Siis apua mikä Bloggerivierotus mulla on ollut päällä. :( Tää viikko on ollut melkoisen työpainoitteinen ja keskiviikkona ja torstaina töissä vierähti sellaset rapiat 12 tuntia. En sitten oikein enää jaksanut tänne surffailla, mieli olis tehnyt mutta yritin kerrankin olla inan aikuinen (tälleen kolmikymppisenä, gaah-gaah, pitää jo vähän ottaa vastuuta ja muistaa kauneusunet) ja yökukkumisen sijaan suunnata suht ajoissa sänkyyn. Oon jumantsui nukkunut koko viikon makkarissa ja siis SÄNGYSSÄ, en tässä sohvalla. Oh my. Mut tästä kiitoksena kaks ihmistä on tällä viikolla todennut mun näyttävän todella väsyneeltä. Ja niin mä kyllä näytänkin. Kaikki rusketus on hiipunut tähän mun peruskellertävään (joo, voihan sitä oliivi-ihokskin kutsua, mut kyl se vaan on ihan vaan kellertävä) sävyyn eli näytän väsyneeltä JA maksatautiselta. Nice. Noi mun silmäpussit ei jotenkin oo ollenkaan tykänneet huomioida tätä normaalin elon metsästystä, tuntuu että mitä enemmän (siis jopa kuuden tunnin unia arkena!) nukun, niin sitä suuremmat on pussit. Ehkä täytyy vaan siirtyä takasin tähän sohvalle... :D
Lämpenin Janellelle enemmänkin ja tilasin hänet CDON:ista ihka omaksi ja nyt oon popitellut bussimatkat ihan fiiliksissä. <3 Jostain niitä fiiliksiä on täytynyt repiä, kun työ on aika hyvin niellyt kaikki positiivisemmat olotilat. Tai no, toi oli ehkä turhan jyrkästi sanottu, mahtui sinne töihin hyviäkin hetkiä, oli vaan taas turhan kokonaisvaltaista antautumista ja nyt olo melko antanut. Vähemmän saanut.
Mahtui viikkoon murhettakin, tai toi oli vasta pintaraapaisu, toivottavasti ei kauheeta kurjuutta edessä. Sain tietää, että eräs hyvä ystävä on vakavasti sairas ja leikkausta pukkaa parin viikon päästä. Uskon vahvasti, että hää selviää tosta voittajana, ja oon ennemminkin vihainen kuin surullinen - ottaa niin päähän, kun ystävälle on jo aiemmin lapattu peetä niskaan isommallakin lapiolla, niin nyt sitten vielä tää. Pidin jo aiemmin ko. ystävää todella tärkeänä ja olen ilahtuneena nauttinut viime aikoina syventyneestä ystävyydestä, mutta vasta tän vakavamman uutisen myötä tajusin miten tärkeä hää mulle onkaan. <3 Toivotaan siis, että vaikka surua ja murhetta varmasti on luvassa, niin ettei se ihan kestämättömäksi ylly. Yritän vaan peilata ja miettiä mitä itse mahtaisin tuumia vastaavassa tilanteessa. Pelko on varmasti tunteista päällimmäisenä ja voi miten toivoisin, että voisin sen tunteen ottaa häneltä pois.
Jotta tää nyt ei ihan sisällölliseks menis, niin kerronpa tähän väliin, että tänään oli hurrrrrjan kiva ilta, kun kamut soitteli josko oon innokas piipahtamaan (kesän viimeisellä?) terassilla. Olin jo valmiiks keskustassa, joten siirryin sujuvasti työeleganssissa (ja väsyneen näköisenä) suoraan terdelle. Käytiin muutamassa paikassa, joista ehdottomasti ihanin oli E. Ekblom, jossa en ollut aiemmin käynyt. Niin hurmaava paikka ja tunnelmallinen terassi jokirannassa! Tuli taas hetkeksi sellanen olo, et ehkä tää Turku ei ookkaan ihan niin paha. Oli niin kiva istuskella siinä hämärtyvässä illassa vilttiin kääriytyneenä, siemailla pehmeää punkkua ja katsella ohikulkijoita. Autuutta. <3
Pitäis vaan useammin eksyä tonne jokirantaankin, on se vaan niin ihana paikka. Tosi kivasti oli väkeä liikenteessä, mut kuitenkin rauhallista. Olin vaan ite turhan hepposissa liikenteessä, kun en aamulla arvannut, että kotiinpaluu venahtaa. En ois millään halunnut luopua siitä viltistä ja bussikin meni toki nokan edestä eli sellasen parikyt minuttia sain torilla värjötellä ja nyt on vähemmän tulinen fiilis. Täytyy varmaan korkata teekausi ja keitellä vähän lämmikettä. Ja sit vois vaikka painua vällyjen alle, ehkä nyt sitten annan punkalle vielä yhden mahdollisuuden, mut huomenna saisin sitten jumantsui näyttää vähän pirteemmältä. Kiitos.
