Sivut

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Viilan viemää

Buuuuh, miniloma on pian ohi. :( Edessä kammottavan pitkiä viikkoja ilman loppiais- tms. vapaita. En kestä. Nelipäiväinen työviikko olis enemmän kuin jees, oon taas niin päässyt tähän mökkimoodiin, että voisin jäädä tänne loppukuuksvuodeks.


Tänään pitäis siis vielä suunnata Turkuun (mur) ja illalla työstää kynnet kuntoon (tupla-mur). Tää on nyt tosi neiteilyä, mut edessä oikeesti ihan miehen työ, kun nää on päässeet ihan ylipitkiksi. Ostin viimeksi huollon yhteydessä uuden viilan, mut oon onnistunut jemmaamaan sen jonnekin ihan liian tehokkaasti eli joudun hinkkaamaan vanhalla, viilausteholtaan olemattomalla viilalla. Ei nyt tartte ollenkaan pyöritellä silmiään siellä, tää on vakava asia, tulee vielä joku rasitusvamma. Nää ei oo vielä koskaan olleet näin pitkät, ihan järkyt. Jopa näpyttely on hiukan haastavaa, piilareiden laitosta puhumattakaan. Kai se sit vaan täytyy ottaa viila vähemmän kauniiseen käteen ja pistää hinkaten, tulee muuten noottia kollegoilta, kun eivät jaksa kuunnella näppiksen ropinaa... :D On se vaan välillä niin vaikeeta olla nainen mää.



Mitäs muuta? Tällä viikolla en tosiaan ihmeitä puuhaillut, vietin laatuaikaa maailman rumimman kaulaliinan parissa ja kävin syöpöttelemässä (indeed, Fontanassa on melkoisen mittavat annokset, ei ees mahtunut jälkkäriä kyytiin) työkamun kanssa. Tän lisäksi pääsin irti Stockan kosmetiikassa ja pukin sponssaaman hajuveden lisäksi mukaan tarttui heleyttävä (I wish) kasvorasva, meikkivoide + erinäisiä näytteitä. Stockalla on kyllä palvelu kohillaan, asioin kolmen (ei ollut kyse mistään kilpailutuksesta, kuvittelin vaan aina kassalle päästyäni jo lopettaneeni asioinnin, kunnes taas eksyin hyllyjen väliin ja bongasin uuden myyjän avuksi) eri myyjän kanssa ja kaikilta sain erinomaista palvelua. Pitäis vaan rohkeemmin muistaa hyödyntää toisten ammattitaitoa eikä ensimmäiseks hymistä että "mä vaan katselen", kun joku tarjoaa jeesiä.


Tänään tein vahingossa tosi hyvää ruokaa (joo, joskus näköjään heilahtaa noinkin päin, yleensä ne oho:t on vähemmän onnistuneita), kun jouduin hiukan soveltaan kanafileiden kanssa. Meillä oli lähimarketissa kerrassaan onneton valikoima torstai-iltana ja olin pakotettu ottamaan filerasian, jossa oli päivämäärä aika likellä. No, tän toki autuaasti unohdin ja sittemmin paistelin ne fileet hätäpäissäni, että sain hiukan armonaikaa. Tänään mulla sitten oli käsissäni valmiiks paistetut fileet ja ihmetys miten ne tarjoillaan perheelle ilman, että ovat totaalisen kuivahtaneita. No, ladoin ne vaan vuoan pohjalle ja kippasin päälle Skånemeijerin maustettua mössöä (feta/aurinkokuivattutomaatti tms.), hiukan mausteita ja juustoraastetta. Koko höskä uuniin pariin sataan parikskymmenenks minuutiksi (= kunnes juusto on saanut väriä) ja homma bueno! Oli tosi hyvää, niiiiiin helppoa, ja kyytipojaks riitti raikas salaatti.

Tjoo, nyt taidan vielä ottaa ton luomukseni käteen ja vedellä pari kierrosta ennen kamojen pakkausta, ei tosin taida toi huivi ehtiä tän talven pakkasiin, sen verran hidasta toi mun tikutus... :D No, ajatus on tärkein, eikä toi toisaalta taida katseita kestää muutenkaan eli taitaa toimia vaan mun terapialuomuksena.

Loputtoman pitkää sunnuntain jatkoa + mahdollisimman leppoisaa alkavaa viikkoa!


