, että minä sunnuntaina palaan asiaan. Ei kai sen nyt niin nuukaa onko kyseessä seuraava sunnuntai 27.5. vai ihan pikkasen myöhemmin 10.6. Eik?


Oli oikeesti tosi liikkistä huomata, että oli kaivattu ja olin jumantsui saanut yhden lukijankin lisää (tervetuloa!) - mun pitäis varmaan useemminkin pitää tahatonta ja suunnittelematonta blogihiljaisuutta, kun saa moista aktiivisuutta aikaan. Joo, nimenomaan tahatonta, ei ollut missään nimessä tarkoitus näin mykistyä, mutten vaan muka jotenkaan ehtinyt koneelle aiemmin. Ei siis etteikö olis ollut hinkua, mutta koitin olla viksu ja jättää koneen avaamatta iltamyöhällä ja silmät ristissä. Hitsi kun tän kanssa vois naputella partsilla (häikäisee niin ettei voi), oisin voinut tällä viikolla päivittää vaikka kahdesti / päivä, siinä määrin tiiviisti oon muhinut siellä illat. Muuten en ookaan kauheesti ehtinyt kotoa muhia, eka olin tosiaan reissussa (, josta lisää myöhemmin), sitten viime viikonlopun opiskelukamuja moikkaamassa Keski-Suomessa ja tän viikonlopun toipumassa perjantain maailmanparannuksesta porukoiden hoteissa. Hmmm, sit olin taas äsken ehkä tovin partsilla. ;D


Töissä jatkuu sama meno ja oli aika pysähdyttävää todeta, että kun näkee vanhoja kamuja harvemmin kuin kerran vuodessa, niin silti mulla ei tunnu olevan vuodesta toiseen muuta kerrottavaa kuin että oon tosi väsynyt ja stressaantunut. Toi asiantila ei valitettavasti muutu kuin paikkaa vaihtamalla (working on it!), joten oon nyt yrittänyt panostaa töiden ulkopuolisen elon laadukkuuteen ja mielekkyyteen. Silläpä oonkin kehrännyt ilta-auringossa partsilla kuin laiskin mahdollinen kissa, lukenut romskua ja syönyt jätskiä. Hengaillut porukoilla, ulkoillut ja nukkunut ihan hitosti (koskee vain sitä nukkumista, ulkoilu ollut melko maltillista). Tästä syystä se tänne naputtelukin on valitettavasti jäänyt, kun oon suosiolla mennyt nukkumaan toooosiii aikaisin (tai käytännössä mennyt seiskalta hetkeksi tirsoille ja herännyt aamukolmelta). Jotenkin tuntuu siltä, että koska työ vaatii multa liikaa, niin nyt en sitten todellakaan vaadi itseltäni mitään sen ulkopuolella. Ei sillä, että tossa olisi mitään varsinaisen uutta, oon maailman mukavuudenhaluisin ja laiskin ihminen ihan 24/7, mut nyt ajattelin olla sitä ilman sitä ainaista huonoa omatuntoa.

Nyt vaan lasken päiviä lomaan (33) ja yritän jotenkin saada hommaa parempaan balanssiin. En vaan halua olla näin loputtoman uupunut ja ottaa oikeesti pattiin, että mun iho (=psori) on huonommassa kunnossa kuin ikinä kiitos kaiken stressailun ja jatkuvan väsymyksen aiheuttaman itseni laiminlyönnin. Kauheesti hotsittaa noi T-paitakelit, kun kyynärpäät on ihan ruvella. Not. Ja menee vaikeeks se loputon laiskottelu, kun lonkat on niin rikki, että sattuu maata kyljellään. Joo joo, tää ei oo kuolemaks (paitsi ehkä sosiaaliseks kuolemaks) ja ihmisillä on ihan hirveesti kauheesti paljon kamalampia sairauksia, tiedän kyllä. Nyt vaan alkaa mun itsesäälimittari vetää punaselle ja ruikutan nyt näköjään jo tästäkin tänne(kin). Jiihaa.