Voi höh. Ootin niiiiin innolla, että pääsen tänne avautumaan, mutta ei mulla nyt sitten näköjään mitään sen tähdellisempää sanottavaa ookaan. Yleensähän siis on. ;D Ehkä mä nyt sitten vaan armahdan tota kylmää nenänpäätä ja palelevia varpaita ja painun petiin teekupposen ja kirjan kera. Paremmalla puhdilla huomenna, seuraavaks raporttia mökiltä. Leppoisaa lauantaita!!
Huippua, uus lukija! Tervetuloa Vilukissa!! :)
Heips, ikävä kuulla ystävästäsi :( Mutta hän varmasti arvostaa ystävän tukea tuollaisena vaikeana hetkenä.
VastaaPoistaEn tiedä mikä sun normaali unimäärä on, mutta tiedät varmaan, että liian vähäinen uni (alle 7h muistaakseni rajana) altistaa ylipainon lisäksi varmaan kymmenelle eri sairaudelle... Eli kandee nukkua! :)
Mä jotenkin tykkään Turusta kaupunkina, ja oon aatellut että kunhan valmistun opiskeluista niin sinne me muutetaan! :) Se on niin täynnä historiaa, just se jokiranta, ne kahvilat, kivat ihmiset... :)
Juu, ei ole vielä ihan täysin kolahtanut toi uutinen. Toivottavasti osaan olla tukena ja TOIVOTTAVASTI kaikki menee putkeen ja homma saadaan selätettyä mahd. kivuttomasti ja nopeasti. Kiitos tuesta. <3
VastaaPoistaJuu, eihän se 4-6 tuntia tarpeeksi oo ja se paino/unimäärä -teoria on tullut oikeaksi todistettua, mutta oon vaan niin hiton pöhnässä jos nukun enemmän. Ei ne kyllä ikinä mitään tietoisia päätöksiä oo, että "Ens yönä nukun vaan neljä tuntia", jotenkin sitä vaan yhtäkkiä huomaa, että ai hitsi kello onkin jo noin paljon... Mut yritän särmätä tällä saralla! :)
On Turulla puolensa, tervetuloa vaan! Toivoisin vain, että noita jokirannan kaltaisia tunnelmallisia paikkoja löytyisi huomattavasti enemmän, siitä kun lähtee mihin tahansa suuntaan, niin alkaa se ruma ja harmaa betonineliöviidakko. :(
Sun pitää nukkua 2 viikon ajan enemmän ni sit sun roppa tottuu siihen, että untakin näköjään saa ja takuulla turvotuskin laskee! Onks sun isä tai äiti Italiaaaaano?
VastaaPoistaVoimia paljon siule ja siun ystävälle!! <3
No jöö, kai sitä vois koittaa jonkun pidemmän syklin testiä... Vanhukset on ihan kotimaisia ja meitsi itse asiassa meidän perheen vaalein, mutta jotenkin toi mun iho vaan vivahtaa vähän keltaseen, mikä siis parhaimman rusketuksen aikaan eli sen yhden viikon kesällä on ihan jees, mutta lopun vuotta vähemmän siistiä. Tai sit mulla vaan on joku maksaissue. :/
VastaaPoistaTattis, ystävälle erityisesti voimia, erityisen kurjaa on, että niitä voimia hän on elämän myrskyissä tarvinnut viime aikoina enemmänkin ja nyt sitten vielä moinen isku. Tasan ei käy. :(