Suolainen pussi

Tätä turvotuksen määrää... Jalat on kolminkertaset ja silmäpussi siinä määrin laaja, ettei sen yli meinaa nähdä. (Siis ihan molemmissa silmissä, en oo mikään kyklooppi.) Ilmeisesti lauantaina litkitty siideri on varastoitunut tohon simmujen alle ja ottanut kaverikseen salamin ja oliivit siitä sunnuntaisesta pizzasta. Ihan hillitön pöhö, kattoivat varmaan töissä, että yks on lomaillut ihan huolella... 

Yritin dokumentoida pussin, mutta tosta tuli taas astetta taiteellisempi. Hmm, viimeks kun tsekkasin, niin mulla oli enemmän kuin kaks ripsee ylhäällä...

Pitäis varmaan vetää joku antisaltti tms. nesteenpoistaja, mut en oo koskaan moisia kokeillut ja oon siinä käsityksessä, että moisen myötä saa juosta veskissä jatkuvasti ja se ei niin inspiroi. Kellään kokemuksia?

No joo, arki alkoi ja samoin paluu rutiineihin eli tähän sohvalle sammumiseen. Oon taas viettänyt vimoset kaks yötä sohvalla, viime yönä sentään hiukan nukuin, mutta ma/su jäi pariin tuntiin. Joskohan tänään koittais navigoida tonne makkarin puolelle... Pitäis varmaan muuttaa takaisin yksiöön, kun opiskeluaikoina töllötin telkkaa aina sängystä käsin ja hyydyin sit automaattisesti sinne. Nyt kallistun aina tähän sohvalle ja onnistun nukahtamaan paitsi telkun niin myös tän koneen ääreen. Kerran googlasin netistä herätyskellon, kun en kertakaikkiaan jaksanut nousta ja puhelin ei torkkuherätyksineen ollut hollilla. Ihan näppärä nettitoiminto, vaiks ekan kerran ton soidessa pelästyin ihan hitosti et mikä täällä mäikkää... Joo, ihminen voi olla just noin laiska...

Nyt on kyllä pakko aktivoituu ja vielä tyhjentää pyykkikone ennen kuin voin sammua Rebuksen ääreen möllöttää Rebusta. Ei mitään käryä onko uusia jaksoja vai uusintoja, mut joskus ainakin missasin tosta niin monta jaksoa, että uusinnatkin menee varmaan ihan täydestä. Ammoin toi ainakin oli kovasti katottava ja kirjat on hyviä, tsekkaa FST5 kympin yli kympin. Toinen kovasti hyvä dekkari tulee torstaisin YLE:ltä eli Murhan jäljet ja äärest charmantti Boyd. En ookaan pitkään aikaan jaellut mitään vinkkejä, et jos nyt sit tv-tärppejä. :)

No, tulee yks vinkkikin: Muutama viikko sitten panikoin asennevammaiseksi heittäytyneestä dödöstä, tai oikeestaan oikeella kainalolla oli joku angsti ja dödö ei meinannut pärjätä sille. No, onneks mun luottoshoppailumestaluxusputiikki eli Euran Vapaa valinta tarjos ratkaisun tähän, kun löysin (ainakin mulle) uuden Rexonan. Tää on joku multi- ja ulti-tehokas ja oikeesti toimii, jopa oikeessa kainalossa! 

Toi poikkeaa perus-Rexonasta sillä, että koostumus on voidemainen ja itse purkki kerrassaan toiminnallinen (juu, siinä tuli käyttöohjeet mukana :D). Lupaa pitää freesinä pari vuorokautta eikä tota tarvi(s) laittaa ihan joka suihkun jälkeen. Kainalot jää pesun jälkeen silleen jännän "mattasiks", mut oon kyllä siinä määrin vaino, etten uskalla jättää yhtään kertaa väliin. Toi on varmaan jotain siinä määrin tehokasta myrkkyä, että pian kuoriutuu iho pois... XD No, so far ei mitään ihoärsytystä ja tuoksustakin oon jo oppinut jopa pitämään. Pikkasen toi oli normidödöä tyyriimpi, muistaakseni about 6-7 euroo, mut toistaseks ainakin ollut ihan sen väärti.

