R.I.P. Hämppy

Tersus mökiltä! Ihanaa syksyn tuntua, kynttiläsää. Napeista kaikuu Adele, ympärillä vastapestyt vuodevaatteet , yövoiteen tuoksu poskilla ja orastava raukeus luomilla. Toimii.

Käytiin tänään Ikeassa ja yllättävän hyvin homma pysyi kasassa. Lähdettiin toki taas sillä itsepetos on avain onneen -metodilla eli "eihän tässä mitään kassia tai kärryä tarvita, kun on vaan pari artikkelia" ja lopputuloksena siskolla hartiasärky vammasesta kantoasennosta ja mulla hy-vin hikinen käsivarsi, kun kainalossa kannetun läppäritason suojamuovi ei kauheesti hengitellyt paljasta ihoa vasten. Mut mahduttiin kuitenkin siihen keskikokoiseen siniseen kassiin eli mopo ei ees keulinut. :) Kävin tosiaan hakemassa läppärille sylitason myös tänne mökille. Kotona toi onkin jo ollut ihan korvaamaton, kyseessä siis Bräda, suosittelen! Sisko osti vähemmän pehmon version, Bräda näköjään toikin nimeltään ja ihan sairaan halpa! Hyvin kuulemma toimi eli suositellaan siis sitäkin. :)

Mitään kovin överiä ei siis tarttunut mukaan, vain pussillinen maailman parhaita pussinsulkijoita (okei, siskon mukaan Clas Ohlsonilla on vielä parempia, kun siinä pussissa on myös välikoko ison ja pienen lisäksi), noi on ihan huippuja! Lisäksi piti hankkia vähän kynttiläviritelmää tänne mökille, kun noi koristekivet rimmasi niin kivasti meitin pöytäliinaan. Helmalakanaakin olin vailla, mutta sellaista ei kuulemma heiltä löydy eli esittelen edelleen runkopatjan aistikasta kuviointia hieman liian lyhyen päiväpeiton alta. Jos joku muuten on uutta peittoa vailla, niin kannattaa hankkia Ikeasta! Olin about vuosi sitten Ystävistä parhaimmalla kylässä ja ihastelin, että hällä on uudet petivaatteet ja veikkasin, että ovat jotain luksusmatskua, kun olivat niin muhkeat ja mukavat. Eip, vaan Ikeasta parillakympillä. Meitsi tiätty heti seuraavalla viikolla Ikeaan ja sain omat peittoni 15 egellä (/kipale). Ihanan kuohkea untuvapeite, joista löytyy erilaisia "lämpövaihtoehtoja". Oon siinä määrin kuumaverinen, että otin sellaisen viileän peiton ja oon ollut siihen eri tyytyväinen pian vuoden verran. (Ainoo miinus on, että niissä on eka kauhee käry, on kuin jossain ladossa vetelis sikeitä. Ei lähtenyt vaikka pakkassäällä tuuletin, joko sitten vaan totuin siihen tai sitten se lauhtui muutaman viikon kuluessa.) Mut vallan varteenotettavat peittovalikoimat siis Ikeassa ja hyvän muotoutuvan tyynynkin oon sieltä löytänyt. 

Ei, tää ei ollut maksettu mainos. (Mut voin toki tästä jonkun rajattoman lahjakortin ottaa, jos nyt satut Ingvar Kamprad mun blogia lueskelemaan.)

Sit suunnattiinkin tänne mökille ja ilta menikin vaan hengaillessa ja apehtiessa. Lueskelin viimeisintä Me Naiset -lehteä (tosi ärsyy, kun toi ei taivu kuin jotenkin vammasesti ja pitää tolleen ylivirallisesti lisätä toi -lehti, mur) ja bongasin vähän turhan myöhään, että tänään tuli Kakkoselta Hitlerin viimevaiheisiin keskittyvä Perikato (Der Untergang, Downfall) . Itse oon ton nähnyt, mutta oisin mieluusti jakanut sen perheenkin kera. No, täytyy vuokrata ensi tilassa. Syynäilin ton joskus viime talvena ja olin lievästi ilmaistuna epäluuloinen ja itse asiassa pakotettu sen katsomaan (dvd oli pomolta lainassa eli Pomo: "Kiinnostaako pieni historiapläjäys?" Meitsi: "Joo, tottakai, täähän vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta..." NOOOOT!). Riipi ihan pirusti, että piti uhrata sunnuntaista pari tuntia moiseen, mutta eipä ollut ehtinyt pitkään filmi pyöriä, kun se jo tempaisi mukaansa. Lopussa (ylläri ylläri) jo porasinkin ihan täpöllä ja olo oli leffan päätyttyä kerrassaan vaikuttunut. Kannattaa katsoa, antaa melkoisen riipaisevan kuvan yhdestä maailmanhistorian häpeällisimmistä ja käsittämättömimmistä tapahtumista. Joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Voi myös syynästä ihan vaan Christian Berkelin takia, hää on aika nam. (Kuva täältä.)    