Käsi ylös, kellä siis oli ikävä? :D Hmmm, ehkä tää mun self healing process on still in process... No, toivotaan että onnistun jossain välissä tekemään muutakin kuin ruikuttamaan, mut nyt oli näköjään tarjolla tätä. Nyt vaadin itseltäni poikkeuksellisesti jotain ja otan imurin kauniiseen käteen ja sitten hemmottelen itteeni oikein urakalla ja käyn lukemassa kaikki blogit - ihan ikuisuus viime päivityksestä silläkin saralla! Mur.


Aijuu, osui tossa yks merkkipäiväkin matkan varrelle, mut meni jotenkin ihan ohi. :( Mut jei silti, ONNEA mun vuos ja risat vanhalle blogille! :)

9 kommenttia:

  1. Mä jo aattelin, että makaat keuhkokuumeessa sairaalassa tai jotain muuta yhtä kauheeta. Oon sun poissaolon aikana käynyt sydänvarkaissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhee! Juu, ei siis mitään sellasta, oon vaan jotenkin aina illalla tajunnut, että ei hitsi taaskaan tullut avattua konetta. Tai siis sillon aamuyöstä herätessäni tajunnut... ;D Jotenkin vaan vielä normaalia enemmän piipussa ja niin iso elin otsassa, ettei meinaa ovesta mahtua. Mut kyllä se tästä (huom, näin oon päättänyt, normaalisti sanoisin vaan, että ehkä se tästä), toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ja edelleen siis todella pientä universumin tai ees mun lähipiirin mittakaavassa, mutta jotenkin vaan mulle tarpeeksi. Tai siis liikaa.

      Ja hei, mulla on se sun sydän ikuisuuslainassa eli ihan ollos hyvä vaan! ♥ ♥ ♥

      Kauheesti oon muuten imuroinut tässä välissä... :D :D Nyt oikeesti siivoon ja sit käyn kyyläämässä sun uuden blogin!!!!!

      Poista
  2. Kiva että on ollut kivaa ohjelmaa! :) Toivottavasti pääset pian pois tosta duunista, hirveetä tollanen jatkuva ressi (tiedän kokemuksesta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo, ollut kyllä ihan huippua ohjelmaa, mut kun vielä löytyis se kultainen keskitie eli tasaista hauskaa eikä holtittoman hillitöntä hauskaa ja sen jälkeen viikon verran ihan kanttuvei... ;D

      Täytyy sieltä pois päästä, ei oo hyväks. Nytkin vaan muhin tässä koneella, kun en viitti mennä sänkyyn pyörimään ja ressaamaan huomista. Jee.

      Mut kivaa olla back, oli jo ikkis! :)

      Poista
  3. Niin taas samat tunnelmat täälläkin! Vaikka mitä kivaa ois tapahtunu, ni kysyttäessä kuulumisia mä oon vaan helevetin väsyny ja vittuuntunu. Nyt on iskeny jotenkin sellasen vaihteen päälle, et NYT asiat rupee muuttumaan. EN anna tän elämän lipua ohi näin! Työpaikanvaihto nyt ens hätään, luulen et se helpottaa pään sisäistä vellontaa jo melkoisesti. Pitäs olla vaan rikas ukko elättämässä niin pystyis lähteen heti ja samantien (ja näyttään pomolle vaikka keskisormea), nyt ei auta kuin rimpuilla kunnes uusi paikka löytyy :/
    Mut ihanaa et oot back! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtia, sama vaihde päällä siis sielläkin! Nyt vaan laitetaan kaasu pohjaan ja kurvataan uusiin seikkailuihin! Joo älä muuta, toiset tulot kyllä tekis ihmeitä. Yks työkamu just sanoi kymmenen vuoden pestin jälkeen, että kiitti nyt riitti (en oo ainoo kypsä siellä), mut itellä ei oo moiseen mahkuja ennen kuin on toinen homma tiedossa. :(

      Niin ihanaa olla back!!! ♥

      Poista
    2. Niimpä, kaasu pohjaan vaan! Mut onhan tää järjestelmä jotenki skitso kun ihmisen pitää vaan sinnitellä töissä mielenterveytensä kustannuksella kun itteään ei saa irtisanoa. Eikä se uudenkaan työn löytäminen samantien ihan helppoo oo.

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)