Se voide tursuu tolleen jännästi rei'istä. Vähän vau.

No joo, mut nythän se Rebus sieltä jo alkaakin eli pitäkääs peukkuja, että muistan tyhjentää koneen sen jälkeen ettei taas tarvi aamulla ihmetellä mitä sitä iskis päälleen, märkää vai märkää... Ja voi ziisös muuten että kastuin aamulla työmatkalla, lahkeista sai vaan puristaa vettä ja persus oli ihan märkä (se ulkonee ilmeisen paljon, sillä mulla kuitenkin oli sateenvarjo...), toisesta kädestä puhumattakaan, kun yritin hiukan suojata kassia ja kallistaa varjoa sille puolelle. No, onneks en oo sokerista vaan ehdasta rasvasta eli ei käynyt kuinkaan. ;D

Tahdonjotainuuttajaihmeellistäkaikkimullehetinyt

Gaaaaaaaaaaaaaaaaaah... Tuska, ahdistus ja epäusko - miten kuukausi on voinut kulua näin nopeesti???? Huomenna töihin, en ehkä kestä. Normaalisti tykkään syksystä, se on vuodenajoista mun lemppari, mutta nyt se valitettavasti linkittyy tohon töiden alkuun ja siten en oo järin tohkeissani. (Syksy siis alkaa huomenna. ;D) Töiden alkamisen ohella ahdistaa se, että samalla päätyy samoihin vanhoihin rutiineihin. Oon niiiiiiiin kateellinen parille kamulle, jotka aloittavat opiskelut ihan uudella paikkakunnalla. Muistelen niin haikeudella sitä syksyä 2003, kun muutin opiskeluiden perässä toiselle paikkakunnalle. Oli uutta kämppää, kavereita, koulua, katuja, kauppoja (okei, not so much, muutin pieneen pitäjään), kaikki oli niin jännää ja tunsin itteni niin Aikuiseksi. Nyt vaan toivon, että voisin vielä tuntea itteni niin Nuoreksi ja olla niin huoleton. (Don't get me wrong, oon krooninen stressaaja ja kontrollifriikki eli mikään totaalisen huoleton en tuolloinkaan ollut, mutta vähän vähämmän se pipo silloin kiristi.) Oon taas viettänyt puol iltaa Oikotiellä ja Etuovella ja haaveillut ees sitten uudesta kodista, jos nyt en eloa kokonaisuudessaan saa mullistettua. Pitäis hakeutua tän blogin alkulähteille ja vähän aktiivisemmin taas etsiskellä sitä elämää. Niin toivon, että löydän jonkun selkärangan pätkän, jonka avulla saan ponnistettua tältä sohvalta veke, en taas halua muhia kaikkia iltoja täällä vaiks töiden jälkeen koomassa olisinkin. Piste!

Pitäis olla jo nukkumassa, kun huomenna kello soi viimeistään kuudelta, mut oon onneks miksannut ton rytmini siinä määrin tehokkaasti, ettei vielä taida useampaan tuntiin uni tulla. Huomenna onneks menee koko päivä sähköposteja kahlatessa ja jotain suunnittelupalaveriakin pukkaa eli varsinaisiin hommiin täytyy tarttua vasta tiistaina. Huh. Oon ollut niin totaalisesti lomalla, että oon ihan pihalla mahdollisista sovituista menoista, jotenkin mulla on mielikuva, että ens viikolla piti olla agendassa vaiks ja mitä, mut en nyt kyllä saa kaiveltua takaraivosta kuin pari sovittua menoa. No, kai sitten kuuluu viimeistään perästä, jos mua ei ala jonnekin kuulua. Ihan yliarvostettua joku kalenterin käyttö. :D

Tää nyt on näköjään ihan höpötihöötä ja vailla sen ihmeempää pointtia (, mikä siis radikaalisti poikkeaa normaalista...), kauheesti mun tekis mieli jostain avautua, mut ei se näköjään tohon näppikselle asti välity. Pitäkääs peukkuja, että tää mun asennevamma häviää jonnekin yön aikana ja etten totaalisesti hajoo ekaan työpäivään. Täytyy tosin muistaa olla tyytyväinen, että on työ, johon palata, ei oo mikään ihan selviö. Ihan käsittämättömän heikko tarjonta ollut Turussa(kin) viime vuodet, ei vaan riitä hommaa kaikille tekijöille.

