Laiskan alligaattorin kuorsaus

Byäääääh. Inhoon tätä tunnetta, kun on riidellyt jonkun kanssa. :( Tiedät olevasi (toisinaan ainakin osittain, tällä kertaa täysin) oikeassa, mutta tapa jolla asia tuli ilmaistua oli ehkä turhan karu. (Toi "ehkä turhan karu" on ehkä vuoden vähättely tässä tapauksessa, joka kolmas sana tais olla se hirveen ruma v-alkuinen, vaikka yleensä pyrin sen käyttöä välttämään, varsinkin ko. henkilön kanssa). Nyt on hurjan kurja mieli, oikeen mahasta vääntää. Oon siinä määrin turhan ylpee ihminen, että mun on todella vaikeaa päästä eripuran yli, varsinkin jos koen olevani se sorrettu osapuoli. Tää kuitenkin on suuressa ristiriidassa sen kanssa, että mulle tulee aina kauheen paha mieli sen toisen osapuolen puolesta, jos oon sanonut pahasti (vaikka oliskin aiheesta). En ikinä haluais antaa auringon painua mailleen ennen homman selvittämistä, mutta nyt en saanut ajoissa nöyrryttyä, enkä niin paljon että olisin soittanut ja siihen tekstariin ei vielä tullut välitystietoja eli anteeksipyyntö saavuttanee vastaanottajansa vasta aamulla. Ylpee kun olen, niin sain onneks keksittyä kiertotien eli pyysin anteeksi ilmaisutapaa, en sisältöä. Kjäh. No, toi on niitä ikuisuusjuttuja, josta oon aikaisemminkin pultannut, harmi vaan että asia edelleen aiheuttaa mielipahaa, niin mulle kuin sen myötä tälle toisellekin.

No joo, ruikun ruikun, ehkä tää tästä. Toivotaan, että huomenna (siis lauantaina, ollaan näköjään jo siellä huomisen puolella) olis jo parempi mieli, kun pitäis jaksaa hipata noin 14 tuntia. Ulkoilmailua tiedossa ja onneks ennuste lupailee 'jatkuvaa vesisadetta' - niii, onneks tosiaan on ollut rutikuivaa nää viime päivät, Esteri säästellyt tohon lauantaille. No, kunhan ei tulis kipeeks ettei tarvi palailla töihin (gaaaaah) myös fyysisen ahdistuksen kera. 

Tota tän päiväistä rähinää lukuunottamatta viikko oli kerrassaan ihana ja mökkeily kävi suunnilleen lobotomiasta. Suurimmat ongelmat oli söiskö nyt vai vartin päästä ja miten sitä jaksais roudautua kymmenen metriä pihan perälle. Viikon mittaan tuli syötyä mm. karppipizzaa, täytettyjä paprikoita ja grillailtua yhtä sun toista. Vähemmän karpimpaakin eksyi pöytään, kun hiukan sovelsin perinteistä makaronilaatikkoa:

Tuunattu loota (in non-härski way)

jauhelihaa

tortellineja

aurinkokuivattuja tomaatteja

Creme bonjour Cuisine (esim. pesto)

taco-maustetta

muita mausteita maun mukaan

juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja mausta se taco-mausteella ja muilla mausteilla, mikäli kaapista löytyy (nyt ei löytynyt), niin heitä sekaan sipulia ja valkosipulia. Keitä tortellinit (vajaa kolme minuuttia, etteivät mene ihan muussiksi). Kippaa tortellinit pannulle jauhelihan sekaan ja pilko (kannattaa pilkkoa, etteivät näytä laatikossa kokonaisilta kieliltä, tuumii joku näin jälkikäteen) mukaan aurinkokuivatut tomaatit. Tomaatit voi jättää pois, jos eivät ole herkkua, näitä nyt vain sattui löytymään kaapista. Kippaa sekaan Cuisine ja sekoita. Kumoa mössö uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Paista 200 asteessa, kunnes juusto on saanut hieman väriä. (Mulla oli noin 400 g jauhelihaa ja yks rasia tortellineja + yks purkki Cuisinea, tosta söi kolme reilusti ja jäi vielä ylikin, on aika tuhtia.)

Toi oli oikeesti ihan hyvää, vaiks kuvassa näyttääkin kertaalleen syödyltä.

No ni, nyt (taas) vollaan ihan täysillä. Kattelin tossa kolmasosasilmällä CSI:ta ja sitä Jimiä epäiltiin toisen poliisin vahingossa ampumisesta. Tipahdin kuviosta ihan täysin eikä siis tietoa oliko hää vahingossa syyllistynyt moiseen vai ei, mut aukeshan mulla totaalisesti hanat, kun sen kuolleen poliisin raskaana oleva leski hali Jimiä ja sanoi ettei ollut tämän syy. Byääääh vol. 2.

Oon nykyään jotenkin ihan superherkkä ja hanat aukee vähän väliä, siis pääsääntöisesti telkkua katsoessa, en mä täällä sentään ihan 24/7 pillitä. Löysin kunnon jenkkihömpän (melko myöhään, moneskohan tuotantokausi tossa jo oli menossa) eli viime aikoina töllötin (=vollotin) Perhesiteitä aina kun muistin telkun ääreen sunnuntaisin tohon aikaan eksyä. Nysse jäi tauolle ja siinä määrin dramaattisesti, että itkin loppuvaiheessa niin täysillä etten ees meinannut nähdä mitä siellä ruudussa tapahtuu... Nyt sieltä näköjään ilmaantu uusintakierrokselle Kylmä rinki eli vesivoimalla taas edetään noikin uusinnat. Katsoin ammoin (tästä on varmaan yli kymmenen vuotta aikaa ja asuin vielä kotonakotona) jotain neliosaista minisarjaa, josta näin suunnilleen puolet. Kyynelehdin, itkin, paruin, lennätin ympärilleni sellaiset määrät räkää ja suolavettä viimeisessä jaksossa, että meinasi mennä viimeiset käänteet tyystin ohi. Itkin niin volyymilla, etten meinannut kuulla mitä telsussa tapahtui ja äippä tuli huolestuneena kysymään onks kaikki okei. Oon jälkeenpäin miettinyt miten oisin päässyt tosta sarjasta (ja toooodella surullisesta lopusta) yli, jos en ois missanut osaa jaksoista. Ehkä ihan hyvä, että nykyään kattelen telsua verrattain vähän... Niisk.

Jaha, ollenkaan en eksynyt aiheesta, vai olikos mulla sellaista...? No, jos survotaan pähkinänkuoreen, niin viikko on tän päiväistä negadraamaa lukuunottamatta vallan ihana ja olin todellakin l-o-m-a-l-l-a. Ostin Riiasta jonkun Latin lounge -cd:n ja siinä yhdessä erityisen letkeessä kipaleessa on joku efekti/tehoste/ei, en tunne alan terminologiaa eli kutsutaan sitä jommaksi kummaksi, joka kuulostaa ihan laiskan alligaattorin kuorsaukselta. Sellaselta raukeelta auringossa lämmenneen krokon tyytyväiseltä murahdukselta. Just sellanen mun viikko oli (miinus toi yks episodi).

Mitä eroa muuten on alligaattorilla ja krokotiilillä? Kummankohan mä näin Riian zoossa?

PS Ihanuutta, uus lukija! Tervetuloa Maija! :)