Neljä ja puoli

Uh. Pitkähkö viikko, joka huipentui öbaut kahdeksan tunnin sähkökatkokseen kotikotona (ja siis suuressa osassa läntistä Turkua, ei paukahtanut vaan meillä). Ilta spekuloitu siskon kanssa josko vanhukset täytyy evakuoida tai ainakin käydä viemässä jotain lämmintä ruokaa/juomaa ja/tai kylmäkalleja jos sähköt ei vaikka palaudukaan ennen aamua. No, onneks ne sähköt sit vihdoin tuli takas. Osaa taas ehkä viis minuuttia arvostaa sitäkin itsestäänselvyyttä, onneks ei ollut ton viileempi keli tai ihan muu vuodenaika. Porukat tosin olleet järin moksiskaan, stressattiin varmaan siskon kanssa huomattavasti enempi.

Sähkön lisäks arvostaa taas omaa sohvaansa, oli jo vähän vieroitusoireita ton viikon tauon myötä. Hoitsuilin koko viikon kotikotona ja nyt halin omaa sohvaa ja vilttiä piiitkääästä aikaa. Lööv. Ton viikon aikana kyllä huomas miten kangistunut sitä on omiin kuvioihinsa. Töiden jälkeen kun rämpi kaupan kautta laittamaan ruokaa porukoille ja sitten tiuski ja äyski väsymystään niille ressuille ihan turhasta, niin osas kyllä arvostaa kaikkia, jotka pyörittää perhearkea ihan luonnikkaasti töiden ohella. Vanhuksetkin varmaan osas arvostaa mun loputtoman lyhyttä pinnaa ja ihan vaan hitusen ailahtelevia mielialoja, miettivät varmaan että joskohan mullekin vois napata jotain lääkitystä apteekkireissulla tai että eivätköhän pärjäis ihan fine ilman mun hersyvän sydämellistä apuakin... Miks sitä äyskähdystä tai puuskahdusta ei saa imastua takaisin ennen kuin se ehtii ulos asti, vaikka tietää katuvansa sitä heti, kun sen on päästänyt ilmoille? Ja miks niiden rakkaimpien niskaan täytyy kaataa kaikki pee? Miksei voi ummistaa silmäänsä joiltakin jutuilta ja päästää osaa toisesta korvasta ulos? Miks oma huolensa täytyy ilmaista äreytenä? Miksei 'depiili' ja 'ääliö' oo yleisesti hyväksyttyjä hellittelynimiä? Miks mun henkinen ikä on neljä ja puoli?

Onneks kummimussu tuli äitinsä kanssa käväisemään jossain välissä viikkoa, pääsin vähän purkamaan sitä uhmaikääni ja sain ajatukset muualle (= kummimussuun ♥). Kiittelinkin, että nostivat visiitillään meidän porukoiden elinajanodotetta huomattavasti... Yhden ystävän mies on pitkällä sairaslomalla ja just puhuttiin, että vaikka toinen on miten rakas, huonossa kunnossa ja urhea, niin jeesus, että osaa olla myös raskas. Ja sitten heti näin ajateltuaan potee huonoa omatuntoa, koska toinen on niin rakas, huonossa kunnossa ja urhea...

 

Kellään muulla ongelmia kuvien latauksen kanssa? En saanut edelliseenkään kuvaa ladattua koneelta ja tää kuva piti tuoda jotenkin ylivoimaisen vaikeesti verkkoalbumin kautta. Möh. Nojoo, ehkä koitan suunnata kohti makkaria pistettyäni vimpat voimani tohon kuvaprojektiin, hyviä öitä ja vielä parempaa huomenta kaikille!