Ooo, siellä sataa ihan täysillä ja mun niin tekis mieli mennä vähän läiskyttelemään lätäköissä tai ees käpyttelemään sivistyneesti varjon alla. (Jos oisin Pitsit, niin oisin jo kamera kännyssä ikuistamassa Esterin tuloa. :)) Oon vaan niin nössö, että kun kerran oon tähän sohvalle parkkeerannut, niin enhän mä mun pepaa enää penkistä saa ylös. No, meen ees partsille. Moro!

Aijuu: mahtinkia, uus lukija! Sydämellisesti tervetuloa Blueberry!!! :)

Laiskan alligaattorin kuorsaus

Byäääääh. Inhoon tätä tunnetta, kun on riidellyt jonkun kanssa. :( Tiedät olevasi (toisinaan ainakin osittain, tällä kertaa täysin) oikeassa, mutta tapa jolla asia tuli ilmaistua oli ehkä turhan karu. (Toi "ehkä turhan karu" on ehkä vuoden vähättely tässä tapauksessa, joka kolmas sana tais olla se hirveen ruma v-alkuinen, vaikka yleensä pyrin sen käyttöä välttämään, varsinkin ko. henkilön kanssa). Nyt on hurjan kurja mieli, oikeen mahasta vääntää. Oon siinä määrin turhan ylpee ihminen, että mun on todella vaikeaa päästä eripuran yli, varsinkin jos koen olevani se sorrettu osapuoli. Tää kuitenkin on suuressa ristiriidassa sen kanssa, että mulle tulee aina kauheen paha mieli sen toisen osapuolen puolesta, jos oon sanonut pahasti (vaikka oliskin aiheesta). En ikinä haluais antaa auringon painua mailleen ennen homman selvittämistä, mutta nyt en saanut ajoissa nöyrryttyä, enkä niin paljon että olisin soittanut ja siihen tekstariin ei vielä tullut välitystietoja eli anteeksipyyntö saavuttanee vastaanottajansa vasta aamulla. Ylpee kun olen, niin sain onneks keksittyä kiertotien eli pyysin anteeksi ilmaisutapaa, en sisältöä. Kjäh. No, toi on niitä ikuisuusjuttuja, josta oon aikaisemminkin pultannut, harmi vaan että asia edelleen aiheuttaa mielipahaa, niin mulle kuin sen myötä tälle toisellekin.

No joo, ruikun ruikun, ehkä tää tästä. Toivotaan, että huomenna (siis lauantaina, ollaan näköjään jo siellä huomisen puolella) olis jo parempi mieli, kun pitäis jaksaa hipata noin 14 tuntia. Ulkoilmailua tiedossa ja onneks ennuste lupailee 'jatkuvaa vesisadetta' - niii, onneks tosiaan on ollut rutikuivaa nää viime päivät, Esteri säästellyt tohon lauantaille. No, kunhan ei tulis kipeeks ettei tarvi palailla töihin (gaaaaah) myös fyysisen ahdistuksen kera. 

Tota tän päiväistä rähinää lukuunottamatta viikko oli kerrassaan ihana ja mökkeily kävi suunnilleen lobotomiasta. Suurimmat ongelmat oli söiskö nyt vai vartin päästä ja miten sitä jaksais roudautua kymmenen metriä pihan perälle. Viikon mittaan tuli syötyä mm. karppipizzaa, täytettyjä paprikoita ja grillailtua yhtä sun toista. Vähemmän karpimpaakin eksyi pöytään, kun hiukan sovelsin perinteistä makaronilaatikkoa:

