Sivut

tiistai 7. elokuuta 2012

Ugh

Guaaaah... Räpsähti sitten toi vimonen lomaviikko käyntiin. En ota tätä kovin hyvin. ;D On taas ollut turhan paljon aikaa tuumailla mikä olis tärkeintä ja toi kyseinen työ ei keiku ihan listan kärjessä... Mut joo, en jaksa (taaaaaas) marista siitä, maristaan siis jostain muusta. :)



Lueskelin mökillä siskon Kodin kuvalehteä, jota oon aina pitänyt ei ihan niin mun -lehtenä, aatellut vaan etten oo (vielä) tarpeeks pullantuoksuinen tälle lehdelle. No, mökkilaiturilla toi on kyllä iskenyt kumman hyvin, oon näemmä tuominnut ko. julkaisun turhan hätäisesti. Tai sitten musta on vaan tullut vanha. Siis vielä vanhempi. Ehkä nyt on saavutettu joku lakipiste, josta mä livun Kodin kuvalehteä lueskellen salakavalasti kohti ET-lehteä. Mulla on jo maku (siis makuaisti) muuttunut jotenkin oudosti, mulla on joku ihme kookosbuumi (en oo aikaisemmin pitänyt kookoksesta) ja mustaviinimarjakin on tehnyt paluun vuosien jälkeen, tarpeeks monta vuotta ilmeisesti kulunut siitä, kun lapsena sitä tuli korvista, kun kaikki mehut oli aina omien puskien herukoista. Ja yhtenä vanhuusoireena näemmä tullut tää taipumus jaaritella ja eksyä aiheesta...

Mutta siitä Kodin kuvalehdestä... Niissä (selailin useammankin numeron) oli montakin hyvää juttua, näin lomalla se lukijoiden oma palstakin, missä esittelivät puutarhatonttujaan meni ihan täydestä. Joo, mä oon vanha. :D Mutta se mikä erityisesti iski oli ton lehden sellainen mutkaton elämänläheisyys ja se, että jokaisessa numerossa oli kivasti taviksia eikä pelkkiä juttuja julkkisten jääkaapin, käsilaukun tai pään sisällöstä. Yks juttu jäi erityisesti mietityttämään. Suorat sanat! -palstalla (okei, vähän nää vois miettiä noiden palstojen yms. nimiä... :)) haastateltiin vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyttä psykologi Hannele Törröstä*, joka puhuu nalkuttamisen periytymisestä ja siitä miten me naiset ei oikein osata nauttia ja vaan olla (okei, selkeestikään ei mulla ihan akuutti ongelma *bloggaa sängystä, krhm*).

"Muistan, kuinka minua otti päähän, kun pikkupoikani ja ex-mieheni lojuivat sohvalla. Tajusin, että minua pännii vain siksi, että lepääminen on minulle itselleni vaikeaa."

Törrönen myös kertoo kasvattaneensa poikansa antamalla näiden leikkiä.

"Paljon leikkiä, vähän telkkaria, ei harrastuksia. Kaikki kolme päätyivät taideyliopistoihin, joten leikkivät he vieläkin. Järkyttävintä ajassamme on se, miten rauhatonta lasten elämä on. Lapsuus hujahtaa matkalla harrastuksiin. Nykylapset muistavat lapsuudestaan vain vanhempien niskan auton takapenkiltä."

