Perinteiset juhlapyhä-pre-IPR:t

Huhhuh, olipas kunnon hormonimyrsky... Kaatoi tän tädin tantereeseen ja pisti virrat poikki hetkeks tyystin. Suolavettä satoi tulvaksi asti ja mielipahan puhuri vavisutti koko kehoa. No, kuten moni myrsky, niin tääkin nousi yllättäen (okei, ei tää nykyään enää ihan puskista tuu) ja oli melko nopsasti ohi. Nyt on aika jälleenrakennuksen ja tuhojen korjauksen. Pussi pakasteherneitä kiitos, simmut niin turvoksissa ettei meinaa nähdä naputella.

Nyt on kyllä niin kaikkensa antanut olo, silmät tosiaan niin turvoksissa, että sattuu liikutella niitä. Okei, toi kuulosti kummalta. En mä nyt varsinaisesti liikuttele niitä, mut siis sattuu, kun esim. katsoo ylöspäin. Sanotaaks sitä silmien liikutteluks? No, mitä ikinä onkin niin on tuskasta ja nenä ihan tolkuttoman tukossa. Sen siitä saa, kun pitkän (okei, olin vaan kolme päivää töissä, mut puolkuntosena se tuntui tuplalta) viikon päätteeksi tekee sen virheen, että dippaa varpaankärjen itsesäälin äkkisyvään lampeen. Siinä lätäkössä on kyllä sellasia virtauksia ja pohjakin vissiin juoksuhiekkaa, kun niin hyvin imaisi mukaansa. Ensin vaan viattomasti tuumasin hieman harmistuneena, että vaisuiks on käyneet nää vuodenvaihteet ja sit jo porasinkin ihan täpöllä. Nollasta sataan nanosekunnissa.

Hei oikeesti, what's with my kädet??? Seuraavaks otan kriisin noista nakeista.

Ollakseni ihminen, joka ei a) perusta juhlapyhistä (nyt tarkoitan näitä pippalointipyhiä eli vuodenvaihdetta, vappua ja juhannusta) eikä b) viihdy väkimassoissa eikä c) jaksa ymmärtää moisten "pakkopyhien" hössötystä, sain kyllä kauheen luonnikkaasti otettua hirveet kilarit siitä, ettei huomiseks oo sen suurempia suunnitelmia. Tai on itse asiassa ihan parhaat suunnitelmat eli laatuaikaa siskon kanssa ♥. Oikeesti ihan ykköstä ja vaihtoehto, jonka mitä luultavimmin valitsisin vaikka millasten vaihtoehtojen joukosta. Mutta sehän ei nyt ollut se pointti, vaan se että vaihtoehtoja ei juuri ole. Mulla on (kyseenalainen) kunnia olla erinäisten ja -laisten kaveriporukoiden pitkälti ainut sinkku ja viime vuosien pakkopyhät kun on olleet lähinnä parillisten huvituksia, niin on ollut hiukan hiljaista.

Normaalisti mua ei ollenkaan vaivaa olla pariton muiden paritel eiku siis pareillessa, mutta jotenkin toi korostuu vähemmän viehättävällä tavalla tälleen pyhinä. (Ja häissä. Anna mun joskus mennä häihin varteenotettavan avecin kera, jooko, pliis.) Oon jo alistunut siihen, että sosiaalinen elo on notkahtanut melkoisesti viime vuosina (ja sillä tätä blogiakin starttasin, kun oli tarkoitus etsiskellä elämää sohvan ulkopuolelta, näköjään vaan päädyin sohvalle ruikuttamaan sen puutteesta), kun lähipiiri viihtyy paremmin siippojensa kainaloissa kuin meikäläisen seurassa, mutta jotenkin toi aina iskostuu näin juhlapyhinä. Ennen sentään oli jotain vaihtoehtoja (, joista usein kieltäydyin, koska en oo "juhlapyhäjuhlija"), mutta nykyään kaikki viettävät pyhänsä siipan vanhempien kanssa mökillä, siipan kavereiden ja näiden tyttö/poikaystävien kanssa, oman perheen kesken, tms. sinkumman ystävän pois rajaavalla tavalla. Ymmärrän tän täysin (niin mäkin varmaan tossa tilanteessa tekisin), mut ei mun tarvi siitä tykätä. :)

Ei lapset, tässä ei tapahdu mitään rivoa. Täti vaan kauhoo kaksin käsin popcornia.

Tän johdosta siis otin kunnon itku-potku-raivarit, pikkasen tälleen etukäteen, kun ei viitti sit huomenna siskon iloks pillitellä. Eikä mua huomenna pillitäkään, kun mulla on tosi kiva ilta. Kun nyt vaan on tällanen ihminen, jolla ei oo ikinä kaikki hyvin, niin pitäähän sitä jostain kriisiä repiä. Joo, mulla on ihan huippukivat uuden vuoden suunnitelmat. Siistii. Mut oisin kyllä halunnut päästä kieltäytymään joistakin pippaloista. Ei juma. Mun elämä on niin peestä. En kestä. Byäääh. Kukaan ei rakasta mua. Byäääh. Oon ruma. Byäääh. Ei kavereita. Byäääh. Tukka huonosti. Byäääh. Sukat valuu. Byäääh. Nenä valuu. Byäääh. En jaksa. Byääh. Oisko jotain syötävää? Byääh. Oon läski. Byäääh. Ai kato, popcornia. Niisk.