Sivut

torstai 9. helmikuuta 2012

Mää kahdeksasti

Fcookie haastoi allekirjoittaneen tovi sitten kertomaan kahdeksan entuudestaan tuntematonta asiaa itsestäni. Hällä oli mielenkiintoinen matkateema, mutta veikkaan, että tässä väsymystilassa mulla ei pysy ajatus kasassa teeman verran eli mennään ihan satunnaisilla seikoilla ja sattumuksilla:

1. Ihan ekaks voin kertoa että tossa yläpuolella olevassa parissa rivissä tekstiä oli neljä (4) kirjoitusvirhettä ennen oikosilmäilyä. Varmaan niitä lymyilee siellä pari vieläkin... Kirjoitin myös sanan 'neljä' neljästi väärin. Ehkä hitusen pitkä viikko takana. 

2. En oo suorittanut vielä yhtään kohtaa mun To do -listastani. Mun mottohan siis on "Itsepetos on avain onneen.", eli ei välitetä tästä, aina voi tehdä uuden listan...

3. En osaa pestä ikkunoita. Lopputulos näyttää siltä kuin joku olis aivastellut ja räkinyt ikkunaan ja sitten levitellyt sitä kähmää ympäriinsä talouspaperilla. Todella sen tuntien vaivan arvoista, akkunat näyttää likaisemmilta kuin ennen "pesua".

4. Oon ollut tosi huono nukkumaan pienenä (nykyään mulla on rytmi sekaisin eli nukun liian vähän ja kummiin aikoihin, mutta pääsääntöisesti milloin ja missä vaan) ja heräilin jatkuvasti öisin. Mulla oli joku oma "sääntö", jonka mukaan sain tunkea porukoiden väliin vasta, kun viereisessä huoneessa punkkaavan siskon sänky narahti, sitten oli turvallista mennä eli mikään mörkö ei käynyt sängyn alta tai reitin varrella olevasta vaatehuoneesta käsiks. Se narahdus tuskin tuli ihan tunnilleen eli välillä venailin sitä tovin jos toisenkin. Mulla oli usein nostettu jotain nukkeja ja pehmoleluja ikkunan edessä olevalle pöydälle sängystä yöksi pois ja ne kun piirtyi sitä rullaverhoa vasten, niin niitähän mä sitten tuijottelin aamun sarastaessa kylmässä hiessä ja mietin, että mikä armeija sieltä mahtaa olla hyökkäämässä. Aamun kunnolla valjetessa valkeni taas mullekin, että joo, näähän olikin ihan tuttua väkeä, mutta seuraavana yönä oli taas samat jännitysmomentit ilmassa. Tai siis kirjoituspöydällä. Tjoo, huonouninen, eikä ehkä ihan niin fiksu lapsi. :D

5. Hetkellinen teema eli jatketaan lapsuusmuistoilla: Yhtenä yönä, kun oli taas kuulunut se salliva narahdus siskon sängystä ja suunnistin kohti porukoiden makkaria navigoin hiukka pieleen ja päädyin vaatehuoneeseen. En tiedä kauanko oon siellä hortoillut, mutta aika hiton pitkään hain sitä sängynpäätyä enkä uskaltanut laittaa valoa ettei porukat herää, jos vaikka kuitenkin oltais oltu samassa tilassa. Liu'utin (kirjotetaanks se noin?) kättä henkareissa roikkuvaa takkirivistöä pitkin ja olin ihan varma, että mut on kidnapattu. Ei tosiaan käryä kauan siellä kuulostelin kiihtyvää sykettäni, mutta helpotus oli melkoinen kun vihdoin uskalsin sytyttää valot ja totesinkin olevani vaatehuoneessa makkarin sijaan. 

6. Jos mulla olis koira, niin se olis sellanen valkoinen Cesar-mainoksen koira ja sen nimi olis Nasu. Oikeesti siis haluaisin possun, mutta sellaisen joka oikeesti pysyis mininä. Se Cesar-Nasu kuitenkin ehkä paremmin patistais mua lenkille, kuin taskussa kulkeva kaimansa ja hää on kyllä hurjan suloinen + tois mulle kukkia ja lehden sänkyyn ja mitä kaikkee se niissä mainoksissa tekeekään. ♥

7. Oon ollut pian kuus vuotta tupakoimatta, mutta näen edelleen toisinaan unta siitä, että vahingossa poltan. Nimenomaan vahingossa sillä niissä unissa aina havahdun puolessa välissä röökiä, että ai hitsi, mähän oon lopettanut. On muuten aika armoton ketutuksen määrä siinä vaiheessa ja herätessä suuri huojennus siitä, ettei lakko torpedoitunut ihan vahingossa, vaan koko homma olikin vaan unta.

8. Inhoan vaate- ja kenkäshoppailua ja mulla on paha tapa jättää moiset ostokset viime tippaan. Esim. uudet kengät shoppasin kaks tuntia ennen lakitusta ja jonotin Seppälän sovitukseen aika monen muun veronpalautuksen saaneen kanssa pari tuntia ennen kaverin häitä. Hyvin usein tuunaan vanhasta tai totean, että uus huivi saa luvan pelastaa homman.


Tjoo, tossapa noita, olinpas mä tylsä. Josko joku muu tarinois paremmalla menestyksellä, oisko Nolliksella fiksumpia faktoja?

6 kommenttia:

  1. Vitosen kohdalla repesin, sori. :D Oli mahtavaa kuvitella pikku-Acata pilkkopimeässä vaatekomerossa. Hihityttää vieläkin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjoo, kyllähän se oli aika koominen tapaus, sillon ei kyllä ollut hymy herkässä, kun yritin kuumeisesti hokata mihin mut on siepattu... ;D

      Poista
  2. hehee, tunnistin itseni tosta neloskohdasta. Lisäksi pelkäsin myös "noitaa" joka asui vaatehuoneessa. Ei oo ollut helppoa lapsena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaatehuoneessa lymyilevien epämääräisten tyyppien lisäks sängyn alla saattoi väijyä joku, eli sänkyyn oli aina hypättävä puolentoista metrin päästä ettei se joku tarttuisi nilkkaan. Ei nyt ollenkaan takerruta siihen, että mun sängyn alla oli sellanen koko sängyn mittainen säilytyslaatikko täynnä sälää eli siellä ois ollut melko ahdasta väijyä...

      Ei ollut helppoo ei, mut tiedä josko se ihan iisiä on vielä nytkään - ainakaan jos on käynyt katsomassa viimeisimmän Mission Impossiblen ja korkean paikan kammoisena vaikuttunut niistä pilvenpiirtäjäkohtauksista... .. . ;D

      Poista
  3. Haha, vitonen ja kutonen oli mun suosikkeja, kannatti haastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On se hyvä, että tosta mun sieppaustraumasta irtoo iloa... ;D Mut tää oli kyllä kiva haastis, lisää näitä!

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)