En sano että kannattaisin mitään nollatoleranssia harrastusten suhteen, mutta tossa on kyllä vinha perä. Olen pakotettu (on se välillä aika pakkopullaa) seuraamaan kollegan useamman kerran päivässä jälkikasvun kanssa käytäviä "mitä teit, mitä söit, onko läksyt tehty, mitä tuli kokeista, mitä meinaat nyt tehdä, minne, miksi, kenen kanssa, täkä, täkä, täkä" -keskusteluja ja tuntuu että niiden lasten elämä on niin ohjelmoitua, että vessassakin täytyy varmaan käydä tietyn aikataulun mukaan. Kumpikin ala-asteikäinen lapsi harrastaa useampaa lajia yhteensä öbaut 15-20 tuntia viikossa + viikonloppujen pelit päälle. Jokaisessa lajissa pitäisi olla paras ja koulumenestyksen kiitettävää, joka aineessa, tottakai. Käy kyllä surku niitä poikia, ainakin sivusta seuraavalle (en siis toki voi tietää miten kokevat tilanteen todellisuudessa) toi vaikuttaa kauhean rankalta ja lapsuuden ilo ja huolettomat leikit tuntuvat olevan aika vähissä, kun kaikki on pelkkää suorittamista. No, heistä varmaan kasvaa tulevaisuuden johtajia ja huippu-urheilijoita, mutta oma ajatus ainakin on pitää omat lapset, jos moisia suodaan, lapsina mahdollisimman pitkään. Aikuisena ehtii sitten kyllä suorittaa senkin edestä. Ugh, suuri kasvatusasiantuntija on puhunut.


Mjoo... Mulla se lepäily ja nautiskelu ei tosiaan oo ongelma... Koitan nyt siirtyä siitä lepäilystä kohti nautiskelua ja suuntaan jokirantaan nauttimaan jonkun herkkukahvin ja lepuuttamaan silmää jokimaisemissa. Sanokaa jooko tolle Esterille, että sen ei oo ihan pakko tulla tällä kertaa mukaan...


*Törrösen jutun voi lukea kokonaisuudessaan täältä. (Auttaa muuten jos ottaa siitä hausta näköjään oletuksena olevan reseptihaun palluran pois... ;D)

11 kommenttia:

  1. Ihanan kesäisiä kuvia *sydän tähän kohtaan*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kiitos! *mulla on se sydän vieläkin lainassa*

      Poista
  2. Toi on kyllä niin rasittavaa kuunnella jossain avokonttorissa noita päivittäisiä kontrollipuheluita. Tulee itelleenkin stressaantunut olo. Ei vaan silloin kun minä olin lapsi soiteltu perään ja ihan hyvin selvittiin. Eiköhän koululainen osaa jo itsekin syödä kun on nälkä..tai varmasti ainakin jossain vaiheessa oppii. Samaa mieltä myös tuosta harrastusrumbasta. Luin juuri yhden psykoanalyytikon kirjan ja siinä puhuttiin siitä miten jotkut aikuiset elää lapsensa kautta omaa elämätöntä elämäänsä ja toteuttamatta jääneitä unelmiaan..aika surullista.

    Ehdottomasti urheiluharrastus on positiivinen asia monellakin tapaa niin kauan kuin määrät pysyy kohtuullisina ja homma on sellaista rennon hauskaa, ei mitään jatkuvaa suorittamista. Ei noi lapset edes välttämättä tule ikinä täyttämään vanhempiensa odotuksia (jos he jotain ns. "menestyjiä" yrittää kasvattaa), voi käydä ihan päinvastoin kun homma viedään liian pitkälle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siihen kyllä pikkasen menee hermo ko. kollegan kohdalla, itse soitan henk.koht.puhelut aina muualta. Meillä ei myöskään ollut moista puhelinkulttuuria, porukoiden töihin soitettiin tyyliin kun talo palaa, mutta muuten ei häiritty. Näillä tosiaan soitetaan ennen koulua ja heti sen jälkeen ja kun lapsia on kaksi, niin se on vähintään neljä tenttauspuhelua / päivä, yleensä kyllä huomattavasti enemmän. :/

      Juu, harrastukset ovat tosiaan hyvä juttu, mutta niin kauan kun se on harrastamista (käyttäisin kursiivia jos osaisin) eikä mitään pakonomaista suorittamista ja hyväksynnänhakua. Veikkaan, että tässä tapauksessa niitä odotuksia ei voi täyttää vaikka mitä tekisi, aina löytyy uusia lajeja ja juttuja joissa pitäisi olla vielä parempi. Surullista.

