Sivut

maanantai 9. tammikuuta 2012

Piiis mään

Oijoi, otin pienen välikuoleman ja nyt taas hämmentävän pirteenä - just tää tavoiteltu rytmi... ;D Tuli kotiin joskus puol kuuden maissa, kun armas kollega ihanaisesti heitti mut kotiin, ja siinä vaiheessa tuntui, että aikaa ja virtaa on vaikka millä mitalla. Äkkiä se siitä taas totuudeks muuttui ja huomasin koomaavani tässä sohvalla. No, en sentään silmäillyt olkkarin maisemia luomien läpi, mut melkoisen raukeissa tunnelmissa siinä mentiin. Mulla oli jotenkin hitsin kylmäkin ja olo kaikinpuolin flaati. Siis oli. Nyt mulla on suorastaan kuuma täällä viltin alla, yks pesukone tyhjennetty, toinen täytetty ja aivot ihan ylikierroksilla. Eli nyt siis nukkumaan. Jeps.


Päivä oli perinteisen kaoottinen ja meille napsahti parin kollegan kanssa yhden asiakkaan tiimoilta yks extranakki, jonka parissa tuli pemmattua arkistoja enemmänkin. Jännä miten sitä jotkut jutut muistaa ihan kirkkaasti ja toiset tuntuu ihan vierailta, vaikka mapista löytyy omat puumerkit. Samoin ajantaju on mulla ilmeisen hukassa, tänään mietin pariinkin otteeseen, että "se tais olla viime keväänä tai sit 2010", vaikka todellisuudessa ko. homma oli hoidettu jo 2009 (syksyllä). Mun on välillä myös tosi vaikea hahmottaa miten pitkään oon esim. hoitanut tota postia tai asunut takaisin Turussa. Samoin jotkut reissut tai kesätyöt muistaa vaan siitä*, että niitä on tottunut ajattelemaan vuosiluku perässään, Barcelona 2009, vaatekauppa 2005, mutta jos joku kysyis montako vuotta sitten olin Barcelonassa pitäis ensin miettiä se luku siihen perään ja sit hiukan miinustella. Samoin en välttis pysty heti mieltämään pitkäänkö oon ollut savutta, sekin pitää miettiä jonkun kautta esim. vaatekauppakesänä vielä poltin, seuraavana kesänä en, ja sit taas otetaan sormet avuksi. Onks kellään muulla tällasta hahmotushäiriötä vai onks mulla joku uniikki issue?

No joo, nyt mulla tuntuu oleva häiriötä enemmänkin, se raukeus löysi tiensä takaisin mun luomiin... Himmee fiilis, kroppa on väsy, mutta mieli ei. Ei sitten niin ollenkaan. Käyn jotenkin ihan ylikierroksilla, mutta fysiikka alkaa pettää. No, joskohan se mielikin tosta suostuis lepotilaan, jahka pää koskettaa tyynyä. Öitä ja oman kullan kuvia, ken hää lieneekin! (Ja koska mulla ei oo, niin voisin uinua vaikka Javier Bardemin ja Denis Learyn kanssa, jooko, kiitos.)


Aijuu: Unista tuli mieleen Unni Lindellin Unenvartija ja Orkesterimonttu. Pidin, tykkää säkin!

* Edit 23:42: Oikoluku kunniaan... Siis muistan kyllä ko. reissut ja työt ilman numerointia, mutta niiden ajankohtaa siis on vaikea hahmottaa... XD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)