8 kommenttia:

  1. Sori nyt, mutta mun on varmaan lopetettava tän sun blogin lukeminen. Mulle on tullut sellainen hiipivä tunne, että munkin pitää saa..pas soikoon ostaa puikot ja lankakerä ja ruveta kilkuttelemaan jotain kaulaliinaa tai muuta rättiä. Ja tää on oikeasti huolestuttavaa, koska en ole ko. puikkoihin koskenut sitten pakollisten käsityötuntien eli noin 35 vuoteen ! Eikä tätä tunnetta oo tullut missään muualla kuin nyt täällä, joten syyllinen on selvä kuin pläkki. Tai ainakin pläkki. ;)

    VastaaPoista
  2. No saa...pas soikoon! Enhän mä älynnyt, että mun terapiatikutuksella voi olla näin kauaskantoisia vaikutuksia. Auttaisko jos laittaisin siitä rumuudesta kuvan, niin näkisit ettei todellakaan kannata... :D

    Ei vaan, on oikeesti aika vinkee tunne nauttia jostain, mitä kässäntunneilla vihas melkoisen paljon ja josta on todisteena vain pari kertakaikkisen eriparia olevia tumppuja ja yks muodoton joulusukka. Et melkein ehkä täytyy suositella, vai oonks mä tän lauseen myötä lopullisesti pannassa?? Auttaako yhtään, jos vinkkaan, että voit joskus ohimennen vahingossa tuikata TM:stä puikolla jos erehtyy avaamaan suun väärään aikaan / väärällä sisällöllä? Tai kun tulee tökkimään sua hereille, niin kohtaakin peiton alta pilkistävän puikon... .. . :)

    VastaaPoista
  3. Olen kanssa todennut tuon ilmiön, että vaikka olisin kuinka räjähtäneen näköinen tahansa, stockalta saa aina hyvää palvelua...ei siis ole sitä nenänvarsi-ilmiötä, mihin useassa muussa paikassa törmää jos vaikka suoraan duunista toppatakissa, kuomissa ja pipo päässä pörähtää paikalle.

    Oi, mä niin oodaan kutomisen puolesta, se on NIIN terapeuttista. Nyt varsinkin kun vihdoin opin tekemään sen sukan kantapään, ni olen maailman onnellisin ihminen. Eilen aloitin säärystimet, nyt toinen valmis ja ompelen siihen koristeeksi just pieniä helmiä. Ja sen olen jo vuosia sitten todennut kaikkien keskeneräisten kyhäelmieni keskellä, että tärkeää ei ole se lopputulos, vaan prosessi...se on tuonut sitä terapiaa tarpeen hetkellä ja tehnyt näin tehtävänsä :)
    Hyvää alkavaa viikkoa sullekin!

    VastaaPoista
  4. En epäile yhtään, etteikö tuosta voisi jotain perverssiä nautintoa saadakin. Ja sehän tässä per...peri vieköön pelottaakin ! Niin helposti hurahdan kaikkeen älyttömään.

    Eikä tässä nyt ketään panna mihinkään, kunhan uhkailen puikkoahdistuksessani. Mutta jos meikäläisen blogi muuttuu joksikin hemmetin käsityö-blogiksi, jolta taivas meitä kaikkia varjelkoon, niin itseäsihän sitten syytät. :)

    VastaaPoista
  5. Pepper: Juu, en mäkään ihan mistään muotilehden kannesta ollut ja kovin oli ystävällistä palvelu. :)

    Joo, terapeuttista ON, vielä kun jälki olis nättiä... :D Ilmeisesti oon joskus saanut tehtyä kantapään (vai tekiköhän sen äippä himassa??), kun yks epämääräisen mallinen joulusukka on todisteena, mut ei kyllä minkäänmoista käryä miten sen nyt toteuttaisi... Mut liputetaan siis prosessin, ei niinkään lopputuloksen puolesta!

    Nollis: Nimenomaan perverssiä. :D Katokin, ettet lykkää mitään käsityöblogia jatkossa, mähän saisin sun lukijoista ties kuinka monta väijyjää perääni. Muutoksesta raivostuneet venailis kostoa janoten pimeällä kujalla sukkapuikko ojossa sillä välin kun teikäläinen esittelis ristipistotöitään blogissa.

    VastaaPoista
  6. Nolliksen karkkipäivän rinnalle ilmestyy Nolliksen ihanat käsityöt- blogi! Siellä neuvotaan, kuinka vessapaperirullan hylsystä ja revenneestä matonkuteesta saa lapsille ihanan "pöpön" :*

    VastaaPoista
  7. :DDD Mua naurattaa nyt ihan tosissaan, koska ainoat 'käsityöt' neulalla ja langalla viimeisen 15 vuoden aikana todellakin OVAT olleet just ristipistotöitä !!! Mä en vain laske niitä käsitöiksi, kun ne kaikki ovat olleet jotain onnittelu- tai joulukortteja. Mut niissä mä oon OIKEASTI hyvä. :D

    "Nolliksen ihanat käsityöt" -blogi kuullostaa ihan joltain K18-pornoblogilta. :DD

    VastaaPoista
  8. Kiitos ihanat, repesin niiiiin totaalisesti tota K18-visiota!!!! Siinä kävijälaskuri laulais ja sitä pettymyksen määrää niillä ihan muut käsityöt mielessä sinne eksyneillä. :D Buahhahhahhaaaaa - niin hervoton mielikuva, että pitäis ehkä jo toteuttaa...

    VastaaPoista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)