Tuunattu loota (in non-härski way)

jauhelihaa

tortellineja

aurinkokuivattuja tomaatteja

Creme bonjour Cuisine (esim. pesto)

taco-maustetta

muita mausteita maun mukaan

juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja mausta se taco-mausteella ja muilla mausteilla, mikäli kaapista löytyy (nyt ei löytynyt), niin heitä sekaan sipulia ja valkosipulia. Keitä tortellinit (vajaa kolme minuuttia, etteivät mene ihan muussiksi). Kippaa tortellinit pannulle jauhelihan sekaan ja pilko (kannattaa pilkkoa, etteivät näytä laatikossa kokonaisilta kieliltä, tuumii joku näin jälkikäteen) mukaan aurinkokuivatut tomaatit. Tomaatit voi jättää pois, jos eivät ole herkkua, näitä nyt vain sattui löytymään kaapista. Kippaa sekaan Cuisine ja sekoita. Kumoa mössö uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Paista 200 asteessa, kunnes juusto on saanut hieman väriä. (Mulla oli noin 400 g jauhelihaa ja yks rasia tortellineja + yks purkki Cuisinea, tosta söi kolme reilusti ja jäi vielä ylikin, on aika tuhtia.)

Toi oli oikeesti ihan hyvää, vaiks kuvassa näyttääkin kertaalleen syödyltä.

No ni, nyt (taas) vollaan ihan täysillä. Kattelin tossa kolmasosasilmällä CSI:ta ja sitä Jimiä epäiltiin toisen poliisin vahingossa ampumisesta. Tipahdin kuviosta ihan täysin eikä siis tietoa oliko hää vahingossa syyllistynyt moiseen vai ei, mut aukeshan mulla totaalisesti hanat, kun sen kuolleen poliisin raskaana oleva leski hali Jimiä ja sanoi ettei ollut tämän syy. Byääääh vol. 2.

Oon nykyään jotenkin ihan superherkkä ja hanat aukee vähän väliä, siis pääsääntöisesti telkkua katsoessa, en mä täällä sentään ihan 24/7 pillitä. Löysin kunnon jenkkihömpän (melko myöhään, moneskohan tuotantokausi tossa jo oli menossa) eli viime aikoina töllötin (=vollotin) Perhesiteitä aina kun muistin telkun ääreen sunnuntaisin tohon aikaan eksyä. Nysse jäi tauolle ja siinä määrin dramaattisesti, että itkin loppuvaiheessa niin täysillä etten ees meinannut nähdä mitä siellä ruudussa tapahtuu... Nyt sieltä näköjään ilmaantu uusintakierrokselle Kylmä rinki eli vesivoimalla taas edetään noikin uusinnat. Katsoin ammoin (tästä on varmaan yli kymmenen vuotta aikaa ja asuin vielä kotonakotona) jotain neliosaista minisarjaa, josta näin suunnilleen puolet. Kyynelehdin, itkin, paruin, lennätin ympärilleni sellaiset määrät räkää ja suolavettä viimeisessä jaksossa, että meinasi mennä viimeiset käänteet tyystin ohi. Itkin niin volyymilla, etten meinannut kuulla mitä telsussa tapahtui ja äippä tuli huolestuneena kysymään onks kaikki okei. Oon jälkeenpäin miettinyt miten oisin päässyt tosta sarjasta (ja toooodella surullisesta lopusta) yli, jos en ois missanut osaa jaksoista. Ehkä ihan hyvä, että nykyään kattelen telsua verrattain vähän... Niisk.

Jaha, ollenkaan en eksynyt aiheesta, vai olikos mulla sellaista...? No, jos survotaan pähkinänkuoreen, niin viikko on tän päiväistä negadraamaa lukuunottamatta vallan ihana ja olin todellakin l-o-m-a-l-l-a. Ostin Riiasta jonkun Latin lounge -cd:n ja siinä yhdessä erityisen letkeessä kipaleessa on joku efekti/tehoste/ei, en tunne alan terminologiaa eli kutsutaan sitä jommaksi kummaksi, joka kuulostaa ihan laiskan alligaattorin kuorsaukselta. Sellaselta raukeelta auringossa lämmenneen krokon tyytyväiseltä murahdukselta. Just sellanen mun viikko oli (miinus toi yks episodi).

Mitä eroa muuten on alligaattorilla ja krokotiilillä? Kummankohan mä näin Riian zoossa?

PS Ihanuutta, uus lukija! Tervetuloa Maija! :)

Tyyntä

Mieli on yhtä tyyni kuin järvi.