 

Aijuu, unohdin tyystin, että munhan piti jakaa äärimmäisen dramaattinen aamuni: Istuin kaikessa rauhassa koneen kera sohvalla minding my own business, kun yhtäkkiä paljasta käsivartta kutitti. Silmäsin laiskasti händyäni, kun ajattelin, että se on vaan joku irtohius tms. mikä siellä kutittaa, mut JUMALEISSON, käsivartta pitkin homppi sellanen yliällöttävä pitkäkoipinen hämyri. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖKS! Ja APUA! Pelkään hämyreitä yli kaiken ja se, että tiedän pelkoni olevan totaalisen naurettava, ei ollenkaan vähennä sitä. Sain ihan järkyttävän sätkyn ja hyvä ettei kone lentänyt päreiksi lattialle, kun tempasin valonnopeudella pystyyn ja sheikkasin käsiä kuin jossain sähköshokissa. No, shokissa olinkin, että silleen ehkä ihan osuvasti ilmaistu. Onnistuin hävittämään sen hämpin ton pystyyn ponkaisun aikana ja sittenpä alkoikin uusi ilo sen hämyn paikallistamisessa. No, todettakoon vain, että hämppi ei enää ole keskuudessamme (ja vähältä piti etten itsekin poistunut vehreemmille nurmille, kun sain ihan tolkuttoman sätkyn hämpin ottaessa kontaktia + sen metsätyskin nosti pulssia ihan kohtalaisesti), enkä oo ollenkaan ylpeä tosta viattoman öttiäisen listimisestä, mutta mun kämppään ei mahdu mun lisäks yhtään hämppiä. Rauhanomaisesti en olis saanut häntä ohjattua ulos, koska se välittömästi päälle pärähtävä pelkotila ja eloonjäämisvaisto pakottaa tarttumaan järeimpiin mahdollisiin aseisiin, tässä tapauksessa rikkaimuriin ja partsiläpsyyn (käytin jälkimmäistä, koska en halunnut ottaa riskiä, että hämppi jää kitumaan rikkaimurin säiliöön). Pystyin korjaamaan hämpin maalliset jäänteet lattiasta vasta parin tunnin päästä ja sitä puistatusten, kontrolloimattomien kramppien ja vilunväreiden määrää, vaikka oli melko selvää että se märkä läntti ei enää käy päälle. Auttaiskohan hypnoosi? Tai sit vaan täytyy tosiaan hankkia se mies, mullahan on sille jo vaikka mitä käyttöä: a) ohjais mut makkarin puolelle viettämään yöni sen sijaan, että tuhisen sohvalla niskat solmussa, b) varmistais (ainakin alun vieraskoreuden aikaan) etten kehtaa päästää kämppää ihan lääväksi c) huolehtis, etten pelkästään muhi sohvalla tai sit muhis siellä mun kanssa ja d) pelastais mut hämpeiltä. Tossahan on jo ihan parisuhteen palikat kasassa. Oiskohan Chrisu vapaa?

Tjaa, pitäisköhän sitä sit lopetella tää äärimmäisen henkevä horina ja kellahtaa tästä äärimmäisen ergonomisesta risti-istunnasta suosiolla kyljelleen. Pitäkää peukkuja, että se hämppi ei vainoa mua unissa, nyt ainakin oon koko ajan tuntevinani jonkun kipsuttavan millon sääressä ja millon selässä ja millon missäkin - joko se on sen haamu tai sit mulla on oikeesti joku pitkäkoipinen kaveri. Gulps.