Sivut

lauantai 16. marraskuuta 2013

Teknisiä haasteita

Mulla on nyt joku huono tekniikkakarma. Blogitauko ei tyystin selity sillä, mutta ei se koneen paukahtaminen varsinaisesti oo auttanut asiaa... Nyt kun lainakoneelta koitan naputella, niin ei ensin antanut mun kirjottaa tähän kenttään mitään, nyt herjaa jatkuvasti jostain tallennusissuesta. Naputtelen tätä nyt HTML:n puolelle, kun ei päästä tohon normikenttään ollenkaan. Toivottavasti saan tän kuitenkin maailmalle ennen kuin häviää jonnekin bitteihin. Ja toi kuulosti siltä, kuin nyt olis tulossa jotain jälkipolvien kannalta erityisen merkittävää näppiksen louskutusta. No ei oo, mut haluun sen silti maailmalle, kun pitkästä aikaa tän näppiksen kimppuun pääsen.

Kulunut viikko on ollut teknisesti(kin) erityisen haastava, siis töissä, kotona ei juur enää oo mööpeleitä, jotka mua teknisesti haastais sen läppärin nukuttua ikiuneen tossa tovi sitten. Kuluneella viikolla on selvitelty yhtä sun toista mysteeriä ja toki aina niin, että ongelmat ilmenee H-hetkellä ja on luonteeltaan täysin käsittämättömiä. Oon erikoistunut törmäämään sellasiin jutskeihin, jotka tekee vaikutuksen meidän IT-tukeenkin ja joiden edessä ainakin yks palveluntarjoaja on ihan voimaton. Yhdelle asiakkaalle kun pahoittelin viivettä ja selitin sitä näillä teknisillä haasteilla, niin hän totesi, että niin kauan kun tietotekniikka takkuaa ollaan me onneks vielä korvaamattomia. Oon ollut ilmeisen korvaamaton tällä viikolla.





Aamulla haastavaa oli päästä järvessä siihen syvyyteen, että pystyi suorittamaan pinnan alla pari uinniksi laskettavaa liikettä. Ei se +4 muuten tuntunut niin pahalta, mut pikkasen otti jalkoihin kahlatessa. Nyt kylläkin aika vinkee fiilis ja ei silmätkään särkeneet noissa maisemissa. Ruoan jälkeen vois käydä kurkkaamassa josko siellä vielä joku suppilovahvero ois sinnitellyt tähän asti ja odotellut mua saapuvaksi. Mökillä siis pitkästä aikaa, kannatti kyllä lähteä, tasaa tota äärimmäisen kaoottista viikkoa aika hyvästi.

Muuten viikko ollut kovasti kiva töiden ulkopuolella, nauttinut niin suurempien kuin pienempienkin ystävien seurasta. Ne pienemmät on kyllä niin ihkuja. Voiko olla herkempää, kun lempparipoitsu eka ilmoittaa kesken legoleikkien, että on painavampaa asiaa vessaan. Sitten tulee sen vessareissun jälkeen onnellisen hymyn kera ilmoittamaan, että "Sä oot ihana." Minä ja toimiva suoli, me ollaan niin ihkuja. Awwwwws. Se vähän pienempi, mutta silti iso miäs (kummipoitsu on pian VUODEN, mitä peetä, onneks mä vaan nuorrun) ryömi aivan raivonpartaalla itkien ja huutaen sohvalla kohti ja asettautui syliin edelleen raivokkaasti karjuen. Sylissä ei ollut mitenkään päin hyvä, mutta volyymi nousi vielä pari piirua jos yritin laskea lattialle. Siinä sitten vietettiin laatuaikaa parkuen. ♥





Ne isommatkin ystävät on kyllä olleet aika ihania. Oon huono jakamaan omia asioitani ja on aina niin lämmittävää huomata, miten hyvä mieli siitä tulee kun sen sanallisen arkkunsa vihdoin aukaisee. Se on kyllä sitten sellanen Pandoran lipas, ei nyt välttämättä sen sisällön, mutta määrän puolesta. Siinä boksissa ilmeisesti turpoo laidat ja ruostuu saranat välittömästi, kun saa vähän happea, ei meinaa sitten kerran auettuaan mennä enää kiinni millään... Ehkä mun kamujen mielestä se pääsääntöinen umpinaisuus ei oo mitenkään huono asia. :D Mut ihana kyllä huomata miten niiden harvemmin nähtävienkin kamujen kanssa juttu jatkuu kuin mitään taukoa ei olis ollutkaan ja miten lämpimiä, empaattisia ja fiksuja ystäviä mulla onkaan. Lööööv.

Selkeyttää kyllä huimasti omia ajatuksia, kun sanoo niitä ääneen jollekin, mieluusti toki sellaiselle taholle, joka vielä kommentoi sitä tajunnanvirtaa jotenkin. Suosittelen lämpimästi puhumaan muillekin kuin sille kylppärin peilille, niin ilmeikkäät kuin sen hammastahnaroiskeet onkin, niin eivät korvaa kahta tai useampaa kuuntelevaa korvaa, iloista hymyä, myötätuntoista olkapäätä ja viisaita sanoja.





Onkohan mulla siellä enää yhtään lukevaa silmää ja lämmintä hymyä vastassa..? Siis Leidin lisäks, hän on ollut ihana aktiivi ja hienovarainen (MISSÄ SÄÄ OOTTT??????) haeskelija. Mussu. Siltä ja parilta muultakin suunnalta on haastetta odottelemassa, mut säästän ne vielä hitusen myöhemmäks, jotta saan tän blogiummetuksen purettua toistekin. :) Nyt kohti keittiöö ja perheelle apetta, ihanaa lauantain jatkoa ihan kaikille!



PS Kaikki kummalliset muotoilut, epäloogisuudet ja krijoitsusvihreet menee sitten lainakoneen, takkuavan Bloggerin ja järvessä jäädytettyjen aivojen piikkiin.

6 kommenttia:

  1. No, OLETHAN sä hengissä !!! Julmetun pitkä postaustauko ! Lyhyempikin riittäisi meille lukijoille *vinkki vitonen*. Mutta hienosti olet elellyt ja oleillut ja se on pääasia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon, kone ei. :'( Sipattiin molemmat yks ilta sohvalle, mut hän ei siitä sit enää herännyt. Joo, luvattoman pitkä tauko, mut tosiaan ollut näitä teknisiä issueita. Sitä ennen oli joku muuten vaan -ummetus, joka jänskästi tyssäs heti sen koneen hajottua, sit olis kyllä ollut asiaa... :D

      Mut ihanaa, että täällä ollaan vielä messissä, koitan vielä kinuta lisää laina-aikaa koneelta niin, että pääsen kurkkaamaan kuulumiset. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voiiiii. <3 Vähänks ihanaa, on kyllä ollut ikkis!

      Poista
  3. Mä tiedän hyvän neuvon: ota itelle Toilaxia ja anna koneelle MIKROlaxia, ni alkaa ummetukset olla historiaa! Suosittelen vuoraamaan itsesi sillä Titanic-tenalla, ettei umpeutuneen suolen sisältö sotke joka paikkaa. Nää vessajutut on niin 30:sten aikuisten juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä niin mun luottobööna mitä tulee suolentoiminnallisiin juttuihin... :D

      Poista

Oi ihanuutta, kommentit on parhautta! ISO kiitos, tykkään! :)