Sitruunaa sitruunalle

On se kyllä aina mieltäylentävää huomata olevansa vieläkin kykeneväinen taantumaan nelivuotiaan ensiuhmaansa maistelevan oman elämänsä kuningattaren tasolle. Uskomaton on myös se taito, miten ihan leppoisasta olotilasta päästään pahaan tuleen täyteen raivottaruuteen sekunnin sadasosissa. Kaikkihan oli siis alkuun ihan hyvin, päivä mitä leppoisin, kun tiristin hikeä ja nahkaa partsilla ja odottelin, että on aika suunnata mökille. No, as usual, odottelin taas tovin turhan pitkään eli leppoisa odottelu saatiin ilman erityistä vaivannäköä käännettyä vaiheesta 'Ooo mikä ihana paiste, vähänkö ihanaa hörppiä tässä limua ja lukea Pirkan niksejä...' tilaan 'Ai te ootte jo autossa ja tulossa, no, öö, ootas, menee hetki...'. Jotenkin se leppoisuus siinä inan karisi, kun yritin pakata ja syödä kymmenessä minuutissa samalla kun tajusin, että osa mökkigarderobista on joko a) likaisena pyykkikorissa tai b) märkänä koneessa. Inhoon lähtee niin, että kämppä on kuin pommin jäljiltä, joten sovitaanko, että yhdelläkään huolto- tms. miehellä ei oo asiaa siihen läävään lähipäivinä eikä siellä esim. oo jäänyt levy päälle, eiks jeh. No, tässä vaiheessa yritin vielä kynsin hampain pitää kiinni letkeestä mökkifiiliksestä, mutta se ei sitten vaan onnistunut...

Kun pääsin autolle, niin huomasin että äippä oli ystävällisesti siirtynyt takapenkille, jotta mulla olisi paremmin tilaa etupenkillä. Joku olisi ottanut tämän ystävällisenä eleenä (jollaiseksi se epäilemättä oli tarkoitettukin), mutta allekirjoittanut hampaitaan kiristellen ilmoitti äipälle, että sopii siirtyä etupenkille, koska "minä en ala äitiäni takapenkillä istuttamaan". Tällä välin isukki oli puhelimessa ja jestas sentään, kun kuningatar joutui ihka itse sumplimaan kamojaan takaluukkuun, palaa siinä kai käämi vähemmästäkin. Tykkään enempi shoppailla hiukan pienemmässä marketissa, mutta suuntasimme suurempaan, koska äipän piti uusia ko. marketin etukortti. Näin ainakin luulin, mutta marketin pihalla kävi ilmi, että ko. korttiasia olikin jo hoidettu ja olisimmekin voineet mennä siihen pienempään ja kivampaan markettiin. Miten mua näin koetellaan, seuraavaksi varmaan tulee ne heinäsirkkaparvet... No, yritin vielä sitkeästi tavoitella mökkifiilistä ja lohduttauduin, että tästä suuremmasta marketista sentään saa niitä hyviä Sorrin salaattisekoituksia, jotka etenkin mökkioloissa ovat kovasti näppäriä. Tai sitten ei saa jos ko. hylly ammottaa tyhjyyttään. No, on täällä sentään monipuolisempi lihavalikoima, jos sitten jotain pihviä grilliin. Tai ainakin käsi täyteen marinadia, kun näköjään joku suojakaasuun pakattu possu ei ollutkaan ihan niin tiivis. No, pirteeltä irtotiskin tytöltä tiedustelemaan joskohan saisi kädet pestä tms, ja sitten hieromaan sillä tarjotulla käsidesillä marinadit vähän paremmin iholle ja vielä toiseenkin käteen. Onneksi se piilarikin alkoi just kaihertamaan, mut kauheesti ei viittis noilla marinadi/käsidesi-käsillä silmiä sorkkia. No, onneks pääsee sentään laittamaan kaikki nää lihat ja maitotuotteet ja muut kylmää vaativat näppärästi porukoiden isoon kylmäboxiin, jonka saa auton piuhalla kiinni ja surraamaan, senkun vaan iskee sen kylmintä sisältävän kassin sisään. Ai, te ette ottaneetkaan sitä mukaan, vaan sen pienen kylmäkassin, johon kamat täytyy pakata yksitellen, jotta mahtuu ees kolmasosa siitä mitä siihen isompaa olis mennyt. No, mut otetaan sentään jätskit vai pysähdyttäiskö ihan reissulla ja nautittais jädet rauhassa. Ai, sä et haluu suotta pyssätä missään eli haluutte nauttia nää jädet tässä parkkiksella autojen keskellä? No, ajettaisko kuitenkin jonnekin syrjemmälle, et olis hiukka viihtyisämpää. Ai, sä pärähdät tähän mun jatkuvaan kiukutteluun ja tasan tarkkaan vedät sen jäden kiukulla tässä parkkiksella. Okei.