      Poista
  3. Joo nykyajan lapset kasvatetaan ihan uusavuttomiks. Mäkin töissä kuuntelen ku työkaveri soittaa kohta 16-vuotiaalle(!) pojalleen monta kertaa päivässä ja neuvoo mitä ruokaa on otettava jääkaapista ja miten se lämmitetään mikrossa jne. Perkele, mä asuin saman ikäsenä omillani ja tulin toimeen omilla rahoilla, ihan käsittämätöntä! Ei kuorittu perunoita lautaselle.

    Ja töistä tuli mieleen et samoilla ajatuksilla ollaan taas liikenteessä, mä niiiin lähen kytkeen tuolta töistä ku tilaisuus vaan tulee, nyt sairaalakäynnin jälkeen kahen päivän saikulla ja ottasin mieluusti edelleen paljon pidemmän. Omassa blogissa ei viiti kauheesti asiasta avautua kun työkaverit lukee. Haluun et tulee mulkeropomolle joku päivä täysin puskista ku saan pakata kassini, ja sanoo et moro, nyt loppu jalkarättinä olo!

    Mutta nautihan sää nyt viimesestä lomaviikosta! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O_o Jotenkin sitä kuvittelis, että 16-vuotias sais jo ruokittua itsensä... Mut oon mäkin kuullut ko. kollegan kysyvän 10-vuotiaalta osaako tämä ottaa itselleen uudet sukat kaapista kastuneiden tilalle. En tiedä miten heillä sukkia säilytetään, mutta... XD

      Ai kauhee toi sairaalareissu, vilasin äkäseen sun blogista, mutten ehtinyt siinä välissä kommentoimaan. Ihan hirveetä!!! Ja vaan kahden päivän saikku????? Miten voit nyt? Siis joo, se perimmäinen syy ei toki hetkessä parane, mutta onko akuuteimmat oireet ees hiukan hellittäneet?

      Tänne oot aina tervetullut avautumaan ja privanakin saa laittaa tilitystä, jos se yhtään helpottaa! :) Näen itsekin (märkiä) unia siitä, että saan ihan puskista ilmoittaa, että adios, voidaan salassa hekumoida niillä jutuilla täällä mun blogissa. :DDD

      Poista
    2. No joo, olin tänään töissä ja kävin päivällä oman lääkärin puheilla ja sain lisää saikkua. No ens viikon tiistaihin vaan, mut kuitenkin. Perjantaina laitetaan rautaa suoraan suoneen, lääkitystä vähän muutettiin kokeeksi ja sit on lähetettä sydämen ultraan ja holterointi olikin tulossa kuun lopussa jo muutenkin. Näitten jälkeen jos ei olo oo kohentunu eikä mitään raflaavaa selviä lähtee sit sydänlääkärille lähete. Ihan hyvä et ainaki nyt tutkitaan ja selvitetään.

      Jee, mulla on oma nillitys- ja hekumointikanava <3 love it!

      Poista
  4. Ai miten Acatamainen teksti, sulla on daami sanankäyttö hallussa! :* Ihan mahtava toi sun vanhuuspohdinta kaikkine puutarhatonttuineen!!! Ja yhdyn Jenskaan, että mahtavia kuveja!

    Mie oon kans ollu henkisesti tippa linssissä, jos kuulen lapsesta, jonka vapaa-aika on jatkuvien menojen, tekemisten ja etenkin (vanhempien) VAATIMUSTEN takia stressaavampaa kuin Bosnia-Hertzekovinan turvallisuusministerillä! Lasten kuuluu leikkiä, sitä kautta kehittyy tärkeät elämänhallinnan osa-alueet omalla painollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mussu!!!! Multa on mennyt tää kommentti totaalisesti ohi! :((( Wot? Kui? Häh? Nyyh.

      Mut joo, leikki on lapsen työtä ja voi raastaa vanhemmat, jotka "pilaa" sen lapsuuden epärealistisilla odotuksilla. Mur.

      Poista
  5. Huhuuuuu! Sulle on tunnustus:
    http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi/2012/08/tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tääkään nyt jotenkaan soita kelloja...??? Käyn kurkkaamassa tunnustuksen (♥) ensi tilassa, kiitos ihana! :))

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)