No, hyvä ruoka, parempi mieli eli raivotar leppyi jäden (sitä ihanaa sitruunajädeä, löytyi sentään sitä lempparia sieltä isommastakin marketista) myötä. Pidin kuitenkin varmuuden vuoksi mykkäkoulua vielä seuraavat puol tuntia, mut aiemman käytöksen huomioiden etupenkki tuskin oli siitä kovin pahoillaan...  Tästä siis päästään johtopäätökseen, että mä niin tarviin miehen. Paljon katu-uskottavampaa kiukutella miehelle kuin tälleen kolmikymppisenä viattomille ja vain ja ainoastaan hyvää tarkoittaville vanhemmilleen. Miehen kanssa moisen draaman vois vetää parisuhteen piikkiin ja syyttää vaikka hormoneita, mutta vanhemmilleen kiukutellesaan sitä on vaan, no, vanhemmilleen kiukutteleva lapsi. Kolmikymppinen lapsi. Jipii. Just täksi halusin isona tulla.

No, nyt yritän hyvitellä vanhuksia lohisalaatilla, sillä samalla kombolla jonka Ystävistä parhain lauantaina rakensi. Pitäkääs peukkuja, että munkin kastike onnaa ees puoliks niin hyvin, on parhaillaan jääkaapissa maustumassa. Taidankin käydä kurkkaamassa miltä hää vaikuttaa, niin pääsevät salaatille heti uutisten jälkeen. <3

PS Niksi-Pirkassa joku kurjuuden maksimointiin uskova antoi vinkkejä: Kulmat kuulemma tulee nyppiä päänsäryn aikaan, kun päähän kerran sattuu muutenkin ja tupakointi lopettaa flunssassa, kun olo on jo valmiiksi hirveä. :) Mun vinkki on lakata varpaankynnet portailla, niin ei tarvi olla ihan niin pahasti kaksinkerroin ja raidat (hiuksiin) kannattaa tehdä hammasharjalla, tulee hyvää jälkeä.

Silppurin syömää

Hiih, tänään mökille! Viimeistä lomaviikkoa viedään ja kuristava tunne kurkussa kasvaa samaa tahtia päivien vähetessä. :/ No, yritän elää tätä päivää ja unohtaa, että ens viikko lähestyy kovaa vauhtia. On kyllä ihan uskomatonta miten nopsaan nää lomapäivät voi juosta, ei se työviikko kulu ikinä näin joutuisasti. Ihan kauheesti piti taas tehdä sitä sun tätä lomalla ja nähdä kaikkia ihmisiä, mutta taas on suoritettu murto-osa suunnitellusta - miten tää toistuu lomasta toiseen??! Hyvä loma kuitenkin plakkarissa, ei voi valittaa. Nyt en onneks tehnyt samaa kämmiä kuin aikaisemmilla lomilla eli otin melko rauhallisesti enkä buukannut kolmea tapaamista / päivä. Nytkin painun mökille, koska en halua startata ens viikkoa ihan koomassa (tosin ehkä saattaa olla lauantaina yks melkoisen viihdepitoinen reissu edessä, mutta sovitaan jookoskookos, että ehdin toipua siitä sunnuntain aikana...).

Aamunaloituksista parhain: turkkilaista ja äipän keräämiä mustikoita, pikkumansikoita ja vattuja. <3

Eilen olin isukin apuna töissä ja löysin kutsumusammattini: silppurin syöttäjä. Vähänkö lepposta hommaa ja tuloksen näkee heti. Ainut haaste on olla tukkimatta masiinaa (ja tyhjentää säiliö suunnilleen roskapussiin eikä totaalisesti ohi, kröhöm). Ton lisäksi voisin olla myös viininmaistaja, ruokakriitikko tai patjantestaaja. Oli melkoisen pitkällinen toi arkistojen raivaus -projekti (7 tuntia eli siinä vaiheessa, kun isukki kysyi "Onks sulla illalla jotain erikoista, ehdiks vähän jeesii?", en vielä epäillyt mitään, mutta hälytyskellojen olis pitänyt soida, kun hää ehdotti, että otetaan vähän evästä mukaan... ;D) ja autoiltiin kotiin vasta puolenyön paikkeilla. Taivaalla oli tosi makee pilvimuodostelma, joka näytti ihan siltä kuin salama halkoisi taivasta. Yritin sitä kännyllä ikuistella, mutta ei se tosta nyt i-han niin hienona välity...

No joo, onneks mulla ei oo toiveammattina valokuvaaja, pitäydyn siinä silppurissa...

Muuten ei mitään kummallista (salamoivan) taivaan alla. Jotenkin toi turhan lähellä häämöttävä loman loppu  hiukan hyydyttää, kun toisaalta on sellanen olo, että nyt pitäis tehdä ihan kauheeeeesti kaikkea, kun vielä on aikaa ja toisaalta pitäis ottaa rennosti, kun vielä pystyy. Valitsen jälkimmäisen ja siirryn mökille elpymään elbaamaan. Luvassa siis taas kuvia erinäisistä grilliherkuista ja raporttia siitä missä (laiturilla, sängyssä, sohvalla, nurtsilla) milloinkin pötkötän. Laiskanlötkeää päivän jatkoa itsekullekin, olkoon päivä rento vaikka sitä töissä viettäisikin (paitsi että jos oot töissä, niin et tätä lue, paitsi jos oot jossain kadehdittavassa työssä, jossa ehtii jotain muutakin tekemään... .. .). No, työtsemppiä ja ihanaa vapaata kelle moista on suotu!

PS Joutais tääkin postaus silppuriin, ei näköjään oikeen ajatus tänään kulje...

Tunnustelua

Voi ihanuutta! Sain Hiilarihirmulta maailman söpöimmän tunnustuksen, josta oon niiiiiiiiiiiiin otettu. :) :) :) ja <3

 

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa  lempi  1) väri  2) ruoka  3) paikka, jossa haluaisi käydä - täältä tulloo:

1. Olen melko kaikkiruokainen mitä tulee väreihin (ja mitä tulee ruokaan... ;D), mutta jos katsoo vaatekaappia ja kämppää, niin mieluisimpia ovat turkoosi, pinkki, musta ja harmaa. (Nyt voitte visioida sen ah niin tyylikkään kokonaisuuden, mikä tolla paletilla saadaan aikaan... :D)

 

2. Kuten jo edellä tuli ilmi, niin melkein kaikki ruoka on mieluista (paitsi Aurajuusto ja muut turhan voimalliset juustot), mutta ehdottomia ykkösiä ovat a) äipän sieni-jauhelihamössö b) omat cannelonit (Ystävistä parhaimman resepti, jonka toteutus onnistuu jopa multa) ja c) toisen Ystävän ribsit.

 

3. Jo koetuista paikoista haluaisin uudemmalti mm. Barcelonaan, Tallinnaan ja vahvojen lapsuusmuistojen värittämään Vuokattiin + just nyt heti mökille. Uusia kohteita on pitkä lista, jonka kärjessä Kroatia, New York (no tottakai), Lontoo ja Italia (Rooma koettu, tahtoo kokea kaiken muunkin).

Tunnustus pitäisi jakaa 15:lle bloggaajalle (hui mikä määrä), osa näistä onkin tämän jo tainnut saada, mutta laitetaan kerta kiellon päälle: Toppis, Nollavaimo, Kirsu, Henni, Fcookie, Tiina, Virve, Jaunde, Manna, Kati, Ruokahommia, Fenii, Pitsit ja LIAMK (haluan nähdä ton muffinssin niiden kärpästen keskellä :D) + takaisin Hiilikselle. <3

Otetaan loppuun vielä pieni tunnustus: Oon ihan hämmentävän fiiliksissä tästä bloggailusta, enkä olis ikuna uskonut miten mahtaviin tyyppeihin täällä "törmää". Hali ja pus! <3